SKP nousee kaduilta ja joukkojen luokkataistelusta

Suomen kommunistisella puolueella oli ehdokkaita yhdessätoista eri vaalipiirissä. Vaaliliittoja puolue solmi Pirkanmaalla, jossa teknisessä vaaliliitossa oli SKP, Eläinoikeuspuolue ja Feministinen puolue. 

Henkilökohtaista vaikuttamista 

Valtamedia, vasemmistolainen media, eikä porvarimedia juuri kertonut kommunistien tavoitteista eduskuntavaaleissa. Kaikki SKP:n 4285 ääntä on tulosta onnistuneesta henkilökohtaisesta kontaktoinnista – silmiin katsomisesta, keskustelusta ja SKP:n tavoitteista kertomisesta. 

SKP:llä oli runsaasti nuoria ehdokkaita eduskuntavaalien listoilleen ympäri maan. Alle 40-vuotiaita ehdokkaista on kolmasosa ja alle 30-vuotiasta ehdokasta listalta löytyy kymmenen. Voidaan sanoa, että myös nuorten ääni oli vaaleissa kommunisteilla edustettuna. Alle 30-vuotiaiden määrä oli silti suhteellisen alhainen ja naisia olisi tarvittu lisää ehdokkaiksi. 
 

Läpimenemisen ja jytkyn estämisen logiikka 
 

Vaaleja ei voi voittaa asettamalla edellisiä vaaleja vähemmän ehdokkaita. Ne 3244 ääntä, jotka puuttuivat viime eduskuntavaalien tuloksesta, menetettiin pääosin jo ehdokasasettelussa. Syitä vaalitappioon pitää hakea läheltä ja kaukaa. Varmaan vaalitappioomme vaikutti se, että meitä poliittisesti lähellä oleva ja nyt systeemin mukaiseksi yleispuolueeksi tähtäävä Vasemmistoliitto, sai aikaan kampanjan, jolla sai ihmiset perussuomalaisten vaalijytkyn uhalla äänestämään varmaa läpimenijää. Tätä tosin kohdistui jonkin verran myös Vasemmistoliittoon demareiden taholta. Tämä iski myös muun muassa Feministiseen puolueeseen Helsingissä. Feministit eivät vieneet Vasemmistoliiton paikkoja, mutta vasemmistoliitto vei varmuudella heidän mahdollisuutensa läpimenoon. 

Me kommunistit yhtä vähän kuin Vasemmistoliitto tai Vihreät emme onnistuneet syyttämään perussuomalaisia työehtojen ja palkkojen polkemisesta, tavallisten ihmisten peruspalveluihin kohdistuneista leikkauksista ja rikkaita suosivasta tulonsiirtopolitiikasta. Samoin sillä, että perussuomalaiset eivät ole enää uusi ja pelottava ilmiö suomalaisessa poliittisessa kentässä, on ollut merkitystä ja se on tehnyt helpommaksi äänestää perussuomalaisia. Moni on aiemmin ollut kaapissa, mutta nyt perussuomalaisesta sieltä tultiin ulos. Näissä vaaleissa ei enää pelätty rasistin tai juntin leimaa. Rasismi on tässäkin arkipäiväistynyt. 
 

Jakautunut Suomi 

Vaalien tulos kertoo yhtäältä suomalaisten sisäänpäin kääntyneestä kansallismielisestä ja konservatiivisesta maailmankuvasta. Sekä siitä, että kansalaisyhteiskunnan, ympäristöliikkeen, luonnonsuojelijoiden ja nuorten osallistumisella ja globaalilla koko maapallon kokoisella aloitteella liittyen ympäristökriisiin ja ilmastonmuutokseen on ollut keskeinen merkitys politiikan suunnan muuttamisessa. 
 
Yksi osa Suomea ei edes pyri vaikuttamaan vaalien kautta. Eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus nousi edellisistä vaaleista ja oli nyt 72 prosenttia. Edellisissä vaaleissa neljä vuotta sitten äänestysaktiivisuus oli 70,1. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa äänioikeuttaan käytti 70,5 prosenttia. Äänestysaktiivisuus oli korkein sitten vuoden 1991 vaalien. Vaaleissa oli kaikkiaan noin 4,5 miljoonaa äänioikeutettua, joista Suomessa asuvia noin 4,25 miljoonaa. Työväenluokan ja vähäosaisten näkökulmasta on huonoa, että lähes 30 % äänioikeutetuista on jättäytynyt vaalisysteemin ja mahdollisesti myös yhteiskunnallisten rakenteiden kritiikkinä ulkopuolelle. Olisi tärkeä ymmärtää miksi he näin tekivät ja voisiko heidät jotenkin saada aktivoitumaan SKP:n äänestäjinä. 
 

Yksi osa Suomea haluaa Suomen vain suomalaisille. Kansallismielisten maailmankuva on hyökkäävä, epäsolidaarinen ja vanhoillinen. Tämä maailmankuva on ristiriidassa sekä Suomen taloudellisen tilanteen kanssa että varmasti myös monen ihmiskäsitystä vastaan. 
 

Yksi osa Suomea esittää itsensä edistysmieliseksi, humaaniksi ja ympäristökriisin ratkaisijaksi, vaikka on ideologisesti sitoutunut kapitalismin logiikkaan. Vaalituloksessa korostuu ilmastomuutosta torjuvien systeemiin sopeutuvien yleispuolueiden porvarillinen maailmankuva, jossa luotetaan markkinatalouteen yhtenä keskeisimpänä yhteiskunnallisena vastuunkantajana. Vasemmistopuolueiden ja eräiden uusien puolueiden sopeutumisesta markkinatalouteen kertoo luokkataistelun perspektiivin vähäisyydestä ja lähes täydellinen kritiikittömyys militarismiin kuten EU:n kautta tapahtuvaan turvallisuuspolitiikkaan, hävittäjähankintaan sekä yllättävän suuri kiinnostus ydinvoimasta.  

Hallitusohjelman julkistamisen jälkeen lienee odotettavissa lisää järjestöjen ja aktivistien toimintaa ilmastokysymysten ympärillä. Systeeminmuutoksen kritiikkiä on edelleen vahvistettava ja SKP haluaa olla osa tätä prosessia. 
 
SKP:n poliittista viestiä sosialismista ja kommunismista ei nähty medioissa. SKP:n vaalikärjet; rauhanaloitteet Natosta ja HX hävittäjähankinnoista irtaantumisesta, työn jakamisesta kuuden tunnin työpäiväksi ja sosiaaliturvan korottamisesta 1200 euron perusturvaksi, tulivat tutuiksi vain lähikontaktissa SKP:n listojen ehdokkaiden kanssa mutta ei juuri muualla. SKP:n listojen yksittäiset ehdokkaat onnistuivat tekemään ennen vaaleja eräitä ulostuloja paikallismedioissa, mutta puolue ja sen kärkiehdokkaat eivät onnistuneet saamaan näkyvyyttä valtamediassa ennen median ehdokkaille asettamaa vaalikaranteenia. Syitä tähän on tarpeellista listata, muitakin kuin median lähtökohtaisesti torjuva asenne. On varmaa, että myös me itse voimme parantaa omaa mediatyötämme ja tiedotusta, sekä sitä miten viestimme ulospäin toiminnastamme.  
 

SKP:n perspektiivistä jokainen omat oikeutensa ja luokkataistelun tiedostava on saavutus, voitto ja vallankumous. Arkadianmäki on siellä missä ihmisetkin ja siksi yhteistyötä, toimintaa ja taistelua kaduilla on vahvistettava. SKP:n on pystyttävä vaikuttamaan ihmisten mielikuvaan puolueesta, aloittamaan jäsenhankintakampanja ja järjestämään kaikille avoimia poliittisia keskusteluja muillekin kuin jäsenistölleen, sekä kirkastamaan viestiään sosialismista ja kommunismista.