Irti kapitalistisen EU:n rakenteista kohti työväen Eurooppaa

SKP päivittää parhaillaan puolueohjelmaa. Tämä haastaa piirit ja osastot järjestämään keskustelua poliittisesta tilanteesta, listaamaan esille ajassa liikkuvat kysymykset ja porukalla rakentamaan vastauksia joista uusi päivitetty puolueohjelma muodostuu.

Kun SKP:n edustajakokous vajaan kolmen vuoden kuluttua kokoontuu on sillä oltava valmiina SKP:n jäsenjärjestöjen hyväksymä esitys puolueohjelman päivittämiseksi.

Nykyisessä vuonna 2007 päivitetyssä ohjelmassa on viisi erilaista kokonaisuutta. Ensimmäisessä kysytään millaisessa maailmassa tänään elämme. Toinen osa kuvaa suomalaista poliittista tilannetta. Vasemmistolaista vaihtoehtoa valotetaan kolmannessa ja yhteistyötä neljännessä osassa. Viides osa kertoo minkälainen tulevaisuuden puolue SKP on.

Puolueohjelma on työväline

Puolueohjelma on minulle jokapäiväinen työväline kun on ulospäin kerrottava kollektiivisesta mielipiteestämme. Samaa tehtävää hoitavat myös edustajakokousasiakirjat ja vastaukset edustajakokoukselle tehtyihin aloitteisiin. Meillä on hyvät työvälineet tarjolla. Tämä ei saa estää parempien ja entistä kiinnostavimpien kirjoittamista.

Marxilaisia kun olemme, on selvää, että emme voi olla tyytyväisiä vain teoriapaperiin. Ohjelman lisäksi meidän on syytä saattaa kaikki asiakirjat käytännön työksi ja toiminnaksi sinne missä ihmisetkin ovat.

Olen erityisen tyytyväinen uuden keskuskomitean ensimmäiseen kokoukseen kesällä 2016 Vähäjärvellä. Siellä perustettiin 13 ryhmää; ay-ryhmä, kv-ryhmä, kuntaryhmä, nuorten ja opiskelijoiden ryhmä, puolueohjelman päivitysryhmä, rauhanryhmä, sote-ryhmä, Tiedonantaja-ryhmä, vammaispolitiikan vapauden vaunut-ryhmä, ympäristöryhmä, kulttuuriryhmä, sukupuoli- ja seksuaalipoliittinen punainen sateenkaari ryhmä, turvallisuuspoliittinen ryhmä.

SKP:n ryhmät seuraavat oman poliittikka-sektorinsa alaa ja raportoivat keskuskomitealle kaikesta siitä mitä kyseisen politiikan piirissä tapahtuu; miten SKP:n aloitteet edistyvät ja mikä kyseiseen poliittiseen asiakokonaisuuteen liittyen niin kotimaisessa kuin globaalissa keskustelussa on ajankohtaista. Lisäksi ryhmiltä odotetaan aloitteita käytännön toimiksi.

SKP:n uudet ryhmät vastaavat varmasti tarpeeseen jakaa poliittista työtä keskuskomiteassa ja saada asiakirjat käytännön toimiksi kaduille ja toreille.

Yksilön vapaa kehity kaikkien kehityksen edellytys

Nykyinen puolueohjelma alkaa visiolla maailmasta jossa on kurjuutta, eriarvoisuutta ja väkivaltaa. Sanomme heti ohjelman alussa että koko ihmiskunnan tulevaisuus on uhattuna. Tällä on varmaan yhdeksän vuotta sitten ollut hyvät perustelut, mutta kysyn onko meidän tänään syytä aloittaa julkinen dokumentti maailmanlopun visiolla.

Esitän piireille ja osastoille pohdittavaksi toisenlaista aloitusta asiakirjalle. Mitä jos SKP:n ohjelmassa heti alkuun kerrottaisi, että SKP haluaa kehittää uusliberalismin ja suurpääoman vastaista yhteistoimintaa politiikan suunnan muuttamiseksi, työmiehen, työnaisen, työttömän ja köyhien ihmisoikeuksien puolesta.

Näin näyttäisimme kasvomme heti alkuun ja avasimme politiikkaamme näkökulman – sen mikä meidtä erottaa kapitalismiin sopeutuneista ja kapitalisteista  

Tämän jälkeen olisikin tarpeellista puhua vastuksesta. Ehdottaisin jatkoksi

Kapitalismissa ihminen on taloutta varten ja yksityinen voitto on tuotannon tarkoitus. Sen sijaan sosialismissa tuotannon tarkoituksesi tulee ihmisten oikeuksien, mahdollisuuksien, kykyjen ja kulttuurin kehitys. Sosialismi on pitkä kehitysvaihe, jonka tuloksena syntyy kommunistinen yhteisö, jossa itse kunkin yksilön vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen edellytys.

Luokka

SKP:n ohjelma kertoo selvästi, että ohjelmalla on työväenluokan perspektiivi ja se kuvaa oikein luokkataistelun kansainvälistä luonnetta.

Tänään porvarit ovat alkaneet puhua vasemmistolaisilla käsitteillä. Sauli Niinistö on eräille työväen presidentti. Kokoomuksen rikkaiden harjoittama rahallinen hyväntekeväisyys tarkoittaa talkoita ja SAS lentoyhtiön bisnesluokassa lennetään  työväenluokassa.

Porvareille luokkakäsityksen hajottaminen on tarpeellista. Jos on lottovoitto syntyä suomalaiseksi ei kenenkään enää tarvitse pärjätäkseen kuulua ja identifioitua itseään alemmaksi kuten esimerkiksi osaksi ryysyköyhälistöä – työväenluokkaa.

Siinä missä on ohjelman alussa syytä avata kommunismin ja sosialismin sisältöjä on päivitetyn puolueohjelman syytä löytää uusi ja entistä kiinnostavampi tapa kertoa työväenluokasta. Tämä on vasemmistolaiselle liikkeelle ehkä yksi keskeisimpiä kysymyksiä koska toimimme tilanteessa, jossa politiikkaan osallistuminen ja omiin asioihin vaikuttamista ei ole laajasti koettu  kiinnostavana. Viimeisten vaalien huonot äänestysprosentit ja ns. nukkuvat äänestäjät kertovat tästä.

SKP:lle vaalit mittaavat aina järjestöllisen työn saavutuksia ja ovat myös siksi merkityksellisiä. Tunnetusti identifioidumme vaalitoiminnan lisäksi voimakkaasti joukkovoimaisten kansalaisyhteiskunnan eri toimijoiden kanssa tehtävään ruohonjuurivaikuttamiseen ja siihen että äänettömät ja kapitalismin syrjäyttämät ihmiset ja ryhmät voisivat käyttää kumouksellista puoluetta välineenä oman asiansa esille nostamisessa ja oikeuksiensa puolustamisessa.

Mitä jos puhuttaessa työväen luokasta ja luokkatietoisuudesta alkaisimme puhua, että työmiehen, työnaisen, työttömien ja köyhien unelmasta itse omalla osaamisella, omalla työllä rakentaa omaa perusturvaa ja olla solidaarisia.

Kahden vastakkaisen loppu

SKP:n puolueohjelmassa on viisaasti kirjoitettu analyysi tilanteesta jossa kaksi toisistaan erilaista yhteiskuntamallia Neuvostoliiton kommunistinen ja lännen kapitalistinen lakkasivat olemasta. Minusta on syytä säilyttää tämä historiallinen ymmärrys puolueohjelmassa.

Otsikoisin analyysia toisin. Neuvostoliiton hajoamisen opetuksen sijaan sanoisin ”Oikeutta ja vapautta” ja kertoisin siitä miten Lokakuun vallankumous Venäjällä avasi ensi kertaa historiassa tietä riistosta vapaan, sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseen. Toteaisin lisäksi, että Neuvostoliitto ja muut sosialismia rakentaneet maat olivat edelläkävijöitä työllisyyden turvaamisessa ja monien perusoikeuksien toteutumisessa. Lisäksi on paikallaan sanoa että ne sosialismillaan ja kommunismillaan osoittivat, että talouden pyörittämiseen ei tarvita kapitalistista valtaa.

Irti EU:n epädemokraattisista sopimuksista

SKP:n puolueohjelman päivittämisessä on syytä asettaa yksi keskeisimmistä tarkasteluista Euroopan Unioiniin.

Puolueohjelmassa on tarvetta selventää puolueen suhdetta tämän päivän EU:n joka on muuttunut viimeisen kymmen vuoden aikana vaikka se, mitä SKP:n puolueohjelma perustaltaan EU:sta kriittisesti sanoo pitää edelleen paikkaansa.

EU:n uusliberalistinen politiikka sekä talous- ja rahaliitto ylläpitävät työttömyyttä, lisäävät paineita työehtojen heikentämiseen, murentavat julkisten palveluiden rahoitusta ja voimistavat yksityistämistä. Tämä lisää eriarvoistumista niin tulonjaossa, sukupuolien välillä kuin alueellisesti. EU on myös kiihdyttänyt maatilojen lopettamista ja maaseudun autioitumista.

SKP:n puolueohjelmaa päivitettäessä on hyvä pohtia mitä uusia EU-kapitalismin vastaisia aloitteita ohjelmassa voitaisiin mainita; Brexit, LeftExit, Plan B, Diem25 jne.

Olennaisena ja tarpeellisena pidän päivittää ohjelmassa EU:n liittyen seuraavia asioita. 1. EU:n Venäjään kohdistamien kauppapakotteiden negatiivinen vaikutus pienen maan talouteen ja kahden välisiin naapuruussuhteisiin. 2. Aloitteeseen pankkien kansallistamisesta tai kansan pankista tulee liittää vaatimus pankkien ja finanssipolitiikan demokraattisesta valvonnasta. 3.  Komission puheenjohtaja Junckerin esittämän EU:n yhteisen armeijan ja militarisoitumisen selkeä vastustaminen

Ohjelmassa sanotaan jo nyt selvästi, että EU pyrkii parantamaan eurooppalaisen suurpääoman kilpailukykyä alentamalla työvoimakustannuksia ja sosiaalisia menoja, purkamalla kansallista sääntelyä, kiihdyttämällä monopolisoitumista sekä vahvistamalla eurooppalaisen pääoman asemia kilpailussa energia- ja luonnonvarojen hallinnassa.

Pääomien ja kilpailun sijasta on eurooppalaisen yhteistyön perustaksi asetettava kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen. On hylättävä Euroopan talous- ja rahaliiton uusliberalistiset normit. Työllisyyden, perusturvan ja ympäristösuojelun nostamisen etusijalle edellyttää talouden alistamista kansanvaltaiseen ohjaukseen.

EU:n keskitetyn ylikansallisen päätöksenteon sijasta on lisättävä kansalaisten, ay-liikkeen ja kansalaisliikkeiden sekä vaaleilla valittujen kansanedustajien päätösvaltaa. Tämä edellyttää irtaantumista Euroopan unionista.

Tässä kohtaa on syytä tarkentaa ohjelmaa.  Mielestäni meidän on tarkemmin sanottuna  irtaannuttava Euroopan unionin kapitalistisista rakenteista, markkinadiktatuurista ja epädemokraattisista sopimuksista.

Lisäisin uutena täydennyksenä seuraavaa; 

EU:n kapitalistista rakennetta ei voida korjata tai parantaa. Kapitalismia ei voi demokratisoida muuttamatta sen rakenteita. EU:n kapitalistisesta, ihmisiä ja luontoa riistävistä rakenteista on irtaannuttava ja rakennettava uutta ihmisten ja työväen Eurooppaa.

Selventäisin lisäksi

Tämä ei onnistu yksittäisen maan irtaantumisella EU:sta vaan siihen tarvitaan poliittisten voimasuhteiden laajempi muutos ja kansainvälistä luokkataistelua. 

Vastaisin aikaisemmin Brexitistä kirjoittamani lisäksi yhden maan irtaantumisesta seuraavasti.

Yksittäisen maan irtaantuminen EU-kapitalismista ja siirtyminen entistä kansallismielisempään, rasistiseen, fasistiseen ja entistä suljetumpaan kapitalistiseen yhteisöön on  globaalisti ajateltuna vähäistä ja ilman vahvempaa vasemmistolaista luokkatietoista rintamaa ja selkeää kapitalismin vastaisuutta varsin ristiriitaista.

Välillä olen joutunut ihmettelemään vasemmistolaista EU-keskustelua siitä, ikään kuin Suomessa tapahtuva siirtyminen kapitalismista suomalaiseen sosialismiin olisi naapureistamme ja muista maista irrallinen projekti – jokin impivaaralainen hanke.

Tästä huolimatta Brexit, joka SKP:n näkökulmasta ei ollut mikään selkeä shokkiuutinen, osoitti, että suurpääoman suurta hanketta vastaan EU:ta vastaan voidaan taistella ja EU:sta voi irtaantua.

Meidän jotka suunnittelemme Suomea laajempaa vallankumousta olisi hyvä oivaltaa, että Suomessa  niin kuin Britanniassa kansallismieliset oikeistopopulistit ajavat irtaantumista EU:sta. Niin Suomessa kuin Britanniassa nämä samat kansallismieliset ovat myös rakentamassa entistä vahvempaa markkinadiktatuuria.

Lopuksi

SKP:n ohjelman päivittämisen keskusteluun nostaisin feminismin, joukkoliikkeiden ja osallistuvan demokratian käsitteet aiempaa paremmin esille.

Nyt tarvitaan Osallistumista, työtä ja toimintaa toisenlaisen Suomen, työväen Euroopan ja paremman maailman rakentamiseksi. Siihen täytyy sisällyttää kommunismin toivo oikeudenmukaisuudesta, tasavertaisuudesta ja jakamisesta, siihen täytyy sisällyttää feministinen unelma naisten ja miesten ja jokaisen ihmisen yhtäläisistä oikeuksista kehitykseen.Siihen täytyy sisällyttää ekologinen vaatimus muuttaa planeettaamme universaaliksi yhteiseksi hyväksi ja siihen täytyy sisällyttää visio maailmankulttuurista, jossa vähemmistöillä on oikeus omaan kulttuuriin ja mikä tärkeää hyvät toverit siihen täytyy sisällyttää se, että kansalaisilla itsellään on tahto päättää asioista paikallisesti ja globaalisti.