Liisa Taskisen vappupuhe

Hyvä Toverit

Elämme poikkeusoloissa, joita emme olisi osanneet kuvitella. Koronaviruspandemia on pistänyt maailman polvilleen.  Kiinasta alkanut pandemia on toistaiseksi, tätä kirjoitettaessa, vaikuttanut eniten Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta on leviämässä koko maailmaan. Vaikka tautiin on sairastunut ministereitä ja kuninkaallisiakin, taudin niin suorista kuin välillisistä vaikutuksista kärsivät eniten, kuten aina kriiseissä, köyhät, turvattomat, vailla turvaverkkoja olevat.  

Niin meillä kuin muuallakin pandemia on tuonut selkeästi näkyville sen, että yhteiskuntaa pyörittävät ja ylläpitävät tavalliset työtätekevät ihmiset, niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, eivät viime kädessä pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat ja hallitukset. Näitä ovat tehtaiden, kaupan alan, jakeluverkostojen ja julkisen liikenteen, jätehuollon ja puhtaanapidon työntekijät, maatalousyrittäjät, pien- ja yksinyrittäjät kaikilla aloilla, unohtamatta lähiesimiehiä ja organisaatioiden toimivuudesta vastaavia esimiehiä. Julkisella sektorilla terveydenhuollon ja sairaanhoidon työntekijät ovat avainasemassa, unohtamatta elintärkeitä tukipalveluja tällä alalla. Edelleen koulutus ja opetus esikoulusta korkeakouluihin, koko laaja sosiaalitoimi, tie- ja katuverkostot, rautatiet, palo- ja pelastustoimi, poliisi ovat julkista palvelua.

Meneillään olevassa pandemiassa on paljon, mitä ei vielä lääketieteelliseltä kannalta tiedetä. Aiemmat pandemiat ja epidemiat ovat olleet influenssaviruksen aiheuttamia, koronavirus on uusi. Tulevat kuukaudet ja vuodet vasta osoittavat, mistä kaikesta on kysymys.  

Pandemian taloudellisista vaikutuksista tiedetään jo jotakin. Jatkuvaan kasvuun ja kuluttamiseen perustuva markkinatalous on kriisissä, ennustettu jopa 30-luvun lamaan verrattavaa. Julkiseen terveydenhoitoon perustuvat järjestelmät vaikuttavat selviytyvän, mutta kärsivät kuitenkin rahoituksen ja resurssien riittämättömyydestä. Suomessa erityisesti terveyskeskukset ovat vuosikymmeniä kärsineet aliresurssoinnista, mikä onkin ajanut perusterveydenhuoltomme kriisiin jo ennen pandemiaa. Vanhustenhuollon aliresurssoinnista johtuva kriisi näkyy huolestuneena sosiaalisen median kirjoitteluna.  Pelkona on, että vanhukset ja vammaiset jäävät ilman tarvitsemaansa hoitoa, erityisesti tehohoitoa, vaikka viranomaistaholta on vakuutettu, että kaikki hoitopäätökset tehdään lääketieteellisin perustein, ei sinänsä iän tai vamman perusteella.  Huomattavaa on myös väestön hyvän koulutustason sekä hyvän hallinnon merkitys.  Ylivoimaisesti suurin osa kansasta ymmärtää niin käsien pesun merkityksen kuin arkea haittaavat rajoitustoimet, ja noudattaa ohjeita. Meillä tuskin on syytä sulkea puistoja. Kansalla ei liioin ole syytä olla luottamatta maan johtoon ja viranomaisiin, toisin kuin monessa muussa maassa.  

Suuri joukko kansalaisia on yhtäkkiä jäänyt ilman toimeentuloa, kun asiakkaat ovat kadonneet, ravintolat ja kahvilat suljettu, kaikki julkiset tilaisuudet peruttu. Monimutkainen ja byrokraattinen tukiviidakkojärjestelmämme ei kunnialla selviydy urakasta. Riskinä on, että iso joukko kansalaisia, kaikkein pienituloisimpia ja turvattomimpia, ei viikkoihin saa mistään mitään tukea. Tässä tilanteessa SKP:n Perusturva 1200 – aloite osoittaisi voimansa. Pahimmillaan ihmisiä ajautuu pikavippikierteeseen. Pikalainaehtoihin tosin on suunnitteilla, vihdoinkin, joitain rajoituksia ja korkokattoja, liekö pikatoimenpiteenä korvaamaan kankeasti toimivaa toimeentulotuki- ym. järjestelmää. 

Niin Suomen kuin koko Euroopan elintarviketuotanto vaikuttaa olevan vinksahtanut. Maiden rajojen sulkeminen on tuonut näkyväksi koko alan riippuvuuden ulkomaisesta alipalkatusta kausityöläisarmeijasta. Ainakaan Suomessa tuottajien ei kannata palkata sopimusehtojen mukaisilla palkoilla työntekijöitä, sillä heidän oma katteensa tuotannosta on liian pieni. Nyt onkin esiintynyt vaatimuksia lomautettujen ja irtisanottujen ja turvapaikanhakijoiden palkattomasta työvelvoitteesta marja- ym. tiloilla.  Valtiovalta kuitenkin valmistelee työvoiman tuomista poikkeusjärjestelyin. 

Ihmiskunta kuluttaa enemmän, kuin ainoan maapallomme luonnonvarat sallisivat, ja samalla on aiheutettu ympäristö- ja ilmastokriisi. Markkinatalous, siis kapitalismi, perustuu jatkuvaan kasvuun ja maksimaaliseen voiton tavoitteluun lyhyellä aikavälillä. Ihmisten tehtävänä on kuluttaa aina enemmän ja enemmän, paitsi tietenkin reserviin syrjäytettyjen ja marginalisoitujen, toimentulon rajamailla kitkuttelevien. Koko systeemin mädännäisyys ilmenee mm. siinä, että jopa kolmannes maapallolla tuotetusta ruoasta menee hävikkiin, vaikka miljoonat kärsivät aliravitsemuksesta ja suoranaisesta nälästä. Uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään mittavaan asevarusteluun, uuteen asevarustelukierteeseen, vaikka nykyisilläkin aseilla saadaan maapallo tuhottua.  

Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ja ympäristökatastrofin hillitseminen vaativat toimenpiteitä kaikilla tasoilla.  Tarvitaan tietenkin muutoksia kansalaisten kulutustottumuksissa, mutta ratkaisun avaimet ovat koko tuotantotavan, systeemin muuttamisessa. Meidän ei ole pakko alistua ostamaan aina uutta ja viimeisintä ja heittämään pois vanha. Uusia hävittäjiä ei ole pakko ostaa, ne miljardit tarvitaan kipeästi julkisen sektorimme parantamiseen, ihmisten toimeentulon turvaamiseen, ekologisesti kestävän yritystoiminnan ja maatalouden tukemiseen. 

On jo sanottu, että koronaviruspandemian jälkeen elämä ei palaa entiselleen. Olemmeko havahtuneet nauttimaan enemmän aineettomista palveluista jatkuvan matkustelun ja aina uuden ostamisen sijaan? Ostammeko aiempaa vähemmän, mutta laadukkaampaa, kestävämpää, lähellä tuotettua? 

Jääkö uusi yhteisöllisyys pysyväksi? Olemme nähneet, miten paljon yhdessä, vaikkakin eristyksissä tekemällä saa hyvää aikaan.  Ihmisistä on löytynyt uskomaton määrä luovuutta, kekseliäisyyttä, viitseliäisyyttä, auttamishalua, leikkimieltä.  Olemmeko valmiita toimimaan yhdessä myös ekologisesti paremman ja kestävämmän yhteiskunnan puolesta? Sellainen yhteiskunta olisi myös oikeudenmukaisempi, tasaisi resurssien käyttöä, tulonjakoa, ei jättäisi ketään syrjäytymään.  Joukkovoimalla voidaan saada nopeastikin muutoksia aikaan.  Koronaviruksen aikaansaama pandemia on äkisti muuttanut koko yhteiskuntaa.  Uusia kriisejä tulee, ilmastomuutoksen ja ympäristötuhojen aiheuttamia, tai uusia pandemioita, tai näiden yhteisvaikutuksesta.  Kriisitilanteissa on aina riskinä myös demokratian kaventaminen ja vallan keskittäminen demokratian vastaisille voimille.  

Joukkovoimalla se voidaan torjua.

Hyvää Vappua 2020 Suomen työtätekevälle, rohkealle ja neuvokkaalle kansalle!

Liisa Taskinen