Kommarit kadulle, punaliput esille, vallankumouslaulut soimaan 

- Siis emme marxismi-leninismiin ja näin onkin ihan hyvä. Kumpikaan teoreetikko ei olisi luultavasti pitänyt ajatuksesta, että heidän ajatuksensa kanonisoitaisiin muuttumattomiksi opinkappaleiksi, joita kuuluu toistella muttei ole tarvetta ymmärtää, tulkita ja kehittää. 

Toistuvasti puolueemme ulkopuolelta ja myös sisältä nostetaan kuitenkin esille kritiikkiä sen suhteen, että olemme tiettävästi luisuneet toiminnassamme ja retoriikassamme pois molempien teoreetikoiden ajatuksista. Pitääkö tämä paikkansa?, kysyy Karttunen. 

Karttusen mukaan puolueuskollisuus ohjaa sanomaan, ettei väite pidä paikkaansa. Karttunen lisää kuitenkin, että  asian suhteen jopa hänen omat tulkintansa vaihtelevat.  

- Joinakin päivinä olen ylpeä puolueeni vallankumouksellisesta radikalismista ja teoreettisesta kyvykkyydestä verrattuna kaikkiin eduskunnan kapitalisoituihin, itseään vasemmistolaisina pitäviin puolueisiin nähden. Tosinaan taas pyörittelen päätäni ja koetan hämmentyneenä etsiä kannanotoistamme kaipaamiani luokkataistelullisia, marxilaisia ja kommunistisia elementtejä, konkretisoi Karttunen. 

Puolueen päätehtävä

Puolueessa on ihmisiä ja toimijoita, jotka kokevat luokkataistelun, sen menetelmät ja siinä käytettävän retoriikan eri tavalla.  Kun mietitään SKP:n ajamia asioita voidaan huomata, että samoja asioita ajavat myös muut puolueet. 

- Työväenliikkeen asiaa ajavat Vasemmisto ja SDP. Ympäristön nimeen vannovat kaikki, mutta erityisesti vihreät. Hyvinvointivaltion säilyttäminen on kaikkien puolueiden puheissa, mutta erityisesti SDP ja vasemmisto puhuvat siitä. Jopa Kokoomus vaatii hyvinvointivaltion purkamista ajavia toimia, jotta se voitaisiin säilyttää. Köyhien asialla on vaalien alla kaikki, mutta demarit, vasemmistolaiset ja irvokkaasti myös Perussuomalaiset ratsastavat tällä ajatuksella. Suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta erityisesti vihreät ja vasemmistolaiset ovat tehneet oman taistelutunnuksensa. Jopa EU vastaisuudella ja herravihalla on Perussuomalaiset sitä ajamassa. Rauha on poikkeus, rauhalla ei eduskunnassa ole ketään sitä ajamassa, vaikka Vasemmisto näin koittaakin uskotella, sanoo Karttunen 

Karttusen mukaan puolue on tuomittu olemaan vähäpätöinen, jos se keskittyy ajamaan samoja asioita kuin eduskuntapuolueet. Tämän sijasta sen kuuluu keskittyä omaan päätehtäväänsä. 

- Meillä on Marx ja Lenin, sosialismi ja luokkataistelu. Meillä on päämäärä, joka erottaa meidät kaikista eduskunnan puolueista. Me ajamme sosialistista yhteiskuntajärjestelmää. Sitä ei yksikään kapitalisoitunut eduskuntapuolue aja tai tule ajamaan. Se on meidän keinomme erottautua massasta, leimahtaa Karttunen. 

Kriitikoiden puolue

Karttusen mukaan puolueessa on enemmän kuin tarpeeksi kriitikoita ja samaa kriittistä ajattelua Karttusen mukaan on  jokaisen kommarin päässä pienen punakaartin verran. Kritiikin ei kuitenkaan pidä estää olemasta kommunisti. 

- Ainoa keino millä voimme tarjota todellista vaihtoehtoa on ajaa tätä vaihtoehtoa, reilusti, rehellisesti ja suorasukaisesti. Me elämme maailmassa, jossa vahvat mielipiteet erottuvat. Mielipiteet jotka raivostuttavat, loukkaavat, satuttavat ja pelottavat erottuvat. Ne myöskin innostavat. 

Eli kommunistien on erottuakseen näytettävä ja kuulostettava kommunisteilta. Ilman häpeää tai pelkoa sen suhteen, että ympäröivät ihmiset pelkäävät ja kammoksuvat tällaista radikalismia. He tekevät jo nyt näin, mutta pääsääntöisesti he eivät huomaa tai tiedä olemassaolostamme. Sanonkin, että meidän on parempi antaa heille jotakin mikä saa heidät muistamaan, sanoo Karttunen 

Yhteistyössä muiden muutosta haluavien kanssa

 Jari Karttusen mukaan kommunistien on syytä tulla jälleen esille ja pyrkiä erottumaan selvästi. Karttunen sanoo, että ”yhdessä muiden muutosta haluavien” kanssa on hyvä pohja toiminnalle, koska emme todellakaan kykene pääsemään päämääriimme ilman muita. Yksinäiset kommunistit olisivat Karttusen mukaan vain kerho, jolla olisi suuria ideoita. 

- Ongelma on kuitenkin siinä, että aivan liian usein muiden kanssa yhteistoiminta onnistuu vain jos kommunistien läsnäolo piilotetaan suurelta yleisöltä. Tämä on yksi selittävä tekijä meidän näkymättömyydellemme ja sille, että usein kummastellaan, että ”vieläkö kommunisteja on olemassa?” 

Tiedän, että tämä argumentti kuulostaa joistakin väärältä. Vasta argumenttina on ”että kyllä kommunistit näissä liikkeissä toimiessaan edustavat vapaasti itseään ja edistävät samalla ajamiaan asioita. Kyllä kommunistit tunnetaan, vaikka eivät he itseään mainostaisikaan kommunisteiksi” . Ja että ”ei ole meidän tapamme koittaa määräillä muita tekemään mitä haluamme, yhteistoiminnalla suunta muuttuu ” 

Myönnän auliisti, että tilanne ei ole mustavalkoinen ja osa yhteistoiminnasta on todella meille hyödyllistä. Yhteistoiminta on myös mainio keino tartuttaa muita omilla ajatuksillamme ja päämäärillämme, jos toimimme tartuttajina, sanoo Karttunen. 

 Näkymätön puolue

Jari Karttusen mielestä puolueella on ongelmia. Karttusen oman kokemuksen mukaan valitettavan usein yhteistoiminnan ehtona on täysi näkymättömyys.  

- Esimerkiksi tulevan itsenäisyyspäivän antifasistisesta kulkueesta on erikseen kielletty valtaosa kommunisteilla tyypillisiä tunnuksia. Voimme osallistua, mutta vain poliittisesti näkymättöminä jos suostumme järjestäjien ehtoihin, emmekä kierrä niitä. 

Toisekseen, eikös meidän oman marxilaisen ja leninistisen teoriamme pohjalta kuuluisi toimia vallankumouksen keihäänkärkinä? Joukkona, joka aktiivisesti organisoisi työväkeä taisteluun ja pyrkimykseen kaataa kapitalismi ja korvata se sosialismilla.  

Jos marxilaisen ajattelun kuuluu lävistää meitä kaikkia ja kaikkea toimintaamme, eikö kaiken toimintamme kuuluisi tähdätä tähän päämäärään?  

Kuinka voimme ajaa tätä tehtävää, jos vältämme vaikuttamasta muiden mielipiteisiin? Kuinka paljon muiden mielipiteitä, voimme toiminnallisesti säilyttää tämän visiomme rinnalla ja samaan aikaan toimia kohti tätä päämäärää?, kysyy Karttunen. 

Puolueen oikea suunta

Jari Karttusen oma näkemys on, että SKP  on menossa oikeaan suuntaan ajatuksien ja toiminnan tasolla. Karttusen mukaan todisteena tästä on moninainen asian ympäriltä käytävä keskustelu. 

- Esimerkiksi muutama kuukausi sitten järjestettiin sosialismin suunnittelun seminaari, jossa lukuisa joukko SKP:n jäseniä kerääntyi pohtimaan kysymyksiä, jotka puolueohjelmaamme täytyisi määritellä sosialismia koskien. 

Merkittävää oli, että ryhmän näkemyksen mukaan esimerkiksi pelätty ”proletariaatin diktatuuri” olisi lukuisista syistä nostettava takaisin puolueemme käyttämiin teoreettisiin päämääriin, koska toimintamme pohja oikeastaan vaatii sitä teoreettisesti, mikäli päämäärämme todella on sosialismi.  

Tämä on tietysti selitettävä auki, jottei tule harhakäsityksiä. Nykyinen liberaali demokratia on todellisuudessa vähemmistön harvainvaltaa, ”porvariston diktatuuria”. Proletariaatin diktatuuri tarkoittaa vain sitä, että enemmistön valta korvaa vähemmistön vallan ja siirrytään ”proletaariseen demokratiaan”. 

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka puolueessamme jälleen käydään teoreettista keskustelua toimintamme marxilaista ja leninistisestä pohjasta, ja myös halua lisästä tätä aspektia toiminnassamme.  

Ylipäätänsäkin päätelmänä on, että toimintamme täytyy tapahtua tulevaisuudessa enemmän SKP:n omien tunnuksien alla, näkyvästi, provosoivasti, mieleenpainuvasti ja erottuvasti, konkretisoi Karttunen. 

- Esimerkiksi päihdepoliittinen ohjelmamme hyötyisi siitä, että lisäisimme siihen hieman omia teoreettisia näkökantojamme.  

Voisimme esimerkiksi käsitellä ongelmaa marxilaisen vieraantumisteorian välityksellä ja lisätä näkökantoja huumekaupan uuskolonialistisesta ja imperialistisesta aspektista. Tämä toki laajentaisi ohjelmaa, mutta lopputulos antaisi uusia näkökantoja ja auttaisi päihdekannanottojamme erottautumaan joukosta. 

Marxilaisen ja leniniläisen teoreettisen toiminnan pohjan myötä olisi meidän myös helpompi käsitellä sitä, miksi me kommunistit olemme asiasta jotakin mieltä ja kuinka tämä sopii päämääriimme. Yhteinen toiminnan ja ajattelun teoreettinen linja hälventäisi sisäisiä sekaannuksen mahdollisuuksia sen suhteen, ymmärrämmekö, miten jokin asia liittyy kommunistien tehtävään. 

Tämä voisi helpottaa puolueellemme yleistä ongelmaa, kysymystä sitä että tehdäänkö toimintaa ylhäältä johdetusti vai hajautetummin piirien toimesta?  

Leninin ja Marxin teorioiden laajemmalla käyttöönotolla taattaisiin, että silloin kun toimintaa johdetaan ylhäältä vältettäisiin kokemus siitä, että nämä toimenpiteet ovat ristiriidassa puolueen päämäärien kanssa.  

Vastaavasti puolueen johto voisi luottavaisemmin antaa piirien toteuttaa omaa toimintaansa ilman valvontaa, jos tämä toiminta pohjautuisi yhteisesti jaettuun teoreettiseen kehykseen.  

Yhtenäiseen teoriaan pohjaaminen edistäisi siis puolueen keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta toimintamme päämäärien suhteen. Puolue voisi toimia yhtä aikaa sekä huipulta että pohjalta johdettuna, kuten kommunistisen puolueen kuuluisi, listaa Karttunen. 

Kommunisteilla jälleen merkitystä

Jari Karttusen mukaan kommunisteilla ei todellakaan ole tällä hetkellä mitään menetettävää sen suhteen, että erottuisimme ihmisten silmissä jotenkin poikkeavina ja erikoisina. Karttusen mukaan nyt pitää taistella kohti juuri sitä päämäärää, koska vasta silloin kommunisteilla on jälleen merkitystä. 

- Kommarit kadulle, punaliput esille, vallankumouslaulut soimaan ja Lenin paita päälle esittelemään massoille manifesteja, joissa näkyy selvästi pyrkimys sosialismiin luokkataistelullisten iskulauseiden välittämänä, komentaa Karttunen