On oltava hereillä

Viime vuoden vappupuheessani epäilin, onko työväellä syytä juhlaan, etenkin koska työväen asema on romahtamassa Suomessa. Silloin tuntui, että vasemmisto tai vasemmistolainen oppositio hyväksyi hallituksen toiminnan työväestöä vastaan joko poliittisen opportunismin vuoksi tai yksinkertaisesti siitä syystä, että se on vain näennäinen oppositio, ja itse asiassa ihan samanlainen kuin hallituspuolueet.  

Tämän vuoden eduskuntavaalien jälkeen olen hieman optimistisempi, koska on lähes mahdotonta, että uusi hallitus voisi olla niin suomalaisen työväen vastainen kuin edellinen porvarihallitus. Nyt on se aika, kun nähdään, onko SDP työväen ja solidaarisuuden puolue, vai onko sen rooli jarruttaa ja passivoida työväenliikettä kuten tähän asti, mutta nyt hallituksesta. 

Uudella hallituksella on historiallinen vastuu. Jos se epäonnistuu, on lähes varmaa, että Suomi muuttuu asuinkelvottomaksi miljoonille suomalaisille. Ei, en puhu ympäristökatastrofista, vaikka kuinka merkittävä sekin on, vaan puhun yhteiskunnan katastrofista. Sellaisesta, jossa äärioikeistolaiset arvot, kuten sairas nationalismi, itsekkyys, lyhytnäköisyys, viha ja väkivalta tulevat olemaan yhteiskunnan jokapäiväinen mauton leipä ja sirkus, joka ei viihdytä, vaan tuhoaa tämän Suomen, jonka niin suurella vaivalla olemme kaikki rakentaneet. 

Toverit: nyt on oltava tarkkana. On oltava hereillä ja ilman pelkoa puolustaa ja viedä eteenpäin oikeita ja rakentavia arvoja eli solidaarisuutta, tasa-arvoisuutta ja järkevää suvaitsevaisuutta. Humanismin ja sivistyksen puolella ovat ne arvot, jotka vievät meitä terveellä tavalla eteenpäin. 

Meidän on oltava hereillä, koska me kaikki tiedämme, miten lyhyessä ajassa paratiisi voi muuttua helvetiksi. Historia on sen meille näyttänyt. Kun kansalaiset eivät ota vastuuta, ja antavat sen populisteille, ja hyväksyvät päätöksiä, jotka tuovat kärsimystä, jopa kuolemaa muille, ei mene kauan, kun se pahuus astuu meidän omaan kotiimme. Silloin on jo myöhäistä, ja voimme menettää ainakin yhden kokonaisen sukupolven, eli omat lapsemme ja lapsenlapsemme. 

Jos viime vuonna epäilin, oliko syytä juhlia, vai pitäisikö jo heti lähteä barrikadeille, nyt, no, pieni valo tunnelin päässä on näkyvissä. Se on hyvin pieni ja heikko. Mutta tarpeeksi vahva, että ainakin tänä vuonna juhlitaan Vappua, meidän kaikkien yhteistä Vappua. 

Eläköön Vappu!