Työläisen unelma on ihmisen kokoinen, meidän näköinen ja elämän makuinen - tuoksuu hyvältä, mahtuu yhteen maapalloon ja siihen rakastuu

Työläisen - työmiehen ja työnaisen unelma on mahdollinen. Kosmoksen hiukkaset tiivistyvät, kun puhutaan työläisten proletaarista. Punainen syttyy. Vallankumouksen tietoisuus elää ja kutsuu taistelijaansa.  

Onneksi olkoon satavuotinen luokkataistelu! Onneksi olkoon kommunistit ja onneksi olkoon puolue! 

Toveri, sinua tarvitaan tänään sanomaan ääneen se mistä markkinadiktatuurissa ei saa puhua. Uskaltava, rohkea ja rakas toveri, tehtäväsi on kokoisesi.  Se ei ole ihmistä suurempi. Työläisen unelma on ihmisen kokoinen.  Tehtävämme, työväenvallankumous on meidän näköinen ja elämän makuinen. Se tuoksuu hyvältä. Mahtuu yhteen maapalloon. Siihen rakastuu. Työväen vallankumous on meidän mukainen, oikeuden ja tarpeiden mukainen. 

Kapitalismi perustuu valtioiden rajat ylittävälle väkivallalle, jossa työläiset ovat kylmästi lasketun voitontavoittelun väline. Luokkasota todistaa, että me työläiset kelpaamme tykin ruuaksi. Markkinadiktatuurissa ei ole tilaa eikä tarvetta osallistuvalle demokratialle.    

Toverit, 

Tänään on nähtävä mahdottoman monen asian yli. On nähtävä yli aktiivimallien, yli yksityistämisen, yli kansoja vihollisiksi asettavan militarismin.  On lävistettävä patriarkaatti ja markkinatalouteen sopeutuneet. On mentävä läpi mahdottoman ihmisvihan, masennuksen ja pettymyksen. 

Väitän, että elämme tänäänkin työväenluokan näkökulmasta sietämättömässä tilanteessa.    Ammattiyhdistysliikkeen johtajat ovat lähes poikkeuksetta sopeutuneet poliittisen eliitin johtologiikkaan.  Meillä työläisillä ei ole muuta menetettävää kuin huonot johtajamme. Meillä työläisillä ei voi olla muuta tavoitetta kuin ottaa takaisin se valta, joka meille työläisille kuuluu.  

Sipilän hallituksen leikkauspolitiikka on sukua poikkeustilojen politiikalle. Me olemme viime vuosina joutuneet konkreettisesti todistamaan miten uusliberalismi leikkaa perusturvasta, lähipalveluista ja polkee työläisten oikeuksia.  

Kansalaisten osallistumista on leikattu. mm.  ennestään olemattomia rauhanjärjestöjen rahoja on leikattu.  Patriarkaatti komentaa vähemmistöt hiljaisiksi ja naiset miesvaltaisia aloja vähempi palkkaisiin töihin ja kotiin hellan äärelle palkattomiin hommiin.  

Imperialistiset sodat, ilmastonmuutos ja nälänhätä ajavat ihmiset kodeistaan pakolaisuuteen ja Eurooppaan. Samaan aikaan ihan kuin kutsusta rasismi ja fasismi nostavat päätään. Kilpailuyhteiskunnan kelkasta pudonneet ja syrjäytetyt nuoret miehet kulkevat Suomen leijonat kaulassa, kiroavat vieraat ja erinäköiset kohtalotoverinsa ja tuntevat uutta ja vanhaa vaarallista kansallistunnetta.  

Sen verran olen ihmisiä kuunnellut ja kaduilla kohdannut, että voin sanoa, että entistä vähemmän tapaa tänään niitä, jotka uskovat kapitalismin tuovan helpotusta suuriin ongelmiin — kuten työttömyyteen, köyhyyteen, ilmaston muutokseen, terrorismiin, sotiin ja nälänhätään. 

Miljardin ihmisen jokapäiväinen nälänhätä ja ääri-ilmastot - kuumuudet, tulvat ja tsunamit kertovat siitä, että tarvitaan radikaaleja muutoksia ja että niillä on kiire.  

Olemme globaalin haasteen äärellä. Kapitalismin korvaaminen perusteiltaan toisenlaisella yhteiskunnalla ja kehityksellä on entistä välttämättömämpää. Kiinan kommunistien uusmarxilaisuus ja poliittinen dialogi maailman puolueiden kanssa on kerrassaan kiinnostavaa. Meidän pitää tukea ja olla solidaarisia Kuuballe, Venezuelalle, Nicaragualle ja muille sosialistisille, vasemmistolaisille konkreettisille yhteiskunnallisille toimijoille. Meille on luonnollista ja tärkeää voimistaa tukeamme Palestiinalaisten ja Länsi-Saharan, Sahrawien taistelua itsemääräämisoikeudesta ja omasta valtiosta. 

Rauhan puolesta 

Työn ja pääoman ristiriitaa ei ratkaista aseilla. Kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän pääristiriita on työn alistaminen pääoman vallalle. Me pärjätään tässä taistelussa silloin, kun me työläiset aletaan tiedostaa oma erityinen paikkamme yhteisessä joukkotaistelussa.   

Työläisten vaatimukset rauhasta, työstä ja perusturvasta ovat se minimi, josta yhteiskuntarauhan rakentaminen lähtee. Rauhan vaatiminen on aina radikaali vaatimus. Suomen Rauhanpuolustajien pääsihteeri (1949–1975), SKDL:n kansanedustaja (1970–1979) ja Naisten kansainvälisen demokraattisen liiton pääsihteeri (1978–1987) Mirjam Vire-Tuominen on tehnyt 1973 eduskunnassa aloitteen rauhan laista, jolla sotaan ryhtymisestä tehtäisi laitonta. Ehdotan, että rauhan lakialoite otetaan uudestaan aktiiviseen valmisteeluun.  100 vuotta antaa hyvän perspektiivin rauhantyölle.   

Tänään onkin tehtävä työtä - taisteltava, niin kuin me sanomme, ettei taas olla samassa tilanteessa kuin 1918 sodassa, luokkasodassa ja tilanteessa, jossa työläisen puhetta ei kuunneltu, ei otettu vakavasti ja yhteiskunta tarkoitti vain rikkaiden yksinoikeuksia. Kapitalismin logiikalle ja markkinadiktatuuriin ei vaan voi alistua.   

Toverit,  

me olemme rakentamassa riistosta ja alistamisesta vapaata yhteiskuntaa. Tämä on hienon mahdollinen tehtävä. Onnistuminen suuren punaisen äärellä edellyttää vapaiden ja tietoisten toisiaan ja maailmaa rakastavien ihmisten ennakkoluulotonta yhteistoimintaa se on sitä pluralismia, tärkeimpien tuotantovoimien suunnitelmallista kehittämistä ja korkeaa työn tuottavuuden tasoa. Tavoitteemme, sosialismi ja kommunismi – parempi maailma edellyttää laajaa osallistuvaa demokratiaa, työmiehen ja työnaisen - työläisten itsehallintoa ja vähemmistöjen oikeutta omaan kulttuuriin, sukupuolien tasa-arvoa - se on sitä feminismiä. Onnistuminen edellyttää aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ja meidän kaikkien kaikinpuolista henkistä ja moraalista kehitystä.  

Toverit sata vuotta sitten olivat viisaita ja antoivat hyvä haasteen ja selkeän tehtävän 

Siihen täytyy sisällyttää työläisten ja kommunismin toivo oikeudenmukaisuudesta, tasavertaisuudesta ja jakamisesta. Se on feministinen unelma sukupuolien yhtäläisistä oikeuksista kehitykseen. Se on ekologinen vaatimus muuttaa planeettamme yhteiseksi hyväksi. Siihen sisältyy visio maailman kulttuurista, jossa vähemmistöillä on oikeus omaan kulttuuriin.  Meillä  työläisillä, kansalaisilla ja kaikilla meillä ihmisillä on tiedostava yhteinen  tahto päättää omista ja yhteisistä asioista paikallisesti ja globaalisti. 

Eläköön luokkataistelu! 

Eläköön kansainvälinen solidaarisuus! 

Eläköön puolue!