SKP:n varapuheenjohtaja Liisa Taskisen vappupuhe 2021

Liisan puhe myös videoituna SKP:n Youtubessa.

Hyvä vappukansa, hyvät toverit!

Vuosi sitten vappupuheiden keskeinen aihe oli koronapandemia. Niin on vielä tänäkin vuonna. Maailman epäoikeudenmukaisuus on käynyt entistä näkyvämmäksi. Rokotebisnes ja -politiikka kukoistavat. Taloutta, siis ennen kaikkea suurpääomaa elvytetään miljardeilla. Työtätekevät, köyhät, naiset, lapset jäävät aina tappiolle.

Talouden ja työllisyyden kiemurat ovat tuoneet merkillisen vappunäytelmän, todellisen trillerin, seurattavaksemme joka ikisessä mediassa. Tämä nykyinen gallup-demokratiamme on jo aiemmin suistanut Kokoomuksen kilpailemaan kannatuksesta Perussuomalaisten kanssa näiden omin alhaisin asein ja unohtamaan olleensa joskus sivistysporvareiden puolue. Keskustapuolue on pistänyt paremmaksi. Hupenevat kannatusluvut teettävät tepposensa, puolue on sortunut populistiseen velkapelotteluun. Hallituksen puoliväliriihessä Saarikko esittää maan pelastajaa, klassikkovirrellä tulevista velanmaksuista. Asiantuntijat sen sijaan ovat melko yksimielisiä siitä, että syytä paniikkiin ei ole. Suomen velkatilanne on maltillinen, varaa on enempäänkin velkaan. Luottoluokituskaan ei vielä ole pudonnut, kun hallitus pysyi näytelmän päätteeksi kasassa. Kannatusluvut tuskin tällä teatterilla paranevat.

Oikeitakin asioita hallitukselle riittäisi pohdittavaksi. Työttömyyden hoito onkin puoliväliriihen asialistalla. Ilmasto- ja ympäristöasioista on puhetta riittänyt vain turvetuotannon osalta, josta on kehitelty merkillinen vaalinäytelmä.

Työllisyys paranee luomalla työpaikkoja. Tekemätöntä työtä on paljon, varsinkin kuntasektorilla. Toisaalta monilla on työtä aivan liikaa, siitä riittäisi muillekin jakaa, niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. 6 tunnin työpäivä ja 30 tunnin työviikko on tutkitusti kannattavaa ja tuottavuutta parantavaa monilla aloilla. Hoitoalalla on toisaalta kokeiltu 12 tunnin työvuoroja, joka antaa paremmat mahdollisuudet hoitaa potilaan asiakokonaisuuksia valmiiksi, sekä pidemmät vapaat vastapainona. Kokonaistyöaika on näissä kokeiluissa säilynyt entisellään.

Maassa on sekä työttömyyttä että työvoimapulaa. Ratkaisuksi tarjotaan työperäistä maahanmuuttoa. Sitäkin tarvitaan. Maassa on kuitenkin työvoimapotentiaalia, jota nykyiset työvoimapalvelut eivät osaa hyödyntää.

Vastikään julkaistu Sitran raportti ”Millä hinnalla?” kertoo osaltaan karua kieltä kymmenien tuhansien nuorten työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevasta 20-24-vuotiaiden joukosta ja sen rahallisesta hinnasta – 18 miljardia joka vuosi. Kaikki eivät ole syrjäytyneitä, elämäntilanteet vaihtelevat, mutta inhimillisen kärsimyksen, turhautumisen, tarpeettomuudentunteen hinnasta ei puhuta. 195 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevan joukossa on paljon niitä, joilla on täysin hoidettavissa ja kuntoutettavissa oleva mielenterveysongelma ja jo valmis ammatti tai kesken jäänyt koulutus.

”Panostus nuorten koulutukseen on selkeästi perusteltavissa. Merkittävin osa ihmisen elinkaarituloon vaikuttavista tekijöistä määräytyy 23 ikävuoteen mennessä (Hugget ym. 2011). Inhimilliseen pääomaan tehtyjen investointien tuotto on korkein varhaislapsuuteen kohdistuville toimille ja tuotto laskee iän mukana myöhemmille toimille (Heckman 2006). Lasten ja nuorten koulutuksen tuki on nähtävä laajasti: lapsen oppimisen edellytysten ja koulussa menestymisen turvaamiseksi voidaan tarvita varhaisen vaiheen tukea koko perheelle.”

Näin yksiselitteisesti raportissa todetaan, tutkimuksiin nojaten. Suomella on ollut varaa olla panostamatta riittävästi varhaiseen tukeen, tukiopetukseen, oppilashuoltoon ja muihin hyvin tiedossa oleviin ja tutkitusti tehoaviin toimiin, joilla varmistettaisiin jokaisen koululaisen oppiminen ja koko potentiaalinsa käyttöönotto ja estettäisiin ajautuminen ulos yhteiskunnasta. Nämä ovat kuntapalveluita, joista valtionosuuksia on toistuvasti leikattu 90-luvun lamasta alkaen. Oppivelvollisuutta nykyhallitus jatkoi kahdella vuodella, ja hyvä niin. Siihenhän sisältyy ilmainen koulutus oppimateriaaleineen, mikä on ollut monelle nuorelle kynnyskysymys toisen asteen koulutukseen hakeutumisessa. Mutta lisävuodet eivät auta, jos peruskoulussa ei ole saatu tarvittavia taitoja jatko-opiskeluun ja muutenkin arkielämässä selviytymiseen.

Suomella on myös ollut varaa olla panostamatta perusterveydenhuoltoon ja mielenterveystyöhön. Potilaita on hoito- ja kuntoutusresurssien puutteessa suositeltu eläkkeelle silloinkin, kun hyvällä hoidolla moni tervehtyisi ja kuntoutuisi työelämään.

Nykyinen hajanainen ja vaikeaselkoinen, keskenään keskustelematon hoito- ja palvelujärjestelmämme – terveydenhoito, mielenterveystyö, sosiaalitoimi, Kela, työvoimapalvelut, vammaispalvelut – muodostavat sekavan ja vaikeasti hahmotettavan palveluverkoston, jossa kuitenkin on aukkoja. Niihin moni on pudonnut ja on kokonaan palvelujen ulkopuolella. SKP:n aloite 1200€ perustulosta yksinkertaistaisi tukijärjestelmää, eikä jättäisi ketään ilman tukea.

SOTE-uudistusta tarvitaankin, mutta ei palvelujen keskittämiseen ja ennestäänkin riittämättömästä rahoituksesta säästämiseen tähtäävää, perustoiminnoista etääntynyttä hallintohimmeleiden hierarkiaa. Tarvitaan selkeää ja yksinkertaista, lähellä ihmisiä olevaa palveluverkostoa, jonne ei eksy eikä katoa. Paljon käytetyt palvelut tulee säilyttää lähipalveluina.

Toimivan palveluverkon edellytys on riittävä henkilökunta. Näin ei tällä hetkellä ole. Harvassa paikassa on riittävästi henkilökuntaa. Nyt niin terveydenhuollosta kuin sosiaalitoimesta, varhaiskasvatuksesta ja koulumaailmastakin työtaakkansa alle uupuneita ja palkkaukseensa pettyneitä työntekijöitä siirtyy muille aloille tai yksityisille palvelutuottajille. Työolojen parannus ja työn vaativuutta vastaava palkkataso tuo kyllä tekijät takaisin näihin kutsumusammatteihin. Reilu palkkojen korotus on ykkösasia työvoimapulan ratkaisemiseksi!

Mistä rahat? Pitkällä aikavälillä edellä mainituista kohteista syntyy säästöjä, jos asiat hoidetaan hyvin. Välittömästi rahaa löytyy arvioimalla vielä uudelleen suunnitteilla olevat HX-hävittäjähankinnat. Vähintäänkin hankintaa tulee lykätä, ja sitä mieltä on suuri osa kansastakin. Mitä enemmän tietoja tihkuu koko asiaan liittyen, sitä epäilyttävämmältä koko hanke vaikuttaa. Aikalisää tarvitaan. Koko hävittäjähanke tulee perua kalliina ja tarpeisiimme sopimattomana. Pelkästään puolustuksellisia asejärjestelmiä on olemassa ja kehitetään kaiken aikaa. Niistä löytyy vaihtoehtoja.

Pääomatulot rikastuttavat ennestään rikkaita ja kasautuvat myös eniten palkkatuloja saaville. Tästä on tuoretta tutkimustietoa. Piensijoittajiakin Suomessa on paljon – sitähän on kovasti mainostettu koko kansan säästämiskeinona, pahan päivän ja vanhuuden varalle. Ennen pankeilla oli korkeakorkoisia säästötilejä, valtio myi hyvätuottoisia obligaatioita. Näissä riski oli pankeilla ja valtiolla. Osakesäästämisessä riski on sijoittajalla. Siinä on se pieni ero, joka voi olla piensijoittajalle merkittävä. Kuitenkin, pääomatulot on laitettava samalle viivalle muiden tulojen kanssa ja saatettava progressiivisen verotuksen piiriin. Näin osa piensijoittajista voittaa, mutta suurien osinkojen saajien verotus tulee oikeudenmukaisemmaksi, ja verokertymä kasvaa merkittävästi.

Suomen turvallisuuspolitiikan kulmakiviä ovat olleet sotilaallinen liittoutumattomuus, hyvät naapuruussuhteet kaikkiin maihin sekä uskottava maanpuolustus, kuten SKP:n rauhanaloitteessa todetaan. Tästä on edelleen pidettävä kiinni. HX-hävittäjät hyökkäysaseina eivät tähän sovi, eikä läheinen yhteistyö Naton kanssa. Hävittäjärahat kuntapalveluihin!

Hyvää työväen Vappua kaikille!

Liisa Taskinen, SKP:n varapuheenjohtaja