Tänään löytyy momentti - yhteistyön ja edistyksen oikea aika ja paikka

Tänään löytyy momentti - yhteistyön ja edistyksen oikea aika ja paikka

Keskuskomitean toimintaselostus

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja

Edellinen edustajakokous oli 4.-5.6.2016 Turussa. Maailmalla ja Suomessa on tapahtunut sen jälkeen vuosien 2016 -2019 aikana merkittäviä muutoksia.

Edustajakokous,

Edustajat,

Kansainväliset vieraat,

Toverit,

Kapitalismi on uudessa tilassa. Nyt tarvitaan kommunistien hoksnokkaa ja kykyä saattaa erilaiset edistykselliset ja  demokraattiset muutosvoimat yhteen radikaaliksi vasemmistolaiseksi muutosvoimaksi - kapitalismia, rasismia, fasismia ja köyhien kyykyttämistä vastaan. Työläisten työehtojen romuttamista vastaan. Sotaa ja militarisoitumista vastaan.  

SKP:n edustajakokous ottaa itselleen aloitteen tekijän paikan. On radikaalin vasemmistolaisen yhteistyön ja kapitalistisesta politiikasta, leikkauspolitiikasta ja militarisoitumisesta irtaantumisen aika. On yhteistyön aika. Rauhanpolitiikan vuoro. On me-too:n aika. Ihmisen aika.

Suomessa on uusi tilanne. Sipilän hallitukseen, keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten uusliberalistiseen leikkauspolitiikkaan tyytymättömät valitsivat vasemmistolaisen hallituksen. Moni asia muuttuu varmasti aikaisemmasta. Rinteen hallitus on kuitenkin naimisissa sitä edeltäneen leikkauspolitiikkaa harjoittaneen keskustan kanssa jopa niin paljon, että valtionvarainministerin salkkukin on tässä vasemmistolaisessa hallituksessa porvarilla.

Vasemmistolaisen hallituksen ulkopolitiikan linjat ovat edelleen kiinnittyneet EU:n bisneksen vapauden paaluihin. HX-hävittäjähankinnat militarisoivat vasemmistolaisenkin ohjelman. Politiikan suuntaa ei missään kohtaan käännetä selvästi kohti sosialismia ja kohti sellaista radikaalia vasemmistolaista talouspolitiikkaa, jossa me työläiset - ihminen ja ihmisen tarpeet tulisimme ennen taloutta ja ennen bisneksen tarpeita.

Tarvitaan päätöstä ja aloitteita politiikan suunnan muuttamiseksi ja yhteenvetoa kuluneelta edustajakokouskaudelta. SKP:n edustajakokousasiakirjat ja aloitteet katsovat tulevaisuuteen, osallistuvaan demokratiaan, sosialismiin, kommunismiin - maailmaan ilman ihmisen ja luonnon riistoa - ihmisten kokoisiin solidaarisiin yhteiskuntiin ilman sotia ja pakolaisuutta - sinne tulevaisuuteen me kommunistit haluamme katsoa.

1 Maailmalla tapahtunutta

1.1 Yleistä

Maailman tapahtumat vaikuttavat myös Suomeen. Merkittäviä tapahtumia ja kehityskulkuja ovat olleet;

Ukrainan ongelmallinen sisäinen tilanne jatkuu. Siihen liittyy Naton ja Venäjän lisääntynyt vastakkainasettelu sekä Venäjälle asetetut pakotteet, joissa Suomikin on mukana.

Lähi-idässä  jatkuvat sodat ja levottomuudet, joista merkittävimpänä voi mainita Syyrian sodan. Palestiinan taistelu itsenäisyydestä

Afrikan viimeisen siirtomaan Länsi-Saharan taistelu itsemääräämisoikeudesta ja vapautuminen Marokon miehityksestä.

Pyrkimykset     Venezuelan presidentin syrjäyttämiseen ja maan palauttamiseen     USA:lle ja sen öljy-yhtiöille myönteisen politiikan toteuttamiseen.
   

Tammikuusta 2017 Yhdysvaltoja johtaneen presidentti Trumpin politiikan     arvaamattomuus.
   

Aiempi USA-johtoinen konsensus on joutunut uhatuksi. Taloudessa Kiinan jatkuva kasvu yhä merkittävämmäksi.
   

Oikeistopopulististen puolueiden vaikutuksen kasvu monissa maissa. On vielä epäselvää, mitä äärioikeiston nousu aiheuttaa uusliberalismin rakenteessa. Yksi mahdollisuus on, että kapitalismi muuttuu entistä epädemokraattisemmaksi ja autoritäärisemmäksi myös     kehittyneissä länsimaissa.
   

Eurooppaan 2015 saapuneiden pakolaisten sijoittamisesta on käyty kiistaa     EU-maiden kesken. Ratkaisuina ovat olleet lähinnä ulkorajojen valvonnan lisääminen, Turkin kanssa tehty pakolaissopimus ja maiden rajavalvontapolitiikan tiukennukset. Pakolaistilanne on luonut maaperää rasististen ennakkoluulojen lietsomiselle ja toiminut eräänä radikaalioikeistolaisten puolueiden politiikan käyttövoimana Euroopassa.
   

Pyrkimyksiä     hillitä ilmastonmuutosta kansainvälisesti sopimalla (mm. Pariisi 2015,     Katowice 2018) ei ole saatu edistettyä. Neuvotteluiden tulokset ovat jääneet olemattomiksi. Samaan aikaan ympäristön puolesta     toimivat aktivistit ovat jatkaneet kamppailujaan.
   

Osin     reaktiona muukalaisvihamielisten ja konservatiivioikeistolaisten     puolueiden syntymiseen uusia feministisiä liikkeitä on syntynyt     paljon, myös Suomessa. Leimallista näille on asemoituminen arvoliberaaliin, osin vasemmistolaiseen tai vähintään     edistysmieliseen suuntaukseen sekä järjestäytyminen sosiaalisen median välityksellä.
   

Naton     lisääntynyt aktiivisuus Euroopassa ja mm. Pohjoisella jäämerellä.
 

1.2 Kasvava huoli ympäristöstä

Ihmisen toimintojen aiheuttama ilmaston lämpeneminen uhkaa aiheuttaa tuhoisan kierteen, joka johtaa mannerjäätiköiden ja ikiroudan sulamiseen. Seurauksena on maapallon suuren osan muuttuminen ihmisille sekä monille eläin- ja kasvilajeille elinkelvottomaksi.

Kyse ei ole pelkästä ilmastonmuutoksesta vaan kokonaisesta ympäristökriisistä, jonka aiheuttajana on kapitalismi. Kapitalismin perustuminen jatkuvaan pääoman arvonlisäykseen ja sen vaatimaan tuotannon kasvuun on johtamassa puhtaan veden, öljyn ja monien muiden luonnonvarojen loppumiseen. Öljyä, kaasua ja malmeja haetaan yhä hankalammista ja luonnonolosuhteiltaan haavoittuvaisemmista ympäristöistä. Uutta viljelymaata raivataan ruoantuotannon varmistamiseksi sekä tuloa tuottavia vientikasveja varten. Vahvat valtiot – erityisesti Yhdysvallat – käyttävät sotilaallista voimaa varmistaakseen omien yhtiöittensä käsiksi pääsyn niiden himoitsemiin luonnonvaroihin.

Ilmaston muuttuminen on joillakin alueilla, esimerkiksi Pohjois-Afrikassa, vienyt mahdollisuudet perinteisten maaseudun elinkeinojen harjoittamiseen. Seurauksena on arvioitu olleen ihmisten joukkomuutto kaupunkeihin ja edelleen pakoon maailmalle, kun kaupungeistakaan ei ole löytynyt elämisen mahdollisuuksia. Myös sodat ja maiden sisäiset konfliktit ajavat miljoonia ihmisiä pakolaisuuteen maiden sisällä ja ulkomaille.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC-raportin julkaisu on tehnyt selväksi, että toimia ympäristön suojelemiseksi tarvitaan. On luotava ekososialistinen vaihtoehto, joka ottaa huomioon ympäristön kantokyvyn ja ekologisen kestävyyden. Kapitalismi tuotantotapana ei omien puutteidensa takia kykene ratkaisemaan edessä olevia valtavia ongelmia. On haastettava koko järjestelmä.

2 Suomessa Sipilän hallitus 29.5.2015 lähtien

Suomessa kovaotteinen Sipilän porvarihallitus on pitkälti määritellyt politiikan suunnan. Hallituksen muodostivat keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset. Kesästä 2017 lähtien perussuomalaisten tilalla on ollut puolueen hajoamisen jälkeen muodostettu sininen tulevaisuus -puolue.

Hallitus on noudattanut aktiivisesti ja määrätietoisesti röyhkeää oikeistolaista politiikkaa. Esimerkkejä ovat

työelämää koskevien lakien heikentäminen, pyrkimys heikentää ammattiyhdistysliikkeen vaikutusta
   

palkkoja leikannut ja työnantajien sosiaaliturvamaksuja alentanut kiky-sopimus
   

suurimpana hankkeena sosiaali- ja terveyspalveluiden massiivinen avaaminen     yksityisille yrityksille
   

leikkaukset sosiaaliturvaan, kuten eläkkeiden indeksijäädytys, opintotuen     leikkaus, työttömyysturvan leikkaus
   

valtion yhtiöiden ja muun omaisuuden myyminen
   

valtion organisaatioiden muuttaminen yhtiöiksi, toimintojen muuttaminen     julkisesta toiminnasta yhtiöiden toteutettaviksi
   

yritysten voitontavoittelun tukeminen
   

julkisten palveluiden rajoitukset ja leikkaukset
   

asemäärärahojen lisääminen, sotilaallinen yhteistyö Naton ja Nato-maiden kanssa     sekä erityisesti hävittäjähankinnan valmistelu
   

puolueettomuuspolitiikan kyseenalaistaminen, sotaharjoitukset Yhdysvaltojen kanssa Venäjän naapurissa
   

yhtiöiden etujen mukaisen ympäristöpolitiikan harjoittaminen (mm. kaivokset ja hakkuumäärät).
 

3 Sopeutumista ja vastarintaa

Yle ja kaupalliset tiedotusvälineet myötäilevät hallituksen politiikkaa. Hallituksen toteuttaman kansalaisten vastainen linja näkyy kuitenkin mielipidemittauksissa hallituspuolueiden kannatuksen alentumisena, sekä kaikkien hallituspuolueiden sisäisenä hajaannuksena: Kokoomuksesta on eronnut Hjallis Harkimo, keskustasta Paavo Väyrynen ja perussuomalaiset ovat haljenneet hallituskauden aikana kahtia.

Ammattiyhdistysliike on jonkin verran yrittänyt vastustaa heikennyksiä. Ay-liikkeen johto näyttää kuitenkin olevan valmis vain yksittäisiin tapahtumiin. Kunnon taistelua ei ole käyty, vaikka jäsenistö näyttäisi olevan valmis toimintaan. Esimerkkejä:

Ammattiyhdistysliikkeen suuret mielenosoitukset Helsingissä syyskuussa 2015     rautatientorilla ja aktiivimallia vastaan 2.2.2018 senaatintorilla.
   

Kilpailukykysopimusta vastustettiin, mutta ay-liikkeen johto hyväksyi sen kesällä 2016.
   

Ylityökieltoja     ja lyhyitä lakkoja syksyllä 2018 tavoitteena estää irtisanomissuojan heikentäminen. Ay-liikkeen johto hyväksyi huononnuksen, jota oli hiukan muutettu hallituksen alkuperäisestä esityksestä.    

Keskeinen hallituksen vastaisen vastarinnan organisoimisen muoto on ollut Joukkovoima-liike, joka etenkin hallituskauden alussa kykeni määrittämään hallituksen vastaisen politiikan agendaa. Joukkovoima järjesti isoja hallituksen politiikan vastaisia mielenosoituksia vuosina 2015, 2016 ja 2017. Niihin osallistui tuhansia ihmisiä, ja niiden ympärille muodostui myös muita radikaaleja aloitteita, kuten kansalaisaloite Aktiivimallin kumoamiseksi.

Joukkovoiman toiminta on vaikeutunut alun innostuksen hiipuessa ja liike on nyt suuren haasteen edessä mukautuessaan Rinteen hallituksen asettamaan haasteeseen uudenlaisen kansalaistoiminnan rakentamisesta. Siihen vastaamisessa onnistuminen tai epäonnistuminen ratkaisee pitkälti verkoston tulevaisuuden.

Ympäri maata on ollut paljon yksittäisiä pienempiä mielenosoituksia ja muita esiintymisiä hallituksen politiikkaa ja paikallisia huononnuspyrkimyksiä vastaan.

Sipilän porvarihallituksen toiminnasta johtuen on syntynyt pitkästä aikaa tilanne, jossa oikeisto-vasemmisto -jako on näkynyt aiempaa selvemmin.

Tämä näkyy mm. siinä, että kamppailu työehdoista on ollut voimakasta. Voidaankin sanoa, että hallituksen vastapuolena on esiintynyt ennen kaikkea ammattiyhdistysliike. Monista ay-liikkeen sisäisistä syistä johtuen työehtojen heikennyksiä ei ole kuitenkaan kyetty torjumaan.

On myös todettava epämuodollisten toimintaryhmien vahva merkitys – ennen muuta pakkopalautusten vastainen toiminta, joka on nostanut esiin laajemmankin kysymyksen hallituksen politiikan lainmukaisuudesta, sekä toiminta kasvavaa äärioikeistoa vastaan. Tämä toiminta on etenkin hallituskauden lopulla ollut kantava kriittinen voima. On arvioitava kuinka vasemmistolaista se on ollut, ja missä määrin taas arvoliberaalilta pohjalta rakentuvaa.

Hyvinvointivaltion puolustaminen ja palvelujen yksityistämisen torjuminen ei ole ollut niinkään järjestökentän varassa kuin perustuslakivaliokunnan ja perustuslakijuristien vastuulla. Rauhanjärjestöt ovat olleet kriisissä toimintamäärärahoihin kohdistuneiden leikkausten vuoksi. Perinteistä kansalaisjärjestökenttää on laajemminkin vaivannut jämähtäneisyys.

Ihmiset ovat laittaneet toivonsa paljolti kansalaisaloitteisiin, joita on laadittu ahkerasti. Eduskunta on kuitenkin hylännyt lähes kaikki käsittelyyn asti päässeet aloitteet.

Tilanteesta voidaan tehdä seuraavia johtopäätöksiä:

Aloite     on oikeistolla, joka tekee ehdotuksia huononnuksista ja on niitä aika paljon ehtinyt toteuttaakin. Kansalaistoiminta on ollut huononnusten vastustamista. Omat vaatimukset kansalaisten elämää parantavista uudistuksista ja toiminta sellaisten vaatimusten puolesta ovat puuttuneet. Vaatimusta 6 tunnin työajasta ja 1 200 euron perusturvasta ja muita SKP:n tavoitteita on ollut tarkoitus pitää esillä, mutta käytännössä joukkoja ei ole saatu toimimaan niiden puolesta.
   

Oikeistolaisen tiedotuksen ylivalta tekee vastarinnan aikaan saamisen vaikeaksi.
   

Puuttuu vastarintaa järjestävä vahva kokoava voima. Sosialidemokraatit ja     vasemmistoliitto tyytyvät parlamenttitoimintaan, eivätkä halua järjestää joukkotoimintaa. SKP on ajoittain pystynyt nousemaan vastarintaa kokoavaksi voimaksi, mutta otteemme on lipsunut.
 

4. SKP:n pyrkimyksistä koota joukkoja ja tehdä politiikkaa

4.1 Leikkausten vastainen kamppailu ja omat aloitteet

Puolueella on ollut joitakin keskeisiä tavoitteita, kuten toiminta 6 tunnin työajan ja 1 200 euron perusturvan puolesta sekä Nato-yhteistyötä ja sotavarustelua vastaan. Puolue ei ole kuitenkaan pystynyt kokonaisuudessaan johdonmukaisesti toimimaan näiden puolesta eikä ole päässyt valtakunnalliseen julkisuuteen ja ihmisten tietoisuuteen. Paikallisesti ja piiritasolla näkyvyyttä on ollut vaihtelevasti.

Sipilän hallituskauden alussa SKP:lla oli merkittävä rooli hallituksen vastaisen mielialan rakentamisessa. Sen jälkeen kadotimme tämän otteen. Seuraavassa joitain mahdollisia syitä:

Ay-liikkeen johto petti kentän ja hillitsi innostusta suostumalla kiky-sopimusneuvotteluihin.
   

Osa liittolaisista keskittyi muihin projekteihin. Jotkut lähtivät vastustamaan Odinin soturien katupartioita ja Rajat kiinni     -mielenosoituksia, toimimaan ilmastokampanjoissa tai esimerkiksi varhaiskasvatusalan parempien työehtojen ja palkkojen puolesta. Samalla toiminta muuttui aloitteellisesta osin muiden toimintaan reagoimiseksi.
   

Vastarinnan kärki keskittyi hallitukseen ja yksittäisiin ministereihin. Leikkauspolitiikka kokonaisuutena ja uusliberalismi jäi arvostelun ulkopuolelle. SKP:n tehtävänä olisi ollut rakentaa laajempaa uusliberalismin ja leikkauspolitiikan vastaista tietoisuutta, mutta     siinä emme onnistuneet.
   

Toiminta ei löytänyt uusia uria eikä kyennyt reagoimaan luovasti hallituksen politiikkaan. Ajankohtaisiin aloitteisiin reagoitiin turhan hitaasti.
   

Vuoden 2015 keväällä alkanut talouskasvu alensi työttömyyttä ja helpotti jonkin verran painetta hallitusta kohtaan.
   

Puolueen sisällä leikkauspolitiikan vastaista toimintaa ei riittävästi     arvioitu niin, että useampi puolueen jäsen olisi ymmärtänyt toiminnan tarpeellisuuden ja ensisijaisuuden ja lähtenyt siihen mukaan. Toisaalta myöskään toiseen suuntaan ei tehty arviota – siis pohdittu, tulisiko voimat keskittää johonkin muuhun.
 

4.2 Toiminta paikallistasolla

Kuntapolitiikan eräs leimallinen piirre on, että nykyiset eduskunnan oppositiopuolueet harjoittavat siellä sopupelipolitiikkaa hallituspuolueiden kanssa. Vihreät, demarit ja kokoomus johtavat monia kaupunkitaajamia, ja maaseudulla keskusta saa tarvitsemaansa tukea SDP:ltä. Lähes poikkeuksetta vasemmistoliitto on kunnissa mukana konsensuksessa, eikä ota oppositioroolia. Meillä kommunisteilla tulisi olla ratkaiseva asema tämän asetelman murtamisessa.

Kunnissa pannaan käytännössä toimeen hyvinvointivaltion rakenteiden romuttaminen ja uusliberalismin aseman lujittaminen. Useissa kunnissa valtuutettujen kädet sidotaan valtuustokauden alussa ”valtuustosopimuksella”, eräänlaisella hallitusohjelmalla.

Kuntapolitiikkaa on leimannut valtionosuuksien merkittävät leikkaukset, jotka vaikeuttavat huomattavasti varsinkin pienempien kuntien taloutta. Tilanteeseen on kunnissa järjestelmällisesti vastattu vallitsevan uusliberalistisen hegemonian mukaisesti lisäämällä palveluiden yksityistämistä ja leikkaamalla nimenomaan lakisääteisistä peruspalveluista. Sen sijaan on jatkettu yritysten lobbaamien raskaiden investointien tekemistä ja tuettu erilaisia yritysten hankkeita runsaskätisesti, mikä on entisestään rasittanut kuntatalouksia.

Kuntapolitiikassa on tullut myös voittoja, ja nämä ennen muuta kansanliikkeiden tuella. Helsingistä tunnetaan keskuspuistoliikkeen voitto, jolla on valtakunnallistakin merkitystä.

4.3 Pyrkimys laajan radikaalin muutosrintaman muodostamiseen

SKP:n päälinjana on ollut voimien kokoaminen uusliberalismia vastaan. Uusliberalismin hegemonian murtaminen on tavoitteemme, ja sen myötä katsomme, että voidaan avata tietä kohti sosialismia.

Tämä tunnus on jatkoa tai jatkokehittelyä 70-luvulta ”demokraattisen käänteen” tunnuksesta. Tavallaan uusliberalistisen hegemonian murtaminen on eräs ensiaskel tällaisen ”käänteen” saamiseksi.

Tämän johtopäätöksen toteuttaminen käytännössä on osoittautunut haastavaksi. Tämän päälinjan käsittäminen, poliittisen näköalattomuuden haastaminen sekä joukkoyhteyksien rakentaminen liittyvät kaikki toisiinsa. Tämä uusliberalismin vastainen linja vaatii tässä tilanteessa myös aiempaa vahvemman kansainvälisen ja ympäristötietoisen sisällön.

Kapitalistinen tuotanto on tänä päivänä maailmanjärjestelmä, johon kuuluu modernia orjuutta, luonnonvarojen riistoa ja ylikäyttöä, ympäristöpäästöjen ulkoistamista kolmanteen maailmaan, kehittyvien maiden taloudellista alistamista ja paljon muuta, jonka päällä länsimaiden hyvinvointi viime kädessä lepää. Tämä maailmanjärjestelmä käyttää kestämättömällä tavalla luonnonvaroja ja tuottaa liiaksi jätettä ja päästöjä.

Uusliberalistinen ideologia on törmännyt nyt hyvin vaikeaan seinään: kolmansien maiden riisto ei enää riitä, vaan myös läntisissä maissa on elintasoa huononnettava, jotta voitot voidaan turvata. Tämä herättää ihmisissä laajaa poliittista tyytymättömyyttä, ja vaatii kovia, epädemokraattisia ja jopa autoritäärisiä otteita, jotta kurjistamispolitiikka saadaan vietyä läpi. Samaan aikaan yhä voimistuva tieteellinen konsensus ja julkinen mielipide vaativat toimia ympäristön pelastamiseksi.

Tämä on perussyy uusliberalismin kriisiin, ja myös tarjoaa sen perusmaaston, jossa kommunistien on järjestettävä uusliberalismin vastaista toimintaa. Emme kamppaile toimivan ja dynaamisen poliittisen mallin kanssa, vaan vakavasti kriisiytyneen ideologian kanssa, jonka kriisin myös oikeisto tunnistaa, ja etsii siitä ulospääsytietä.

2000-luvun uusliberalistisen maailman työväenluokan määritteleminen ja kuvaaminen ja sitä kautta luokkatietoisuuden vahvistaminen omassa piirissä sekä ennen kaikkea sen lisääminen laajoissa joukoissa olisi ensiarvoisen tärkeää pitävän rintaman muodostamiseksi ja ihmisten saamiseksi mukaan rintamaan. Tähän SKP:n on panostettava tulevalla kaudella.

SKP:ssä ollaan viime edustajakokouskaudella käynnistetty keskustelua puolueohjelman päivittämisestä. Itsekin olen osallistunut ainakin Kuopion, Tampereen ja Helsingin piirien tilaisuuksiin. Puolueohjelmastakin on syytä keskustella täällä edustajakokouksessa. Ehdotan, että puolueohjelman päivittämisen prosessia jatketaan, syvennetään piirien ja osastojen tasolla ja kutsutaan siihen mukaan myös yhteistyökumppaneita päämääränä voida päättää päivitetystä puolueohjelmasta seuraavassa edustajakokouksessa.

4.4. Uusliberalismi vastaan kaikkialla

Niin kuin edellä todetaan, uusliberalistinen kapitalismi on maailmanlaajuinen järjestelmä, jonka muuttaminen vaatii järjestelmän vastustajien yhteistä toimintaa. Siksi SKP on mukana Euroopan vasemmistossa sekä maailman kommunististen ja työväenpuolueiden verkostossa. SKP:llä on aktiivinen rooli Kiinan kommunistisen puolueen aloitteesta alkaneessa globaalissa dialogipolitiikassa yhteisesti jaetun ihmiskunnan paremman tulevaisuuden aikaansaamiseksi.

Me SKP:ssä ajattelemme marxilaisesti ja kuten Lenin, että nyt tarvitaan joukkovoimaista osallistumisen uutta kulttuuria, työtä ja toimintaa toisenlaisen Suomen, Euroopan ja paremman maailman rakentamiseksi.

Muutostyön täytyy pitää sisällään kommunistien ajattelun oikeudenmukaisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja jakamisesta.

Yhteistyössä pitää olla mukana feministinen ajatus taistelun yhdistämisestä ja tasa-arvoisista oikeuksista kaikille sukupuolille ja ihmisille mukaan lukien erilaiset vähemmistöjen vapautumiseen tähtäävät joukkoliikkeet kuten esimerkiksi HLBTQI-liike.

Tulevaisuuden rakentamisen täytyy pitää sisältää ympäristötietoisen ajattelun, jonka vaatimuksena on planeettamme muuttaminen universaaliksi yhteiseksi hyväksi ja systeemin muutos.

Tärkeää muutoksessa on pitää mukana myös erilaisia ihmisiä mukaan kutsuva pluralistinen osallistuvan demokratian visio siitä, että kaikilla ihmisillä on oikeus alkaa muodostaa demokraattisia kollektiiveja ja alkaa  itse päättää ihmisiä itseään koskevista asioista paikallisesti ja maailmanlaajuisesti.