Osallistavia kulttuuri- ja liikuntapalveluita

Kommunistien mielestä kuntien on tuotettava hyvinvointia monilla erilaisilla tavoilla. Maksuttomat elämykset ja harrastukset tekevät kuntalaisten elämästä mielekästä ja tarjoavat vastapainoa arjelle. Kulttuuri ja vapaa-ajan palvelut tarkoittavat tärkeitä kunnallisia palveluita kuten liikuntapaikkoja, taidenäyttelyitä, kirjastoja, leikkipaikkoja, puistolavoja, historiallisia nähtävyyksiä, teattereita, maksuttomia kohtaamispaikkoja sekä museoita ja festivaaleja. Toimivat vapaa-ajan palvelut myös ehkäisevät osaltaan syrjäytymistä.

Kunnissa on oltava paikkoja, joissa asiaton oleskelu on sallittua.

Kirjastot on pidettävä kaikille avoimina tiedon, taiteen ja kansalaistoiminnan paikkoina. Kommunisteille kirjastot ovat yhteiskuntamme tärkeimpiä yhteisiä tiloja. Julkinen ja maksuton kirjastotoimi tuo moninkertaisesti takaisin sen, mitä siihen on kunnissa panostettu. Kirjastoissa opitaan lukemaan sekä ymmärtämään yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Kirjastot ovat kansalaisyhteiskuntaa, osallistumista ja demokratiaa vahvistavia keskuksia. Maahanmuuttajille kirjasto on usein ensimmäinen palvelu ja ovi suomalaiseen yhteiskuntaan. Kirjastopalveluja ei saa keskittää liikenteen ja kaupan solmukohtiin suuriksi yksiköiksi. Parhaat kirjastopalvelut tuotetaan lähipalveluina kävelyetäisyydellä kotoa.

Vaadimme lakisääteisten kirjastopalvelujen määrärahojen korottamista ja kirjastopalvelujen kehittämistä.

Asukkaiden omaehtoinen toiminta ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhteistyö tarvitsevat kaupungeilta ja kunnilta uudenlaista kehitystä, aikaa, tilaa ja rahoitusta. Kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelujen tehtävä on mahdollistaa asukkaiden yhdenvertaiset oikeudet tulla kuulluksi ja nähdyksi. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että lapsilla on mahdollisuus päästä maksuttomaan harrastustoimintaan. Kuntien on taattava sopivat tilat niin myös kuoroille ja harrastelijateatterille kuin muillekin mitä erilaisimpien yhdistysten ja seurojen monipuolisille kulttuuriharrastuksille. Erilaisia harrastusyhteisöjä on myös kannustettava ottamaan yhteyttä maahanmuuttajiin ja kutsuttava heitä mukaan toimintaan, niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin.

Paikalliskulttuurisia aloitteita on tuettava nykyistä enemmän. Tämä tarkoittaa parempaa resursointia asukaslähtöisiin tapahtumiin sekä erilaisten vähemmistöjen, kuten esimerkiksi maahanmuuttajien tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, omaehtoiseen ja itsemäärittämään toimintaan.

Osallistuvan kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut voivat olla ovat kaikkea sitä, mitä ihmiset itse haluavat omaksi toiminnakseen määritellä. Ne ovat yksilön omaa kehitystä, terveyttä ja jaksamista sekä yhteisöllistä kokemusta edistäviä. Ne sisältävät vanhoja tuttuja tekijöitä, mutta mahdollistavat myös uusien ilmiöiden esiintulon erilaisia kulttuureita ja niiden läsnäolon muotoja kunnioittaen. Ne haastavat nykymuotoisen kaupallisen ja yksitotisen markkinalähtöisen toiminnan. Viihde ja kilpaurheilu eivät ole vastaus asukaslähtöiselle kulttuuri- ja liikuntapalveluiden tarpeelle.

Nykykehityksen seurauksena useista luovien ja liikunta-alojen toimijoista on tullut pakkoyrittäjiä. Itsensätyöllistäjät työskentelevät hyvin vaihtelevissa ammateissa osto- ja myyntiagentista fysioterapeuttiin ja kouluttajiin sekä taiteilijoihin. Niin työläisellä kuin itsensätyöllistäjällä on oikeus palkkaan työstään. Kuntien pitää alkaa työllistää taiteilijoita ja muita kulttuuritoimijoita. Mallia tähän työllistämiseen voidaan ottaa valtiolta, joka työllistää läänintaiteilijoita.

Liikuntapalveluiden linjauksissa täytyy korostaa matalan kynnyksen liikuntapalveluiden tarjoamista, lasten ja nuorten liikuntaa, terveysliikuntaa ja työyhteisöliikuntaa, sekä varmistaa palveluiden saatavuus myös erilaisille erityisryhmille. SKP lähtee siitä, että liikuntapalvelut on järjestettävä kunnissa ensisijaisesti maksuttomana ja esteettömänä peruspalveluna. Liikuntapaikkoja on suunniteltava ja toteutettava yhteiseen käyttöön niin, ettei pääsymaksu tai muu korvaus muodostu esteeksi niiden käytölle. Palveluita järjestettäessä on otettava huomioon myös vuorotöissä olevat ihmiset. Uimataito on kansalaistaito, mutta ilman uimahalleja ja uimakouluja jää monelta saavuttamatta. Maahanmuuttajat ovat tässä erityinen riskiryhmä. Näiden palveluiden saatavuus on turvattava.

Kuntien toiminta-avustuksia jaettaessa on varmistettava, että liikuntaseurojen toiminnan lisäksi mahdollistetaan myös omaehtoisen toiminnan järjestäminen matalalla kynnyksellä. Kilpaurheilusuuntautuneen toiminnan rinnalla on kehitettävä kaikille avointa liikuntaa, jossa ei tähdätä kilpailumenestykseen. Etenkin tämä tulee huomioida lasten ja nuorten toiminnassa. 

Seuratoimijoille on tarjottava tarvittaessa apua sellaiseen hallinnointiin, joka on välttämätöntä kunnallisten avustusten saamiseen, mutta johon seuran omat voimavarat eivät riitä. Koulujen, monitoimitilojen ja muiden kunnallisten liikuntapaikkojen jaossa on huomioitava myös seuratoiminnan ulkopuoliset liikkujat. Työväen urheiluseurojen rahoitus on turvattava.

Kunnissa on turvattava myös vähävaraisten liikunta- ja kulttuuriharrastusmahdollisuudet. Työttömille, eläkeläisille, liikuntarajoitteisille ja muille erityisryhmille myönnettäville alennuksille ja erilaisille liikunta- ja kulttuuripalveluiden käyttöön kannustaville erityiskorteille ja muille järjestelyille on turvattava riittävä rahoitus. Aktiivisen harrastustoiminnan mahdollistaminen tuo suuria säästöjä esimerkiksi kuntien sosiaali- ja terveysmenoihin.

Lapsille ja nuorille tulee taata mahdollisuus edes yhteen harrastukseen perheen tulotasosta riippumatta. Nuorisotilojen ja erilaisen yhdessä tekemisen mahdollistaminen osin ohjatusti sekä ehdottoman tarpeellinen etsivä nuorisotyö vaativat myös resursseja kunnan vapaa-aikatoimintaan.