Työvoimapotentiaali vailla vertaa - Counter Current Culture

Scroll down for English 

Vastavirran yhteistyötä 

Eri kansalaisyhteiskunnan järjestöt, aktivistit, taiteilijat ja yksittäiset toimijat yhdessä Demokraattisen sivistysliitto (DSL) Euroopan vasemmiston (EL), Suomen kommunistisen puolueen (SKP) ja Tiedonantaja-sanomalehden kanssa avaavat syksyllä ja talvella 2020 keskustelua ja vastavirtaista ajattelua rauhasta, kulttuurista ja ympäristöstä.   

Tapahtumia on Suomessa ja seminaareihin voi osallista verkossa Vastavirta FB sivujen kautta.  

KULTTUURI - Vastavirta14.11.  

RAUHA - Vastavirta 21.11.  

YMPÄRISTÖ - Vastavirta 5.12.  

Vastavirta vahvistaa taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden ääntä sellaisen yhteiskunnan rakentamiseksi, jossa kulttuuri tehdään yhdessä ja se edistää kaikkien hyvinvointia.  

Teatteriohjaaja ja kirjailija Raija-Sinikka Rantala avaa keskustelua taiteilijoiden, kulttuurityöntekijöiden ja luovien alojen työläisten näkökulmasta. Rantala näyttää puheenvuorossaan esille tilanteen jossa nykytoimilla ei ymmärretä taiteen ja kulttuurin merkitystä yhteiskunnallisesti eikä luovien alojen toimintaa nähdä elinkeinotoimintana. Rantala peräänkuuluttaa muutosta ja voimakkaampaa panostusta luovien alojen tulevaisuuteen. 

Raija-Sinikka Rantala: 

Työvoimapotentiaali vailla vertaa 

Taideyliopistoon pyrki tänä keväänä yli 4000 hakijaa, heistä 850 teatterikorkeakoulun näyttelijäopintoihin. Heistä hyväksyttiin 1,4 %, eli tusinan verran. Nämä harvat ja valitut aloittavat tänä syksynä neljän-viiden vuoden 24/7 opinnot perus- ja teoria-aineineen, näyttämöharjoituksineen ja esityksineen.  

Aika roolien oppimiseen on otettava yön tunneista. Entä kun he valmistuvat? Heillä on loistava tulevaisuus takanaan. Vakinaisen tai edes määräaikaisen työn saaminen ammattiteatterista on kiven takana. Alkaa elämänvaihe, jolloin he laativat loputtoman määrän työpaikkahakemuksia, apurahahakemuksia, toteutumattomia projektisuunnitelmia ja ennen muuta työvoimaviranomaisten edellyttämiä selvityksiä.  

Oman alan tai sitä sivuavien keikkojen lomassa he tarjoilevat baarissa, ajavat taksia tai tekevät muita tilapäistöitä henkensä pitimiksi. Ja sama koskee lähes poikkeuksetta kaikkia taiteen, kulttuurialojen tai luovan sisällön korkeakoulututkinnot suorittaneita. Silti kulttuuriministeri Annika Saarikko ehätti jo kesän korvalla lausumaan, että taideyliopiston aloituspaikkojen määrää on lisättävä, koska kysyntä on niin kova.  

Monen taidealoille koulutetun on turha edes haaveilla pääsevänsä joskus elämänsä mittaan tekemään päätoimisesti työtä, johon on suorittanut yhden tasavallan kalleimmista korkeakoulututkinnoista.  

Suomen Teatteriohjaajien ja dramaturgien liitto on tehnyt alan työvoimatilanteesta useampivuotista tutkimusta, jonka luvut paljastavat että vuonna 2017 liiton 350 jäsenestä oli 23 saanut vakinaisen työpaikan Suomen ammattiteattereissa, siis noin 7 %.  

Tähän on tultu, kun Suomen valtion kokonaisbudjetissa häviävän pientä kulttuurin ja taiteen kakkua on nyt jo vuosikaudet leikattu, jäädytetty ja muuten vain nyrhitty ja kunnat ovat seuranneet esimerkkiä.  

Nyt valtion tulevaisuudessa toteutettavaksi tavoitteeksi on asetettu 1 % budjetista. Askel oikeaan suuntaan, mutta aivan riittämätön, eikä sen osalta edes ole kaavailua, milloin se tavoitettaisiin.  

Taiteeseen, kulttuuriin ja luovaan sisällöntuotantoon suhtaudutaan edelleen kuin se olisi harmitonta puuhastelua, jonka on aina tehtävä tilaa tärkeämmille menoerille.  

Onko meillä siis tehty mittava ja edelleen kasvava koulutussektorin hukkainvestointi? Entä jos kysymys asetettaisiin kokonaan toisinpäin: Onko meillä suuri, arvokas ja luova korkeakoulutettu potentiaali valmiina käyttöön?  

Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeet ovat avanneet päättäjät havaitsemaan, että lamaan ajautuneet teollisuuskaupungit eri puolilla Eurooppaa ovat nousseet kulttuuriin kohdistetun panostuksen pohjalta arvaamattomaan kukoistukseen.  

Olisiko meilläkin jo aika havaita, että elinkeinoelämän rakennemuutos ei ole tulossa, se on jo täällä. Mitä olisi Savonlinna ilman oopperaa, Pori ilman jazzia, Tampere ilman teatterikesää. Lista on mittava.  

Huolimatta kituliaasta taloustilanteesta luovien alojen kehitys on edennyt luonnonvoiman lailla. Tällä hetkellä sen BKT-osuus kurottaa kohti 4 % ja on välillisine palvelutuottoineen jo noin 7 %, kun esimerkiksi maa-metsä- ja kalatalouden osuus on 2,9 %. (Eikä peliteollisuus, jonka valtiokin on havainnut luovaksi alaksi ja tuen arvoiseksi, ole luovien sisältöjen luvuissa mukana, vaan kulkee teknologian tilastokukkasena.)  

Vuoden 2017 tilastojen mukaan suurin uusien työpaikkojen kasvu tapahtui kulttuurin ja vapaa-ajan sektorilla ja nopein nousija vuoden vientitilastoissa oli musiikki.  

Eikö siis olisi korkea aika suhtautua luoviin aloihin merkittävänä elinkeinotoimintana. Kannattaisiko havaita, että musiikin lopputuotteilla on vientimenestystä, vaikka sellu ei vedä?  

Eikö Suomen kuvaa rakennettaessa designilla ja arkkitehtuurilla ole ollut merkityksensä? Nyt on musiikin rinnalla myös kirjallisuuden, nykytanssin ja teatterin kysyntä uudella tasolla.  

Vaikka luovien alojen sisältöpolitiikan on pysyttävä siellä, missä on substanssiosaaminen, eli kulttuuriministeriössä, olisi elinkeinojen ja työvoimakysymysten parissa toimivien ministeriöiden viimeinkin nähtävä sen elinkeinopoliittinen merkitys.  

Nopea ja mittava panostus taiteen ja kulttuurin sektorille antaisi mahdollisuuden hyödyntää koko se mittava työvoimapotentiaali, joka maahan on kouluttamalla kustannettu.  

Avuksi soveltuisivat niin oivallisesti vaikkapa SITRA tai viime halliuksen käyntiin polkaisema VAKE, joka edelleen näyttää etsivän itseään, kun rahaa ei peliteollisuuteen enää enempää mahdu. Panostus luoville aloille ei jäisi tyhjän pantiksi, kuten niin monet leikkaa-liimaa-askartele-kurssit, joilla työttömiä on ollut käytäntönä vireyttää.  

Tätä korkeakoulutettua tulevaisuuspotentiaalia nimittäin leimaa kolme kovaa koota: koulutus, kunnianhimo ja kutsumus. 

Counter Current Collaboration 

Different civil societies organizations (NGO`s), activists, artists and individual actors together with the Democratic Civic Association (DSL) European Left (EL), The Communist Party of Finland (SKP) and Tiedonantaja newspaper open progressive debate and Counter Current thinking on peace, culture and environment. Events take place in Finland and seminars take place in web.  

PEACE - Counter Current 21.11.  

CULTURE- Counter Current 14.11. 

ENVIRONMENT- Counter Current 5.12. 

Counter Current strengthens voices of artists and cultural workers for societies where culture contributes to everybody's wellbeing, and is collectively created. 

Theater director and author Raija-Sinikka Rantala opens discussion from the perspective of artists, cultural workers and creative industries. In her speech, Rantala highlights the situation where currently in Finland the establishment does not understand the social significance of art and culture, nor consider the activities of the creative industries  as economic activities. Rantala calls for change and a stronger commitment to the future of the creative industries, artists and cultural workers. 

According to theater director and author Raija-Sinikka Rantala, the labor potential of arts and culture must be taken serious, budget cuts must be stopped and the creative industries must be considered as work branch that constructs wellbeing. 

It is useless for many people educated in the arts to even dream of being able to work full-time at some point in their lives for one of the most expensive university degrees in Finland. 

During their own artistic work or side gigs, artists serve at the bar, drive a taxi or do other temporary jobs to keep their lives. Still, the Minister of Culture Annika Saarikko had already earmarked the summer to say that the number of places to start at the University of the Arts Helsinki needs to be increased because the demand is so strong. 

The Finnish Association of Theater Directors and Playwrights has carried out a multi-year study of the labor force situation in the sector, the figures of which reveal that in 2017, 23 of the association's 350 members had a permanent job in Finnish professional theaters, about 7%. 

This has come when a small cake of culture and art, which is disappearing from the total budget of the Finnish state, has now been cut, frozen and otherwise just knocked out for years, and municipalities have followed states example. 

Despite the painful economic situation, the development of creative industries has progressed like natural forces. At present, its share of GDP reaches 4% and, with indirect service revenues, is already around 7%, while, for example, agriculture, forestry and fisheries account for 2.9%. (The gaming industry is not included in the figures) 

According to statistics from 2017, the largest increase in new jobs took place in the culture and leisure sector, and the fastest rise in export statistics for the year was music. 

So would it not be high time to treat the creative industries as a major economic activity. Would it be worth understanding that music products have export success even though the pulp does not sell like in the good old days? 

A rapid and substantial investment in the arts and culture sector would make it possible to use the full potential of the labor force that the country has done by training artists and cultural workers. 

(freely translated from Finnish /JP Väisänen)