Jyrki Hyvölän vappupuhe

Hyvät toverit.

Tätä kriisiä on yleisesti verrattu -90 luvun lamaan, mutta näin vapun aikoihin on hyvä muistaa, että yhteyksiä löytyy myös vuoden 1918 tapahtumiin. Vaikka poikkeustila koskee meitä kaikkia, niin meidän pieniä kärsimyksiä ei tietenkään voi verrata vankileireillä olleiden tovereiden kärsimyksiin, mutta kuitenkin nytkin uhreiksi joutuvat täysin syyttömät ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Sisällissodan tapahtumat toivat ehkä räikeimmin esille yhteiskunnan luokkaluonteen, mutta sen ilmeisyys tulee esille tässäkin kriisissä. -90 luvun lamassa siirrettiin valtaisat määrät omaisuutta yhä harvempien taskuun samalla, kun kansa näki paikoin nälkää ja kansalaisten oli uhrauduttava yhteisen edun nimissä.

Eikä meillä ollut muka muuta mahdollisuutta kuin leikata, leikata ja leikata, sillä pitihän Suomen kuitenkin saada uudet hävittäjät pakkohuutokaupattuja koteja puolustamaan. 2008 kuplan puhkeamisesta meitä tavallisia kansalaisia ei sentään tohdittu syyttää, mutta maailman isorikkaiden pelastamiseksi valtion piti ottaa lisää velkaa ja kuten hyvät toverit tekin olette sen huomanneet, piti jälleen leikata köyhimmiltä, ja eikä pelkästään helpottaa isokenkäisten verotusta, vaan tukea heidän bisneksiään verovaroin.

Vielä -80 luvulla meille kommunisteille irvailtiin, että ne vaativat verotkin valtion maksettavaksi. Nykyisin se onkin pitkälti toteutunut, mutta vain maanomistajien, suuryritysten ja koroillaeläjien osalta.

Toverit,

Meidän on oltava tarkkana tämänkin kriisin suhteen, sillä jälleen eliitti on näyttänyt todellisen luonteensa. Hallitus on nopeasti lähtenyt pelastamaan yrityksiä lupaamalla maksaa niille jos jonkinmoista tukea, vaikka se voisi esimerkiksi kieltää vuokranantajia perimästä vuokraa.

Suomalaisia ajatteleva hallitus tekisikin näin, sillä valitettavan iso osa liikehuoneistoista on ulkomaisten sijoitusyhtiöiden hallussa, mutta ylikansallisen pääoman edut ajavat kaiken muun edelle. Tämä ei ole alkujaan edes minun mielipide, vaan porvareista porvarillisemman kansaedustaja Harkimon ajatus.

Marjatilallisilla on ollut niin suuri huoli työvoiman saatavuudesta, että avuksi on ajateltu jopa varusmiehiä ja valtio onkin murehtinut ulkomaisen siirtotyövoiman saatavuutta, vaikka heinäkuussa todellista työvoimaa olisi loma-aikana saatavilla miljoonia, mutta ilmeisesti palkalla houkuttelu ei ole realistinen vaihtoehto.

Alan eri etujärjestöt vaativat noin kuukausi sitten jopa sitä, että lakia pitäisi väliaikaisesti muuttaa, jotta työttömät työnhakijat voidaan määrätä työkokeiluun maatiloille työllistämistä edistävänä palveluna! En olisi nuoruudessani uskonut, että vielä jonain päivänä tässä maassa joudutaan kuuntelemaan ehdotuksia, jossa työväenluokan huono-osaisimmat pakotettaisiin työskentelemään maanomistajien pelloilla käytännössä, Ei edes orjapalkalla vaan ilmaiseksi!

Näissäkin ehdotuksissa lähdettiin automaattisesti siitä, että juuri heikoimmassa asemassa olevat työväenluokan edustajat saisivat kaikista huonoimmat edut. Tai ei edes etuja, sillä kuten palkansaajat yleisesti tietävät, niin työttömyyskorvaukset maksetaan työttömyysvakuutusmaksuilla, joihin maata omistava luokka ei osallistu millään tavalla.

Tästä tilanteesta maatalous ja rakennusala eivät voi muuta kuin syyttää itseään, sillä ulkomaalaisten suosiminen näillä aloilla on usean vuosikymmenen politiikan tulos. Palkkojen pitäminen matalalla tasolla tuntuu kuitenkin olevan niin tärkeää, että sitä varten on tänne lennätettävä työvoimaa ulkomailta oikein tilauslennoilla. Huoltovarmuus tuntuu tässä yhteydessä kaukaa haetulta, jos marjanviljelijöiden huolena tuntuu olevan enemmänkin vientisuhteiden kärsiminen.

En voi toverit muuta kuin ihmetellä, miten kieroutunut käsitys joillakin voi olla huoltovarmuudesta isänmaallisuudesta puhumattakaan. Yt-neuvottelut ja lomautukset ovat räjähtäneet käsiin. Monella alalla se on täysin ymmärrettävää rajoituksien vuoksi. Erityisesti rajoituksista ovat kärsineet eri palvelualojen ammatit.

Tässä tilanteessa on oikeus ja kohtuus vaatia, ettei kustannuksia kaadeta työttömiksi joutuvien itsensä maksettavaksi kasvaneiden työttömyyskassamaksujen muodossa, sillä nämä rajoitustoimet eivät ole työttömien tai yrittäjien vika.

Tarjoilijat ovat myös usein osa-aikaisia, kuten vaikkapa moni kaupan alalla työskentelevä. Heille uhkaa käydä niin, ettei heitä lomauteta, jolloin liiton päivät kuluvat turhaan samalla kun kokopäiväisillä lomautetuilla ei. Jo valmiiksi kokoaikatyöttömillä ei ole myöskään mitään mahdollisuutta työllistyä tässä tilanteessa.

Tässä nähdäänkin porvareiden vuosikymmeniä jatkunut aivopesu, jolla työväenluokka pyritään pilkkomaan osiin ja kääntymään toisiaan vastaan ja jossa eliittiä ovat vakituisessa työsuhteessa olevat ja viimeisenä työttömät vajaatyökykyiset. Sinänsä tämä ei ole porvarinketkuilta mitenkään mielikuvitusta vaativa ratkaisu.

Läpi vuosituhansien herrat ovat selittäneet alamaisilleen epätasaarvoa jumalten tahtona. Enää ei sentään uskalleta asioita perustella sillä, mutta silti se vaan tuntuu olevan mottona, että ”Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”

Kuntien lomautukset tällaisessa tilanteessa ovat suorastaan edesvastuuttomia. Kunnat ovat osa julkista sektoria, joten sen pitäisi tuntea oma vastuunsa siitä, ettei kotimaista ostovoimaa ehdoin tahdoin romahduteta. Kuinka ihmisiltä voidaan vaatia yhteishenkeä, jollei sitä löydy edes esivallalta? On kuitenkin muistettava, ettei tuleva lama johdu pelkästään kotimaisista rajoituksista, vaan ennen kaikkea viennin supistumisesta, jolloin kotimaisen ostovoiman leikkaaminen vain pahentaa tilannetta.

Toverit,

meidän ei tule sallia enää sitä, että tässäkin kriisissä maksajaksi joutuu jälleen proletariaatti.

Yksityisille yrityksille annetun, työväen selkänahasta revityn rahan vastikkeeksi yritysten on annettava vastineeksi osuus yrityksistä valtiolle. Pankkikriisi ei saa toistua jälleen, jolloin veronmaksajat pelastavat pankit, mutta hyvien aikojen tullessa ei saada mitään takaisin.

On hyvä, että vanhuksia pyritään suojelemaan, mutta juuri mitään ei ole kuulunut muiden heikko-osaisten tilanteesta. Iso osa ihmisistä asuu nykyään yhden hengen taloudessa. Mitä tekee yksinäinen työtön tai opiskelija jos hän epäilee sairastavansa koronaa? Hänen on vain mentävä kauppaan, sillä puheet karanteeniin jäämisestä ja ruoan tilaamisesta kotiin ovat aivan utopiaa puhumattakaan yksityisen puolen koronatestistä.

Päättäjät ovat erkaantuneet niin kauas todellisuudesta, että heidän on vaikea ymmärtää sitä tosiseikkaa, että se kasvomaskikin saattaa olla taloudellisten realiteettien ulottumattomissa. Tässä tilanteessa ainakin kodittomille olisi pitänyt ja pitää saada pikaisesti oma katto pään päälle, jos heitä ei pystytä kunnolla auttamaan. Kuitenkin raha tuntuu menevän ihmisen henkien edelle.

Kukaan tuskin toivoo talouden romahtamista, mutta rajoituksien purulla tuntuu olevan erityisesti EK:n mielestä niin kiire, että muutamalla pienellä ihmishengellä ei ole mitään merkitystä, kunhan päästään tienaamaan. Sivistyneen yhteiskunnan mitta on kuitenkin siinä, miten se pitää huolta heikoimmistaan.

Olemme jo kuulleet puheita leikkauslistoista ja muutenkin varsin vaatimattomien uudistusten peruuttamisista. Kunhan kriisi vähän helpottaa, niin lääkkeeksi tullaan varmasti tarjoamaan jälleen veronkevennyksiä ja pienimpien sosiaalietuuksien leikkauksia. Niin, ja tietenkin valtionyhtiöiden myymistä ulkomaille. Sitä me emme tule purematta nielemään!

Olemmehan jo valitettavasti nähneet, mitä se on tarkoittanut hoiva-alalla, eikä vain siellä: Aivan kuin vasta nyt olisi tajuttu, että kaiken yhteisen omaisuuden myyminen ulkomaille rikkaiden veronkevennysten vaikutusten peittämiseksi, tai muutaman isokenkäisen bisneksien vuoksi ei tulisi yllätyksenä. Digita, Sonera, sähkönsiirtoverkot, kaivokset ja monet muut tai vaikkapa ne kuuluisat kasvomaskit, joita Kemira valmisti.

Tuo samainen Kemira, joka perustettiin juuri huoltovarmuutta varten. Euroopan parhaiden maskien ja suojatarvikkeiden valmistus oli pitkään sen yhtiön hallussa, mutta nämä päätettiin myydä pois. Surulliseksi asian tekee se, että toiminta oli koko ajan kannattavaa, mutta amerikkalaisten omistajien mielestä siitä oli mahdollista tehdä vielä kannattavampaa siirtämällä tuotanto Englantiin vain muutama vuosi sitten. Kuitenkin meillä riittää viimeisten arvioiden perusteella jopa 40 miljardia hävittäjiin. Vielä vähän aikaa sitten luvut pyörivät enimmillään kolmessakymmenessä, mutta näinhän näissä on aina käynyt, että summat kummasti kasvavat matkan varrella. Samoin kävi sotalavoille, joiden koko ja kustannukset kasvoivat. Jos julkisuudessa kehutaan sitä, että näin ne pystyvät toimimaan paremmin Välimerellä, niin ihmettelen vain, milloin Suomen puolustusvoimat ovat muuttuneet kansainväliseksi armeijaksi? Joka tapauksessa. Kun mukaan laskee arviolta 25 miljardin koronalaskun, niin meiltä löytyykin yht'äkkiä 65 tuhatta miljoonaa ylimääräistä, vaikka muuten sitä rahaa ei löydy edes työttömien yhdistyksille.

Siinä mielessä hävittäjät voivat todellakin toimia pelotteena Venäjää kohtaan, ettei se uskalla ottaa vastuulleen konkurssikypsää maata.

Moni on joutunut kohtaamaan ensi kertaa elämässään kuolemanpelon. Voimia teille, joiden läheisille elämän arpapeli on tuonut surua. Vaikka meidät on eristetty toisistamme, niin nyt jos koskaan meidän on oltava yhdessä ja yhtenäisiä niin toistemme puolesta kuin rahavaltaa ja taantumuksen voimia vastaan.