Näpit irti toimeentulotuesta!

Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloturvan muoto. Sitä myönnetään, mikäli henkilön tulot eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Toimeentulotuki muodostuu ns. perusosasta ja kohtuullisista asumiskuluista. Muun sosiaaliturvan alhaisuus luo tarvetta toimeentulotuelle. Suomi onkin toistuvasti saanut moitteita perusturvan liian alhaisesta tasosta.

Orpon ja Purran hallituksen tavoitteena on puolittaa toimeentulotukea saavien määrä ja säästää 100 miljoona. Sen sijaan, että hallitus nostaisi muun sosiaaliturvan tasoa ja näin vähentäisi toimeentulotuen tarvetta, se toimii juuri päinvastoin. Työttömyysturvan ja asumistuen leikkaukset, suojaosuuden poisto ja omavastuuosuuksien nostaminen lisäävät tuen tarvetta entisestään.

”Vahvan ja välittävän Suomen” nimiin vannova hallitus hyökkää toimeentulotuen ytimeen osoittaen, että se vähät välittää köyhistä, sairaista ja työttömistä. Hallitus levittää omaa vääristynyttä ihmiskuvaansa, jonka mukaan toimeentulotuen piirissä olevat ovat laiskoja luusereita, jotka tarvitsevat keppiä ja kuritusta. Siksi lienee loogista, että hallitusohjelman kohdassa ”työhön kannustava sosiaaliturva” halutaan laajentaa ja sujuvoittaa toimeentulotuen perusosan alentamismenettelyä mm. poistamalla Kelan velvollisuus ohjata asiakas palvelutarpeen arvioon ennen leikkauspäätöstä. Jotta heidän tilanteensa eivät muodostuisi kohtuuttomiksi, on aiemmin pidetty tärkeänä kartoittaa ihmisen kokonaistilanne, johon usein liittyy paljon sellaista, mitä ei Kelan kaavamainen kirjallinen hakumenettely tunnista.

Hallitus puhuu tarkoituksellisesti vastikkeettomasta tuesta, vaikka täysimääräisen tuen saaminen edellyttää hakijalta paitsi kykyä monimutkaiseen hakumenettelyyn, usein myös palkattomaan työhön sitoutumista. Jo nykyinen laki mahdollistaa perusosan alentamisen 20 %:lla ja 40 %:lla tilanteissa, joissa tuen hakija ei ole hakenut ensisijaista etuutta tai on toiminut muutoin ”moitittavalla” tavalla. Nyt tämä ”välittävä” hallitus haluaa tällaisissa tapauksissa evätä tuen kokonaan. Siis viimesijaisen toimeentuloturvan! Nähtäväksi jää, taipuuko maan perustuslaki moiseen.

Hallitus bluffaa

Toimeentulotuen perusosan lisäksi hallitus on ottanut hampaisiinsa tuessa hyväksyttävät asumiskulut. Hallitusohjelmassa esitettiin asumiskulujen viiden prosentin omavastuuosuutta toimeentulotukeen. Kuviteltiinko näin löytyvän halvempia asuntoja? Kokemuksesta tiedetään tällaisella toimella vain lisättävän vuokrarästejä, häätöjä ja asunnottomuutta. Parempi keino edullisempien asuntojen saamiseksi olisi esim. vuokrasääntelyn palauttaminen.

Hallitus tiedotti aiemmin peruvansa viiden prosentin omavastuun toimeentulotuen asumiskuluihin ja korvaavansa sen tiukennuksilla asumiskulujen ylärajoihin ja niiden ylittämistä koskeviin kriteereihin. Budjettiriihessä se ei tarkentanut asumistuen tilannetta vaan tämäkin paljastunee vasta 9.10. jolloin valtioneuvosto käsittelee ja hyväksyy Talousarvioesityksen vuodelle 2024 ja julkisen talouden suunnitelman.

On kuitenkin virheellistä puhua korvaamisesta, koska hallitusohjelmassa on esitetty molempia keinoja. Hallitus yrittää hämätä, kun se esittää ensin rajuja toimia ja sitten peruu niistä osan. Kuvitteleeko hallitus, että ihmiset luulevat saavansa jotain, kun ei leikatakaan niin paljon kuin alun perin oli aikomus? Ja että meillä on hyvä hallitus, joka pitää huolta heikoimmista?

Hallituksen leikkauslinjasta ihastunut voi tässä kohden pettyä, kun hallitus ei teekään kuten on ohjelmassaan luvannut. Voiko hallituksen ohjelmaan luottaakaan?

Jo nyt Kelan soveltamisohjeissa määritellään alueittain asumiskulujen ylärajat, jotka voidaan toimeentulotuessa huomioida. Mikäli hakijan vuokra ylittää tämän, hän saa kolme kuukautta aikaa hakeutua edullisempaan asuntoon. Jatkossa Kela voi huomioida todellisen vuokran vain erityisistä syistä. Nyt näistä perusteista aiotaan säätää lain tasolla. Tämä merkitsee, että Kelan virkailija ei voi enää hyväksyä ns. normitettua vuokraa korkeampaa vuokraa kuin vain laissa luetelluilla perusteilla, joita on kaikkiaan kuusi kohtaa. Kelan käyttämä harkinta tiukkenee niin, että lakiin ei tule Kelan nyt käyttämää ”muut näihin verrattavat syyt” yleiskohtaa. Tällä perusteella on Kela voinut huomioida todellisen vuokran, kun henkilö ei tosiasiallisesti ole onnistunut hankkimaan halvempaa asuntoa esim. elämänhallinnan haasteiden tai luottotietojen puuttumisen vuoksi. Hallitus kuvittelee ihmisen elämän kirjon mahtuvan laissa mainittuihin kuuteen kohtaan. Näin tämä ”välittävä” hallitus todella osoittaa välittämisensä.

Lakiin esitetyt tiukennukset tulevat vaikeuttamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämää. Asiakasmäärät hyvinvointialueen sosiaaliyön tulevat kasvamaan, minkä hallitus kyllä esitystä tehdessään tiedostaa. Mutta hölmöläisten hommaa laissa ei kielletä.

Ruokajonot pysyviksi

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah kertoi budjettiriihen jälkeen hallituksen parantavan lapsiperheiden toimeentuloa mm. nostamalla alle kolmivuotiaiden lapsilisää ja korottamalla lapsilisää monilapsisille perheille. Toimeentulotuessa lapsilisät kuitenkin otetaan edelleen tulona huomioon, joten köyhät lapsiperheet eivät korotuksesta kostu yhtään mitään.

Porvarihallituksen suhtautumista köyhiin kuvaa osuvasti, että kaikkein vähävaraisempien auttamiseksi keinona nähdään ruoka-avun rahoituksen vakinaistaminen seurakuntien ja järjestöjen kautta ja tähän on osoitettu lisärahoitusta.

Hallituksen ”työhön kannustava sosiaaliturva” merkitsee käytännössä lisää keppiä niille, jotka tarvitsevat tukea, apua ja kannustusta. Sosiaaliministeri Sanni Grahn-Laasosen puheet siitä, kuinka ”kaikkein heikoimmista pidetään huolta” ovat onttoja ja katteettomia. Ne kertovat, että päättäjällä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä on elää toimeentulotuen varassa.

Taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia siinä missä sananvapauskin. Olen täysin samaa mieltä Ihmisoikeusliiton kanssa siitä, että ihmisoikeudet ja perusturva kuuluvat kaikille, eikä niitä tarvitse ansaita.

Riitta Tynjä