ELÄKELÄISET JA TAITETTU INDEKSI

Taitetun indeksin ja sitä koskevan Kansalaisaloitteen taustaa

Kun nykyinen työeläkejärjestelmä toteutettiin 1960-luvun alussa, luvattiin lakisääteisesti, että työeläkkeiden koko ja kehitys sidotaan tiiviisti eli sata prosenttisesti työansioiden kehitykseen. Lupauksesta lipsuttiin vuonna 1977, jolloin siirryttiin ”puoliväli-indeksiin” (50/50) eli eläkkeitä alettiin vuosittain tarkistaa puoliksi palkka- ja puoliksi hintakehityksen mukaan. Vuonna 1996 siirryttiin ”taitettuun indeksiin”, jossa palkkojen muutoksen paino eläkkeeseen on enää 20 ja hintojen 80 prosenttia. Tämän seurauksena sama työeläke, joka vuonna 1996 oli 60 prosenttia työpalkasta on nykyisin vain 46-47 prosenttia tuosta vastaavasta työstä maksettavasta palkasta.

Puolueisiin sitoutumaton Suomen Senioriliike (SSL) saattoi syyskuussa 2015 liikkeelle Kansalaisaloitteen alkuperäisen ansiotasoindeksin palauttamiseksi työeläkkeisiin.  Aloitteen tuki-ilmoitusten keruuajan päättyessä maaliskuussa 2016 ilmoituksia oli virallisesti suoritetun tarkistuksen mukaan kertynyt 84 820. Kansalaisaloite tuli Eduskunnan käsiteltäväksi lähetekeskustelussa 9. päivänä helmikuuta 2017. Paikalla keskustelua seuranneiden eläkeläisaktiivien mukaan kansanedustajien käymä keskustelu oli latteaa ja siinä puhuttiin enemmän eläkeläisköyhyydestä yleensä sekä kansan- ja takuueläkkeistä kuin Senioriliikkeen Kansalaisaloitteesta ja työeläkkeiden indeksistä.

Lähetekeskustelun jälkeen Kansalaisaloite on ollut käsiteltävänä Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joka ratkaisee asian jatkokäsittelyn. Valiokunnan puheenjohtajana toimii Helsingin pormestariksi pyrkivä kansanedustaja Tuula Haatainen (SDP). 

Taitettu indeksi ja eläkerahastot

Vuodesta 1996 lähtien eläkeläiset ovat taitetun indeksin vaikutuksesta joutuneet luovuttamaan 100 miljardia ylimääräistä euroa eläkerahastoihin. Noilla 100 miljardilla olisi nostettu eläkeläisten ostovoimaa ja kulutukseen käytettyinä niillä olisi voitu luoda suuri määrä uusia työpaikkoja ja vaikuttaa siten elvyttävästi talouteen.

Eläketurvakeskuksen ETK:n mukaan jos taitetun indeksin sijaan palkkaindeksi olisi ollut käytössä vuodesta 1996 nykyhetkeen eläkerahastot olisivat nykyisten 184 miljardin sijasta 80-90 miljardia. Ne riittäisivät eläkeasiantuntijoiden mukaan pitkälläkin aikavälillä eläkkeiden maksuun. Tätä arviota vahvistaa mm. se, että vuosittain maksetut työeläkkeet on vuodesta 1996 lähtien joka vuosi (vuotta 2015 lukuun ottamatta) pystytty maksamaan vuosittain sisään tulleista työeläkemaksuista, siis koskematta lainkaan eläkerahastoihin.

Eläkerahastot lihovat, eläkkeet laihtuvat

Taitetun indeksin käytännön jatkuessa epäsuhta eläkerahastojen arvon ja maksettujen eläkemäärien välillä revähtää yhä suuremmaksi. Eläkeläisten köyhtyessä eläkerahastot lihovat. Eläkeyhtiöiden äskettäisten tulosjulkistusten mukaan yhtiöt ovat vuoden 2016 osalta saavuttaneet runsaan 5%:n tuottotasolla yhteensä noin 10 miljardin euron sijoitustuotot.  Samalla työeläkerahastojen arvo on kohonnut 184 miljardista 190 miljardiin euroon. 

Eläkerahastojen kasvulle ja niiden ”irtiotolle” eläkkeisiin nähden ei näy takarajaa, vaan ne kasvavat (ellei rajoitteita aseteta) ad infinitum, loputtomiin. 

Ylimääräistä  hötörahaa

Edellä todetun seurauksena eläkejärjestelmään virtaa ylimääräistä rahaa ja ongelma ei olekaan kuten palkkaindeksin vastustajat väittävät eläkerahastojen pienuus vaan pikemminkin niiden suuruus. Eläkejärjestelmään virtaa Esko Seppäsen käyttämää ilmaisua lainaten ylimääräistä hötörahaa josta ei oikein tiedetä mihin se pistetään. Yksi kanava on lukuisista eläkeyhtiöistä koostuva yliorganisaatio, korkeat hallintokustannukset, sekä päälliköille ja työntekijöillekin maksettavat ylisuuret palkat, palkkiot, eläkkeet ja osingot.

Eläkejärjestelmä on osa pääomien kasautumisprosessia

Eläkejärjestelmää ja eläkerahastoja koskee sama kehityskulku mikä vallitsee markkinataloudessa yleensä ja tarkemmin sanoen eläkerahastot ovat osa ja heijastuma markkinataloudessa vallitsevaa kehitystä. Ääriesimerkkinä maailman suurimman liikepankin Deutsche Bankin johdannaispositiot ovat yli 40 000 miljardia euroa, mutta tästä huolimatta tai juuri tämän vuoksi pankki on jatkuvissa maksu- ja rahavaikeuksissa.

Vastaavasti Suomessa eläkerahastojen johto, Eläketurvakeskus, Työeläkevakuuttajien Liitto Tela ja maan hallitus väittävät, että rahaa eläketason vähäiseenkään nostoon ja työeläkkeiden palkkaindeksiin sitomiseen ei ole.

Eduskuntapuolueet ja kansanedustajat oudolla tiellä

Hämmästyttävää on, että kaikkien nykyisten eduskuntapuolueiden johto (työväenpuolueita SDP:tä ja Vasemmistoliittoa myöten) samoin kuin kansanedustajien enemmistö aikovat ilmeisesti tulevassa äänestyksessä äänestää palkkaindeksiä vaativaa Kansalaisaloitetta vastaan. Kansanedustajat ovat valmiit säästämään eläkeläisten eläkkeistä, mutta eivät omista palkoistaan. Kun työntekijöiden palkat ovat nousseet vuosina 1995 -2015 yhteensä noin 90 prosenttia ja työeläkkeet vain puolella siitä (45%) ovat kansanedustajien palkat kohonneet samaan aikaan 130 prosenttia. 

Omituista ”kansan edustamista”

Kansanedustajien taholta on todella outoa ”kansan edustamista” jos he aikovat ”pyyhkiä pöytää” lähes 85 000 kannatusilmoitusta saaneella Kansalaisaloitteella. Erityisesti eläkeläisäänestäjien on syytä tarkoin seurata miten heidän kansanedustajansa toimivat palkkaindeksiä koskevan Kansalaisaloitteen suhteen ja varoa äänestämästä huhtikuun kuntavaaleissa valtuustoihin eläkeläisvihamielisiä edustajia (toisin sanoen niitä, jotka kannattavat eläkeläisiä jatkuvasti köyhdyttävän ”taitetun indeksin” käytännön jatkamista).

Aseisiin löytyy rahaa, eläkkeisiin ei

Helsingin Sanomat (21.2.) kertoo, että Suomi valmistautuu parhaillaan historiansa suurimpaan yksittäiseen asekauppaan. Ilmavoimien Hornet-hävittäjien seuraajien niin sanottu HX-hanke maksaa lehden mukaan 7-10 miljardia euroa. Summa moninkertaistuu kun mukaan lasketaan koneiden tulevan elinkaaren aiheuttamat kustannukset.

Suomella näyttää olevan varaa aseelliseen varustautumiseen. Sen sijaan varat kansalaisten sosiaaliturvan ja toimeentulon varmistamiseen ovat kiven ja Juha Sipilän hallituksen takana. Kun tulee puhe eläkeläisiä jatkuvasti köyhdyttävän ”taitetun indeksin” korvaamisesta hiukan inhimillisemmällä eli ansiotasoindeksillä, rahat ”loppuvat” kuin seinään.

Rahan vallasta kansanvaltaan

Vaatiessaan toimeentulonsa parantamista ja köyhtymiskierteensä katkaisemista eläkeläiset ja ikäihmiset kamppailevat samalla myös tietäen tai tiedostamattaan eläkeyhtiöiden rahan kokoamista ja yhtiöiden rahavaltaa vastaan.

Vaatiessaan ”taitetun indeksin” korvaamista ansiotaso- eli palkkaindeksillä eläkeläiset asettuvat tavallaan ”poikkiteloin” sitä kehitystä vastaan, joka suuntautuu pelkästään rahan lisäämiseen rahan itsensä vuoksi ja eläkeläisten tappioksi. Puolustaessaan omaa elintasoaan eläkeläiset samalla vastustavat rahanvaltaa ja pääomien keskittymistä yhä harvempiin käsiin.

”Lypsävä lehmä”

Taitettu indeksi on työeläkeyhtiöille ”lypsävä lehmä”, jonka avulla ne eläkeläisiä köyhdyttämällä pitävät omaa tuotto- eli voittotasoaan tarpeettoman korkealla tasolla. Näiden yksityisten eläkeyhtiöiden edut ovat sikäli kääntäen verrannollisessa suhteessa eläkkeensaajien etuihin, että eläkerahastojen jatkuvan kasvun hintana on eläkkeiden tason pitäminen mahdollisimman matalatasoisina.

Eläkeläiset rauhan asialla

Eläkeläisillä ja ikäihmisillä on merkittävä osuus yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Eläkeläisten osuus ei rajoitu vain aineellisten elinehtojen säilyttämisen ja parantamisen alueelle. Ikäihmisillä on elämäntilanteensa ja kokemuksensa perusteella luonnollisimmat edellytykset toimia rauhan puolesta sotaa vastaan.

Heillä on oikeus vaatia sosiaalista turvaa aseiden tarjoaman turvattomuuden sijaan. Eläkeläisillä ja ikäihmisillä on kaikki syy vaatia rauhaa maailmaan, sillä he eivät halua lastensa ja lastenlastensa joutuvan sodan jalkoihin.

Sukupolvisodan lietsominen on lyhytnäköistä ja typerää

Suomessa nyt käydyssä eläkepoliittisessa keskustelussa palkkaindeksin vastustajat ovat lietsoneet sukupolvisotaa nuoremman ja vanhemman väestönosan välille väittämällä, että nykyeläkeläiset palkkaindeksiä vaatiessaan ”syövät lastensa ja lastenlastensa pöydistä”.

Väite on loukkaava ja suorastaan julkea kun otetaan huomioon, että kansaneläkkeet, joita saa lähes puolet 1.5 miljoonasta eläkeläisestä ovat täysimääräisinäkin (kansaneläke 634, takuueläke 767euroa/kk) satoja euroja EU:n määrittämän köyhyysrajan (noin 1 200 e/kk) alapuolella. Heidän asemaansa voidaan parantaa vain tuntuvilla tasokorotuksilla, joista eduskunta voi päättää jos tahtoa on.

Köyhyysrajan alapuolelle jää myös 470 000 työeläkkeensaajaa. Heidän asemaansa ei voida parantaa puuttumatta taitettuun indeksiin.  Kovin kehuttava ei ole edes enimmillään 2 500 euroa kuukaudessa työeläkettä bruttona saavien asema. Heitä on 60 prosenttia kaikista työeläkkeensaajista eli noin 700 000.

Kipeitä ongelmia

Viime aikoina on yhä kipeämpänä ongelmana noussut esiin se, että monilla ikääntyneillä ihmisillä ei ole varaa ostaa lääkkeitä vakaviinkaan sairauksiinsa. Tämä muistuttaa jo lähes ”rahat tai henki”-politiikkaa.  

Puheet ”nuorempien pöydistä syömisestä” ovat erityisen loukkaavia niitä ikäihmisiä kohtaan, joilla ei ole mahdollisuutta syödä juuri mistään pöydästä. Leipäjonojen asiakkaista 40 prosenttia on eläkeläisiä.

Palkkaindeksin vastustajien toimet sukupolvisodan nostamiseksi ovat valheellisia ja tietoisesti harhaanjohtavia, sillä mikäli ”taitetun indeksin” käytäntö jatkuu, sen köyhdyttävä vaikutus tulee koskemaan myös nykyisiä nuorempia