Home >> Asiakirjat >> TARVITAAN ONGELMIEN JUURIIN ASTI MENEVIÄ MUUTOKSIA
  • Edustajakokousasiakirjat

TARVITAAN ONGELMIEN JUURIIN ASTI MENEVIÄ MUUTOKSIA

20.06.2019 - 11:29

Viimeisen vuosikymmenen kehitys on aiheuttanut sen, että kapitalismi on maailman mittakaavassa uudessa tilanteessa. Vuoden 2008 talouskriisiä seurannut kitulias kasvu, Euroopassa laajasti harjoitettu talouskuri, liberaalin demokratian kriisiytyminen, äärioikeiston nousu sekä ilmasto- ja ympäristökriisin kärjistyminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa järjestelmämme on vakavassa kriisissä.

Vakava kriisi vaatii radikaaleja ratkaisuja. On välttämätöntä kyseenalaistaa kapitalistinen tuotantotapa kokonaisuudessaan, ja sen edistämiseksi luodut demokratian ja hallitsemisen rakenteet.

Suomessa on niin ikään syntynyt uudenlainen tilanne. Vuosikausia jatkunut leikkauspolitiikka sai vastaansa kansan tyytymättömyyden. Nyt tyytymättömyys on vaihtanut hallituksen. Se antaa mahdollisuuden vastata kansan toiveeseen ja poliittisen käänteen aloittamiseen, vaikka uuden hallituksen ohjelma on edelleen kiinni vanhassa rakenteessa. Ohjelma nojaa uusliberalismiin, markkinaehtoisuuteen, budjettiraamien noudattamiseen sekä EU:n talouskurin jatkamiseen.

Me kommunistit haluamme etsiä ratkaisuja siihen yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen umpikujaan, johon porvaristo on kaikki ajanut. Tässä asiakirjassa hahmottelemme päätavoitteemme seuraavalle edustajakokouskaudelle.

 

1 Työtä ja paremmat työn tekemisen ehdot

Kommunisteille työ yleisesti on tietoista toimintaa maailman muuttamiseksi. Vain työn avulla ihmiskunta voi kehittyä. Kuitenkin kapitalismissa ihmisen luovuus on alistettu voitontavoittelulle. Palkkatyö vieraannuttaa ihmisen maailmasta ja kahlitsee luovuuden. Siksi on välttämätöntä kamppailla työajan lyhentämiseksi, työehtojen parantamiseksi ja työläisten oman päätösvallan kasvattamiseksi.

Työelämän murros on tällä hetkellä nopeaa. Erilaiset digitaaliset teknologiat valtaavat työelämää, puhutaan palkkatyön digitalisaatiosta. Kapitalisteille digitalisointi on ennen muuta tapa valvoa, mitata ja riistää työläisiä entistä tehokkaammin. Etenkin palvelualoilla digitaaliset järjestelmät ovat lisääntyneet mittavasti. Tulevaisuuden palkkatyötä tehdään omatoimisesti, vailla työnjohtajan tukea, mutta jatkuvan valvonnan ja tarkkailun alaisena.

 

1.1 Lisää työpaikkoja, joista saatava palkka riittää kohtuulliseen elämiseen

Pitkään jatkunut korkeana pysynyt työttömyys on saatava kääntymään laskuun. Sen sijaan, että työttömyyslukuja saadaan pienemmiksi huonosti palkattuja osa-aikaisia pätkätöitä tarjoamalla, on luotava ja jaettava työtä, joka tarjoaa pysyviä ja kunnollisen toimeentulon mahdollistavia työpaikkoja.

Työpaikkoja saadaan lisää valtion ja kuntien investointipolitiikalla. Keskeinen tavoite on oltava ympäristökriisin ratkaiseminen laajan julkisen investointiohjelman avulla. Valtion ja kuntien on kehitettävä julkisia palveluita ja ryhdyttävä rakentamaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Näin parannetaan työllisyyttä ja samalla ratkaistaan käytännöllisiä asumiseen liittyviä ongelmia.

Työsopimukset on pääsääntöisesti tehtävä toistaiseksi voimassa oleviksi. Osa-aikatyön teettäminen saa olla mahdollista vain työntekijän omasta toivomuksesta ja nollatuntisopimusten tekeminen on kiellettävä. Naisten ja naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyys on korjattava.

Toimeentulo ja työhyvinvointi on turvattava myös osa-aikaisissa ja epätyypillisissä työsuhteissa oleville, sekä itsensätyöllistäjille ja ammatinharjoittajille.

On säädettävä minimipalkkalaki, joka rajoittaa työnantajien mahdollisuuksia käyttää hyväksi halpatyövoimaa ja joka vahvistaa ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksia valvoa työehtoja. Työvoiman liikkuvuus, epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen ja ulkomaisen työvoiman käyttö korostavat lakisäteisten minimiehtojen tarvetta. Kokopäivätyössä minimipalkan tulee olla vähintään 1 800 euroa kuukaudessa ja tätä tasoa tarkistetaan ammattiyhdistysliikkeen kanssa sopien seuraamaan palkkojen yleistä kehitystä. Samalla on vahvistettava yleissitovien työehtosopimusten valvontaa ja laajennettava kanneoikeutta niin, että ammattijärjestöt voivat kanteella vaatia mm. työehtojen noudattamista tilanteissa, joissa yksittäisen työntekijän on sitä vaikea tehdä. Työaikalakia on muutettava niin, että ylitöiden teettämistä vähennetään olennaisesti.

SKP tukee vaatimuksia ja kamppailuja työehtojen parantamiseksi sekä työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttamiseksi työntekijöiden hyväksi.

 

1.2 Kunnon palvelut työttömille

Työ- ja elinkeinotoimistoihin Sipilän hallituksen suunnittelema ”kasvupalvelu-uudistus” kariutui Soten ja maakuntamallien myötä, ja nyt tarvitaan suunnanmuutos työllisyyspolitiikkaan. TE-toimistot on säilytettävä julkisina, ja niihin on saatava merkittävästi lisää henkilökuntaa niin, että työpaikkaa etsiville työttömille ja työpaikan vaihtamista suunnitteleville työssä oleville on mahdollista tarjota laadukasta yksilöllistä palvelua. Toimistojen tehtävänä on oltava työpaikkojen tarjoamisen lisäksi sellaisen koulutuksen ja muun tuen tarjoaminen, jolla oikeasti parannetaan henkilöiden työllistymisen mahdollisuuksia. Työttömiä ei saa pakottaa ammattitaitoa vastaamattomiin töihin eikä palkattomiin töihin eikä sellaiseen koulutukseen, josta henkilölle ei ole hyötyä.

Toimistojen toimintaperiaatteen on oltava työttömien ja uutta työpaikkaa hakevien aktiivinen palveleminen eikä työttömyystilastojen kaunisteleminen ja halvan työvoiman tarjoaminen työnantajille. Tarvitaan jokaisen työttömän henkilökohtaista tavoittamista ja palvelemista. Tarvitaan myös etsivän sosiaalityön keinojen käyttämistä työttömien työllistämiseksi.

SKP tuomitsee työttömiä kyykyttävän, pelkästään sosiaaliturvan leikkauksena toimivan aktiivimallin. Vaadimme julkiselta vallalta aktiivisia työllisyystoimia, joilla luodaan uusia työpaikkoja.

Pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten kuntouttavissa palveluissa on keskityttävä terveydenhoito- ja hyvinvointipalveluiden kehittämiseen. Lisäksi on helpotettava kuntoutustuen saamista myös mielenterveysongelmissa.

Kun ikääntyvien työntekijöiden tai osatyökykyisten työllistymisen mahdollisuudet todetaan vähäisiksi ja kun henkilö itse on sellaiseen halukas, henkilön on päästävä eläkkeelle.

 

1.3 Tavoitteena 6 tunnin työaika, 30 tuntia viikossa ansioita alentamatta

Marx huomautti aikoinaan, että työajan lyhentäminen on yksi tärkeimpiä vaatimuksia. Ilman vaatimusta työajan lyhentämisestä kaikki muut vaatimukset tulevat epäonnistumaan.

Laki kahdeksan tunnin työajasta säädettiin yli sata vuotta sitten vuonna 1917 työväenliikkeen pitkäaikaisen kamppailun ja laajojen joukkoliikkeiden tuloksena. Vaikka viikoittainen ja vuosittainen työaika onkin siitä lyhentynyt, päivittäinen työaika on pysynyt yli sata vuotta kahdeksana tuntina. Sadassa vuodessa työmenetelmät, automaatio ja työn tuottavuus ovat kehittyneet niin valtavasti, että siirtyminen kuuden tunnin työaikaan ansiotasoa alentamatta on mahdollista ja tarpeellista.

Lyhyemmästä työajasta on monenlaisia myönteisiä vaikutuksia:

Uusia palkallisia työpaikkoja ja työmahdollisuuksia syntyy runsaasti.

Työntekijän fyysinen ja henkinen rasittuminen vähentyy.

 Lisääntynyt vapaa-aika tekee mahdolliseksi perheen parissa vietettävän ajan lisääntymisen. Myös kulttuurista nauttimiseen, opiskelemiseen ja muuhun itsensä kehittämiseen jää enemmän aikaa.

Työtapaturmat ja työstä johtuvat sairaudet vähentyvät erityisesti teollisuudessa, rakennusalalla ja muissa rasittavissa ja vaarallisissa töissä. Tutkimusten mukaan suurin osa työtapaturmista tapahtuu kahden viimeisen tunnin aikana. Erityisen suuri työtapaturmien riski on ylityöaikana.

Julkisten palveluiden saatavuutta voidaan parantaa toteuttamalla ne kahdella peräkkäisellä kuuden tunnin työvuorolla.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus parantuu, kun työntekijät saavat suuremman osuuden työllään tuottamasta arvosta.

 

1.4 Riittävästi väkeä työtä tekemässä

Vuosikymmeniä jatkunut työnantajien pyrkimys töiden teettämiseksi mahdollisimman vähillä työntekijöillä on johtanut kansalaisten tarvitsemien palveluiden huonontumiseen tai peräti loppumiseen. Samalla työttömyys on pysynyt korkealla tasolla.

Työpaikoilla väen vähyys aiheuttaa kiirettä ja stressiä ja työn laadun heikkenemistä. Erityisesti teollisuudessa ja rakennusalalla turvallisuuskin vaarantuu, kun useampaa henkilöä vaativia töitä on pakko yrittää tehdä yksin tai liian pienellä työntekijäjoukolla. Samankaltainen tilanne on valtiolla ja kuntasektorilla, jossa väkeä on vähennetty muuttamalla tehtäviä määräaikaisiksi, jätetty esim. eläkkeelle siirtymisen vuoksi avoimiksi jääneitä toimia täyttämättä ja leikkaamalla sijaismäärärahoja kovalla kädellä. Kunnissa tehdään työtä kahdessa vuorossa, ei jäädä sairaslomille ja yksi henkilö tekee tehtäviä, jotka ovat aiemmin olleet useammalla henkilöllä. Tämä hiostaminen on kohdistunut erityisen laajasti naisvaltaisten alojen työntekijöihin.

Työnantajia on velvoitettava palkkaamaan riittävästi työntekijöitä niin, että tarpeelliset palvelut turvataan ja että työt voidaan tehdä rauhassa sekä kunnollisesti ja turvallisesti.

 

1.5 Kunnolliset työolosuhteet

Työpaikkojen olosuhteet on järjestettävä turvallisiksi niin, että melu, ilman epäpuhtaudet, koneiden ja laitteiden turvattomuus, lämpötila, toistotyö tai muut työstä johtuvat olosuhteet eivät aiheuta haittaa eivätkä vahinkoa terveydelle.

Homeista ja vastaavista syistä aiheutuviin sisäilmaongelmiin on reagoitava välittömästi työpaikoilla, kouluissa ja muissa julkisissa tiloissa.

Työolosuhteita valvovien työsuojelutarkastajien määrää on lisättävä ja tarkastajien ja viranomaisten valtuuksia ja velvollisuuksia puuttua epäkohtiin on lisättävä. Myös ammattiliittojen, ammattiosastojen ja työsuojeluvaltuutettujen valtuuksia puuttua työpaikan turvallisuuspuutteisiin on lisättävä.

 

1.6 Työsuhdeturvaa ja irtisanomissuojaa on parannettava

Työsuhteet on tehtävä pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa oleviksi. Irtisanominen saa olla mahdollista vain laissa mainituista erityisen painavista syistä. Työnantaja on tuomittava maksamaan perusteettomasti irtisanotuille niin suuret korvaukset, että houkutusta laittomiin irtisanomisiin ei ole.

 

1.7 Mahdollisuus vaikuttaa oman työn sisältöön ja tekemiseen

Ammattiosastolla ja työntekijällä on oltava mahdollisuus vaikuttaa työpaikoilla tehtävän työn tekemisen järjestelyihin ja työtehtävien sisältöön. On valmisteltava modernin työpaikkademokratian malli, jossa päätösvaltaa työnteosta siirretään työntekijöille itselleen. Lisäksi työntekijöille taataan edustus yrityksen hallitukseen ja mahdollisuus vaikuttaa yritysjohdon valintaan.

 

2 Kunnolliset julkiset palvelut

Sosiaali-, terveys-, koulutus-, kulttuuri-, liikenne- ja muiden palveluiden heikentäminen leikkaamalla ja yksityistämällä on lopetettava. Julkisia palveluja on laajennettava, niitä on parannettava ja yhdenvertaisuus niiden saatavuudessa on turvattava niin sosiaalisesti kuin alueellisesti. Palveluiden on siten oltava saatavissa asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.

Julkisen vallan tehtävänä olevien perustason palvelujen järjestämisvastuu tulee olla kunnilla. Maakuntatasolle on syytä siirtää vain erikoistason palvelujen järjestäminen. Kuntien taloudellisia edellytyksiä huolehtia perustason palveluista koko maassa on vahvistettava perumalla kuntien valtionosuuksien leikkauksia ja siirtämällä erikoistason palvelujen rahoitusvastuu valtiolle tai maakunnalle (jos sille tulee verotusoikeus).

Koulutuksen laaja resurssipula näkyy opetusryhmien koon kasvuna, oppituntien määrän vähenemisenä ja opetussisällön heikkenemisenä. Tämä koskee ammattikoulutusta, ammattikorkeakouluja, yliopistoja ja yhtälailla myös perusopetusta ja varhaiskasvatusta.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden aliresursointi näkyy pidentyneinä hoitojonoina, hoitoonpääsyn hankaluutena ja vanhustenhoidon räikeinä ongelmina.

Palvelujen parantamisessa olennaista on rahoituksen lisääminen niin, että julkisiin palveluihin saadaan lisää päteviä työntekijöitä. Työntekijöiden määrän lisäämistä edellyttää myös vanhuspalvelujen riittävä hoitajamitoitus, nopean hoitoon pääsyn takaaminen myös ei-kiireellisissä tapauksissa, ammatillisen koulutuksen sisällön parantaminen, ryhmäkokojen pienentäminen päiväkodeissa ja kouluissa sekä lähikirjastojen, nuorisotalojen ja muiden peruspalvelujen turvaaminen.

Julkisten palvelujen parantaminen on tärkeää naisten aseman parantamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Hyvä julkiset palvelut helpottavat naisten asemaa, jota yhä rasittavat myös heille usein kasautuvat kotityöt. Kun suurin osa julkisten palvelujen työntekijöistä on naisia, on kyse myös naistyön arvostuksesta.

Palveluiden tarvitsijoilla ja palveluita tuottavilla työntekijöillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa palveluiden sisältöön ja muuhun järjestämiseen.

 

3 Ympäristö

Ilmastonmuutoksen kiihtyminen, luonnon monimuotoisuuden nopea väheneminen ja ruokaturvan ongelmat hälyttävät ympäristökriisistä, joka kärjistyy jo meidän aikanamme ja uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Ympäristökriisin etenemisen pysäyttämiseksi tarvitaan koko tuotantotapaa koskevia radikaaleja uudistuksia ja talouden ekologista rakennemuutosta. Ympäristökriisiä ei ratkaista markkinaehtoisin keinoin vaan se edellyttää puuttumista pääoman voitontavoitteluun ja kapitalistisiin omistussuhteisiin. Ympäristöpolitiikan tulee olla myös sosiaalisesti oikeudenmukaista.

Ympäristökriisin ratkaisemiseksi kaikkien maiden – siis myös Suomen – on toteutettava nopeasti merkittäviä muutoksia. Sellaisia ovat mm. seuraavat:

· Yksityisautoilun vähentäminen lisäämällä julkisen liikenteen reittejä ja vuoroja ja halventamalla kyytien hintoja. Erityisesti on suosittava sähköä käyttävää joukkoliikennettä ja olemassa olevia rautateitä on käytettävä hyväksi koko maassa. Yksityisautoilla ajamista suurten kaupunkien keskustoissa vähennetään tekemällä ajaminen siellä ruuhka-aikaan maksulliseksi. Ruuhkamaksuilla kerätyt varat on käytettävä joukkoliikenteen kehittämiseen.

· Joukkoliikenteen muuttaminen maksuttomaksi on aloitettava asutuskeskuksista.

· Haja-asutusalueille on järjestettävä kohtuuhintaista kutsutaksiliikennettä ja muuta sellaisille alueille soveltuvaa julkista liikennettä. Jos auto on välttämätön ammatin harjoittamisen tai puuttuvan julkisen liikenteen vuoksi, liikkumisen mahdollisuuksia on tuettava esimerkiksi verohelpotuksilla.

· Pitemmällä aikavälillä tarpeetonta liikennettä voidaan vähentää yhdyskuntasuunnittelulla sijoittamalla asunnot, palvelut ja työpaikat tiiviisti lähekkäin. Lisäksi pyöräily ja jalankulku otetaan huomioon suunnittelussa.

· Teollisuuden energian säästämisen edistäminen tukemalla säästämistä ja rankaisemalla (esim. veroilla ja maksuilla) tuhlaamisesta. Esimerkiksi tuhlaavaisuutta edistävät verohelpotukset on karsittava.

· Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen vähentämällä mahdollisimman nopeasti hiilen, turpeen, öljyn, puun ja kaasun polttamista. Vähentäminen saadaan aikaan lainsäädännöllä sekä asettamalla päästöille riittävän suuret maksut.

· Hiilinieluja on lisättävä siirtymällä kestävämpään metsäpolitiikkaan, jossa hakkuut eivät heikennä metsien monimuotoisuutta. Tavoitteena on puun käyttäminen esimerkiksi rakentamiseen ja muilla sellaisilla tavoilla, jotka sitovat hiiltä pidempään.

· Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on estettävä luonnonvarojen tuhlaileva käyttö, suojeltava uhanalaisia elinympäristöjä ja estettävä metsien liiallisia hakkuita. Luonnonsuojelualueita on laajennettava etenkin eteläisessä Suomessa.

· On vahvistettava ruokaturvaa muun muassa panostamalla kasvispainotteiseen lähiruokaan. Maataloustukia on suunnattava perhetiloille ja ekologiseen tuotantoon, ravinteiden (etenkin fosforin) kierrätystä on edistettävä ja ruokahävikkiä on vähennettävä.

· Kaivoslaki on uudistettava niin, että maaperän luonnonvarat kansallistetaan, kaivosyhtiöt laitetaan maksamaan kunnon korvaukset malmi- ja mineraalivarojen käytöstä ja aiheuttamistaan haitoista. Kaivoslupaan edellytetään kunnan ja paikallisten yhteisöjen, kuten Lapissa saamelaisten, hyväksyminen.

Ympäristön tilaa on muutenkin parannettava. Vesien, ilman ja maaperän suojelua koskevia normeja on tiukennettava ja normien noudattamisen valvontaa tiukennettava. Rikkomuksista on oltava niin ankarat seuraamukset, että houkutusta säädösten noudattamatta jättämiseen ei ole.

 

4 Kansainväliset suhteet

4.1 Työtä rauhan puolesta

Sotaan valmistautumisen ilmapiirin luomisen sijasta Suomen on toimittava aktiivisesti rauhan ja jännityksen lieventämisen puolesta. Suomen tulee olla sotilaallisesti liittoutumaton. Sotilaallinen yhteistyö Naton ja Nato-maiden kanssa on lopetettava ja Naton ja Nato-maiden kanssa tehdyt sopimukset on irtisanottava.

Valmisteilla olevasta uusien taisteluhävittäjien hankinnasta on luovuttava. Hävittäjiä ei tarvita Suomen puolustukseen ja niihin käytettävät miljardit tarvitaan yhteiskunnallisesti hyödyllisempiin kohteisiin.

Suomeen ei sallita tulevan vieraiden maiden sotilaita sotaharjoitusten tai muiden syiden varjolla. Suomalaisia sotilaita ei saa lähettää Suomen ulkopuolelle. Poikkeuksena voivat olla vain sellaiset YK:n rauhanturvaamisoperaatiot, joissa konfliktin osapuolet ovat hyväksyneet rauhanturvaajien paikalle tulemisen.

Suomen on liityttävä YK:n vuonna 2017 hyväksymään ydinasekieltosopimukseen.

 

4.2 Hyvät suhteet naapureihin

Suomen ulkopoliittisen linjan tulee olla rauhantahtoinen puolueettomuus ja uskottava sotilaallinen liittoutumattomuus. Suomen tulee pysyttäytyä sivussa muiden valtioiden välisistä sotilaallisista konflikteista ja pyrkiä hyviin suhteisiin kaikkien naapurimaiden kanssa. Suomen aluetta ei saa käyttää muita maita vastaan suuntautuviin sotilaallisiin tarkoituksiin.

 

4.3 Euroopan unioni

Tie ulos nykyisestä EU:n umpikujasta on mahdollista löytää vain kansalaisyhteiskunnan, vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistyöllä halki Euroopan. Tuhoisien vapaakauppasopimusten torjuminen, työvoiman riistoa lisäävän siirtotyöläisyyden kitkeminen, EU-aluetta piinaava talouskuripolitiikka, pankki- ja finanssisektorin etuja ajava politiikka sekä hyvinvointipalveluiden alasajo ja yksityistäminen ja yhteisen, Natoon nojaavan puolustuksen edistäminen on lopetettava koko EU:n alueella. Sen sijaan vaaditaan Euroopan laajuisia toimia ympäristökriisiin reagoimiseksi, säällisen elintason turvaamiseksi jokaiselle ihmiselle, rauhan säilyttämiseksi koko Euroopan alueella sekä Eurooppaan saapuvien pakolaisten inhimillisen kohtelun varmistamiseksi.

SKP vastustaa Suomen EU-jäsenyyttä, mutta kannattaa Euroopan kansojen välistä tasavertaista yhteistyötä. Suomen irtautuminen EU:sta voitaisiin aloittaa esimerkiksi irtautumalla EU:n talous- ja rahaliitto Emusta. Samoin tulee irtaantua EU:n yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, jolla EU:sta tehdään sotilasunionia.

 

4.4 Pakolaisuus

Suomen on toimittava ennen kaikkea pakolaisuuden syiden poistamiseksi. Ihmisiä pakenee miljoonittain länsimaiden aloittamien imperialististen sotien ja muiden aseellisten konfliktien tieltä. Kolonialistinen miehityspolitiikka eri puolilla maailmaa estää ihmisiä rakentamasta rauhaa ja demokratiaa. Myös ilmastonmuutos pakottaa ihmisiä muuttamaan pois elinkelvottomiksi muuttuneilta asuinalueiltaan.

Suomen on autettava tänne tulevia pakolaisia. Kieltä opettamalla ja työpaikkoja järjestämällä maahan saapuvat on pyrittävä saamaan nopeasti osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kaikenlainen syrjintä, rasismi ja muukalaisviha on torjuttava. Erityistä huomiota on kiinnitettävä merkittävissä poliittisissa asemissa olevien ihmisten, kuten hallituksen ministerien, presidentin ja kansanedustajien kielenkäyttöön.

Pakkopalautukset sotaa käyviin maihin on lopetettava. On kiinnitettävä huomiota poliisissa vallitseviin rasistisiin asenteisiin ja kitkettävä etnistä profilointia.

Sen sijasta, että rasismin katsottaisiin liittyvän kouluttamattomien, työväenluokkaisten ihmisten ajattelutapaan, rasismi on nähtävä länsimaiseen kapitalismiin olennaisesti kuuluvana ongelmana, joka on sisäänrakennettu Eurooppalaiseen kulttuuriin ja maailmankuvaan. Rasismin taustalla on sosiaalidarwinistinen maailmankuva, ja kapitalismin tuottaman räikeän eriarvoisuuden ja sosiaalisten ongelmien selittäminen biologisilla, etnisillä tai esimerkiksi kulttuurien ominaispiirteillä. SKP vastustaa kaikenlaista rasismia ja haluaa voimistaa laajaa rasisminvastaista toimintaa.

 

5 Miten muutokset saadaan aikaan

5.1 Rikkaat ja yritykset maksamaan

Esitetyt vaatimukset on mahdollista rahoittaa korjaamalla työn ja pääoman välistä tulonjakoa työn hyväksi ja muuttamalla verotuksen painopistettä niin, että rahaa otetaan sieltä, missä sitä on liiankin kanssa. Vuosikymmenien aikana yrityksille ja rikkaille annetut helpotukset ja etuisuudet on poistettava.

Keskeisin SKP:n vaatima uudistus on pääomien verotuksen tuntuva korottaminen.

Yhteisöveron tason on oltava 30 prosenttia. Varallisuusvero on palautettava ja pääomatuloja on valtionverotuksessa verotettava samalla tavalla kuin palkkatuloja. Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi niin, että pienituloisten ei tarvitse veroa maksaa. Lisäksi kunnallisvero on ulotettava koskemaan myös pääomatuloja. Myös mahdollisesti

perustettavien maakuntien verotuksen on oltava progressiivista, ja kohdistuttava myös pääomatuloihin.

Energiaa tai luonnonvaroja tuhlaavaa toimintaa on verotettava tuntuvasti, samoin toimintaa, joka synnyttää ilmastonmuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasuja.

On saatava voimaan valuuttakeinottelujen estämiseen tarkoitettu varainsiirtovero. Lisäksi on puututtava kansainväliseen veronkiertoon ja finanssikeinotteluun.

Verotusta koskevia säädöksiä ja niiden noudattamisen valvontaa on tiukennettava niin, että verojen vältteleminen ei ole enää mahdollista. Säädöksiä rikkovat yritykset on otettava valtion haltuun.

 

5.2 Valtion ja kuntien taloudellista toimintaa on lisättävä

Yksityistämisen ja ulkoistamisen sijasta valtion ja kuntien on määrätietoisesti lisättävä omaa taloudellista toimintaansa. Toimintaa tarvitaan erityisesti yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta tärkeillä alueilla kuten liikenteessä, energian tuotannossa ja jakelussa, perusteollisuudessa, asuntojen rakentamisessa ja yhteiskuntien infrastruktuurissa.

Tämä edellyttää EU:n kilpailua ja kilpailuttamista koskevien säädösten muuttamista tai eroamista EU:sta.

Valtion ja kuntien laitoksia ja yrityksiä on johdettava demokraattisesti ja niiden on toimittava eettisesti ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Julkisen sektorin on myös palautettava sille alunperin kuulunut luovuus ja innovatiivisuus. Uusien ratkaisujen, teknologioiden ja keksintöjen kehitteleminen sekä tuotannon käynnistäminen julkisissa yhtiöissä hyödyttää kaikkia.

 

5.3 Politiikan suunta on kokonaan muutettava

Hallituksen on oltava kansan asialla

Vaadimme kevään 2019 vaalien jälkeen muodostetulta hallitukselta edellisten hallitusten noudattaman oikeistolaisen politiikan täydellistä muuttamista. Pelkkä edellisten hallitusten virheiden korjaileminen ei riitä, vaan politiikan suunta on muutettava perusteellisesti. Erityinen vastuu on hallituksessa olevilla vihreillä, sosialidemokraateilla ja vasemmistoliitolla. Näiden on irtaannuttava selkeästi markkinaehtoisesta ja uusliberaalista politiikasta, EU:n talouskurista, Nato-kumppanuudesta ja suuryhtiöiden etujen vaalimisesta.

Jotta todellisia muutoksia saataisiin aikaan, ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisjärjestöjen ja erilaisten joukkoliikkeiden on kohdistettava hallitukseen ja hallituspuolueisiin niin vahva paine, että entisen politiikan jatkaminen ei enää ole mahdollista. SKP tukee joukkoliikkeiden syntymistä ja on niissä aktiivisesti mukana.

Joukkotiedotuksen demokratisoiminen

Oikeistolaista politiikkaa tukevan Yleisradion linja on muutettava niin, että pääpaino on monipuolisessa tiedonvälityksessä ja kulttuurin edistämisessä. Tiedonvälityksessä on

annettava tilaa erilaisille yhteiskunnallisille liikkeille ja näin edistettävä kriittistä ajattelua sekä poliittista keskustelua.

 

6 Perusongelmia ei voida ratkaista kapitalismissa; siksi sosialismi

Kapitalismi ei kykene ratkaisemaan keskeisiä ja välttämättä ratkaisua vaativia ongelmia, kuten työttömyyttä, ympäristökriisiä, eriarvoisuutta ja sotien uhkaa.

Kapitalismissakin on mahdollista parantaa ihmisten elinoloja, mutta se on jatkuvan taistelun kysymys. Niin kauan kun suuryhtiöillä, pankeilla ja suursijoittajilla on ratkaiseva valta taloudessa, jäävät ihmisten vaikutusmahdollisuudet vajavaisiksi. Pääoman voitontavoittelun ja imperialistisen järjestelmän oloissa ei ole mahdollista ratkaista koko ihmiskuntaa uhkaavia sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Ratkaisematta jää myös perustavaa laatua oleva työn ja pääoman välinen ristiriita, joka pakottaa työntekijät myymään työvoimansa kapitalistien riistettäväksi. Lopulta tämä tarkoittaa, että kapitalismissa ihmisten vapaus jää vaillinaiseksi ja etenkin köyhimpien ja sorretuimpien kohdalla lähinnä ontoksi puheeksi.

Kapitalistisen järjestelmän kumoaminen ja sosialismiin siirtyminen on siksi välttämätöntä ihmisten elinehtojen ja ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi ja maapallon pelastamiseksi.

Siirtyminen kapitalismista sosialismiin tarkoittaa omistus- ja valtasuhteiden sellaista muutosta, joka mahdollistaa talouden ja yhteiskunnan kehityksen ohjaamisen oikeudenmukaisella ja ekologisesti kestävällä pohjalla. Se tarkoittaa tuotanto- ja kulutustapojen muutosta. Alituisen tavarapaljouden ja määrällisen kulutuksen lisäämisen sijasta olennaiseksi tulee se, mitä varten ja kenen hyväksi tuotetaan.

Sosialismi on pitkälle kehittyneiden tuotantovoimien yhteiskunta, jossa tiede ja teknologia laitetaan palvelemaan ihmisten tarpeita ja yhteistä hyvää. Se tarkoittaa laadullisesti toisenlaista kehitystä, joka perustuu luonnonvarojen jatkuvan kulutuksen kasvun sijasta kiertotalouteen, uusiutuvaan energiaan, ihmisten osaamiseen ja yhteistoimintaan.

Sosialismi pitää sisällään vaatimuksen uudentyyppisestä demokratiasta. Nykyisen finanssipiirien harvainvallan tilalle asetamme laajan, osallistuvan demokratian, joka rakentuu paikallistasolta ylöspäin. Suljettujen kabinettikokousten tilalle asetamme julkiset kokoukset ja kaiken kansan seurattavissa olevat äänestykset.

Ulotamme demokratian myös talouden alalle korvaamalla kapitalistiset omistussuhteet yhteiskunnallisen ja yhteisomistuksen erilaisilla muodoilla, kuten demokraattisesti ohjattavien osuuskuntien, kuntien ja valtionyhtiöiden toiminnalla. Sosialismi luo edellytykset myös sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja vähemmistöihin kohdistuneen alistamisen poistamiselle.

Sosialismiin siirtyminen on prosessi, jossa ihmiset itse ja yhteistoiminnassa vapauttavat itsensä riistosta ja alistamisesta. Sosialismi on välttämätön ihmisarvoisen elämän takaamiseksi. Sosialismia tarvitaan myös globaalin oikeudenmukaisuuden, rauhan ja kansainvälisen solidaarisuuden toteuttamiseksi.