Home >> Asiakirjat >> SKP:n Vaalimanifesti 2025
  • Vaaliohjelmat

SKP:n Vaalimanifesti 2025

28.11.2024 - 11:44

 

Kriisien aika Suomessa ja Euroopassa jatkuu. Eurokriisistä koronavuosiin, koronavuosista Ukrainan sotaan. Jatkuvien talousongelmien lisäksi yllämme häilyy uhkaavan suursodan mahdollisuus. Poikkeusajasta näyttää tulleen pysyvä olotila, akuuttien kriisien läpi sinnittely ei auta.  

Tämä kriisien ketju on kuitenkin edelleen käännettävissä voitoksi. Tämä on mahdollista, koska kyseessä ei ole ensisijaisesti ihmiskunnan kriisi, vaan kapitalistisen järjestelmän kriisi. Kapitalismi näyttää edenneen lahoamisen vaiheeseen, jossa sen yhteiskunnallisesta ruumiista versoo toinen toistaan alhaisempia yrityksiä rahastaa ihmisten surkeudella kuin sieniä lahopuun kyljestä. Sairas systeemi ei kykene ratkaisemaan ongelmia, joita ihmiset päivittäin kohtaavat. Se ei tarjoa ruokaa, asuntoa, työtä tai toimeentuloa, eikä se ole kiinnostunut tarjoamaan riittävää sosiaaliturvaa. Sen rahat kuluvat kilpavarusteluun ja sotiin valmistautumiseen, keinotteluun yhä suurempien voittojen toivossa ja rikkaimpien varallisuuden kasvattamiseen. 

Nykyinen tilanne syntyy toisaalta kapitalismin yleisestä kriisistä ja toisaalta taloudellisen suhdannekriisin yhdistelmästä. Joukkotyöttömyys, ostovoiman lasku, inflaatio, valtion velkaantuminen sekä valuutta- ja finanssikriisit lisäävät kaikki tilanteen ahdistavuutta ja lamauttavat ihmiset; heidät, jotka jälleen joutuvat laskujen maksajiksi. Niistä kahmaistaan muhkea siivu yksityiselle suurpääomalle. Yhteiset rahat siirretään Petteri Orpon ja Riikka Purran hallituksen riuskalla toiminnalla yksityisiin taskuihin. 

Hallituksen avunhuudot, sekoilu ja poliittinen teatteri aiheuttaa myötähäpeää, sillä he tai heidän omaisuutensa eivät ole uhattuina. He ovat sälyttäneet kaikki kustannukset tavallisten ihmisten hartioille puolustellen tekojaan kansallisella hätätilalla ja muilla tekosyillä. Edes pienyrittäjien ahdinko ihmisten ostovoiman hävitessä ei heitä haittaa.  

Jos meillä todella olisi kansallinen hätätila, olisimme kaikki pulassa. Kuten olemme nähneet, ei näin ole. Valtion säästöt osuvat kipeimmin sosiaali-, terveys- sekä koulutusmenoihin ja ne perustellaan valheellisesti valtion velkaantumisella. Suurimpia omaisuuksia kasvattavia veronkevennyksiä, joiden takia Suomi velkaantuu kiihtyvään tahtiin, kutsutaan harhaanjohtavasti kasvutoimiksi.  Ne eivät lisää työpaikkoja, kuten ei ole tarkoituskaan. Ne turvaavat yksityisten pääomien edut. Pääomat kasvavat varoilla, jotka on leikattu työttömiltä, toimeentulotuen saajilta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä.  

Kun talouden hoito on näin kurjalla tolalla, se tarkoittaa, ettei hallituksen toivomaa kasvua synny. Joukkotyöttömyys, inflaatio ja talousongelmat eivät helpota. Synkät ajat jatkuvat. Kestääkö sinun taloutesi sen? 

Voimme yhteisvoimin kääntää politiikan suunnan. Vaihtoehtomme lähtee siitä, että aletaan määrätietoisesti parantaa tavallisten ihmisten oloja. On parannettava pieni- ja keskituloisten taloudellista asemaa, lisättävä vaikutusmahdollisuuksia sekä laajennettava demokraattisia oikeuksia ja vapauksia. Tämä ei tapahdu itsestään, vaan vaatii aktiivista toimintaa kaikkien yhteiskunnan ahtaalle ajamien kanssa. 
 
 

Aloitamme näistä vaatimuksista: 

  • Ihmisten tuloja ja ostovoimaa on kohennettava ja peruttava ”uudistukset”, jotka ovat leikanneet heidän oikeuksiaan. Asumistuen leikkaukset on peruttava, työttömyysturva on palautettava aiemmalle tasolle ja palkkoja, sekä eläkkeitä, on korotettava.  
  • Soten rahoitusta on lisättävä 1,42 miljardin vajeen kattamiseksi. Hallituksen 1,4 miljardin lisäleikkaussuunnitelmasta on luovuttava. Yksityisten terveysjättien rahoittaminen on lopetettava ja työvoimaa välittäviltä firmoilta on estettävä ylihinnoittelu ja hoitajien ja lääkäreiden työllä rahastaminen. Hyvinvointialueille on annettava verotusoikeus ja sitä kautta päätösvaltaa toimintansa järjestämiseen. 
  • Vallan keskittäminen on purettava. Valtaa on keskitetty, kuntia yhdistetty ja monissa kaupungeissa siirrytty pormestarimalliin. Vaadimme lautakuntien määrän kasvattamista ja kunnan- sekä kaupunginosavaltuustojen perustamista. Hyvinvointialueilta on palautettava valtaa kunnille antamalla niille sitova päätöksentekomahdollisuus alueensa perustason terveydenhuoltopalveluihin 
  • Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden on huolehdittava paikallisen talouden tukemisesta. Yksityinen pääoma ei sitä tee. Kunnat voivat esimerkiksi käynnistää yhteiskuntaa hyödyttäviä rakennushankkeita, kuten julkisten tilojen peruskorjauksia, kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista, sekä erilaisia infran korjausvelan poistamisen hankkeita. Valtion on panostettava terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliturvan riittävään rahoitukseen, jotta ihmisillä on varaa tehdä hankintoja, heille saadaan luotua työpaikkoja, joiden palkalla elää, ja pystymme pitämään paikalliset taloudet hengissä vaikeuksien jatkuessa. Kuntien tulee myös kehittää omaa tuottavaa toimintaansa. 
  • Huolehditaan siitä, että meillä on tulevaisuus. Se vaatii panostamista uusiutuvan energian tuotantoon kunnallisissa energiayhtiöissä ja laitoksissa, energian säästämistä, julkisen liikenteen parantamista, hakkuiden rajoittamista, kaivostoimijoiden oikeuksien rajaamista, luonnon ennallistamista ja aktiivista toimintaa Itämeren pelastamiseksi. Ilmastotavoitteita on kiristettävä, mutta ei tavallisten ihmisten kustannuksella. Luonnon tuhoamisella rikastuneiden suuryritysten, on maksettava laskunsa. Ihmisten ja luonnon tarpeiden on ohjattava yhteiskunnan rakentamista ja toimintaa.  
  • Pääomatulot on saatettava kuntaveron piiriin. Kun kaikki maksavat reilun osansa, ei tavallisten ihmisten tarvitse maksaa niin paljon ja rahat riittävät palveluihin. 
  • Strategiset alat on otettava valtion haltuun. Luonnolliset monopolit eivät saa olla pääoman lypsylehmiä tai keino laittaa tavalliset ihmiset maksamaan ylettömästi perustarpeistaan. Sähköpörssi on tästä karmea esimerkki. Se hyödyttää pörssiyrityksiä ja laittaa laskut ihmisten maksettavaksi. 
  • Itärajan tilanne on normalisoitava. Sen sulkeminen on vaikuttanut negatiivisesti Suomen talouteen ja ihmisten välisiin suhteisiin. Erityisesti Itä-Suomessa tämä on akuutti ongelma, joka on ratkaistava jatkamalla välttämätöntä kanssakäyntiä Venäjän kanssa. 

 
Meitä, joita nykyinen hallitus ahdistaa, on paljon. Me emme ole vielä löytäneet toisiamme, mutta me etsimme ja kokoamme yhteyksiä. Kun ne vahvistuvat tarpeeksi, ne muuttuvat verkoksi, jonka paine pakottaa yhteiskunnan muutokseen. Tällä kertaa muutos ei ole huonompaan päin.