EU:n globaalikapitalismi torjuttava

- EU on jo pidempään pyrkinyt luomaan itsestään suurvaltaa  globaalikapitalismin hengessä. Näissä EU:n pyrkimyksissä kantona kaskessa on ollut EU:n omien taloudellisten resurssien vähäisyys ja EU:n budjetin koolle perustamissopimuksissa sovitut jarrut, jotka asettavat ahtaa rajat menojen kasvattamiselle.  

Samaan aikaan Varsovan liiton purkaminen ja itä-Euroopan entisten sosialistimaiden muutokset ovat avanneet loistavia mahdollisuuksia EU:n alueelliselle laajentumiselle.  

EU:ssa törmätään jatkuvasti perusongelmaan eli rahoituksen puutteeseen. Uudet jäsenmaat ovat odottaneet saavansa runsaskätistä taloudellista avustusta jatkuvasti ja jäsenyytensä alun jälkeen yhä enemmän sanoo Suonperä 

Venäjän suurvaltapolitiikka haastaa myös EU:ta. Suonperän mukaan EU:n kolmanneksi suurimman rahoittajan, Englannin ero EU:n jäsenyydestä on osaltaan pahentanut EU:n rahapulaa ja uhkaa nyt EU:n suurvaltahaaveiden toteuttamista. 

- Venäjän kasvanut voima ja uusi EU-vastainen politiikka on sekin luonut tarpeita EU:n oman talouden vahvistamiseen, koska Venäjän asenne on osoittanut, ettei EU:n suurvallaksi pääseminen ole ollut yhtä voittokulkua, vaan kyse onkin myös Euroopan kapitalistimaiden keskinäisestä kilpailusta, jossa tarvittaisiin rahaa ja pääomia. Trumpin valtakausi USA:ssa on sekin korostanut EU:n oman rahoituksen kasvattamisen tärkeyttä ja samalla nostattanut pyrkimyksiä EU:n suuremmalle itsenäistymiselle USA:n ja Nato:n holhouksesta, sanoo Suonperä   

EU:n toimet leikkaavat jäsenvaltioilta 

EU ei ole jäänyt kriittisessä tilanteessa toimettomaksi. EU:n jäsenmailta odotetaan entistä enemmän mm. suostumuksia erilaisten EU-veronkantojen, rahastojen ja hankkeiden suuntaan. 

- EU on voimistanut vaatimuksiaan ja poliittista taivutteluaan jäsenmaittensa suuntaan. EU pyrkii saamaan itselleen omaa suoraa verotusoikeutta omien tulojen saamiseksi. Aluksi on haluttu edetä varovasti niitten verolajien suunnassa, joissa jäsenmailla ei ole joko lainkaan tai vain vähäisesti omaa verotustaan, kuten erilaisissa yritysveroissa. 

EU on kehittänyt ja ottanut käyttöönsä budjettinsa ulkopuolella kulkevan uuden nerokkaan tulorahoitustavan perustamalla erilaisia rahastoja tai hankkeita, joista on jäsenmaitten kesken tehty erillissopimuksia. 

EU luo poliittista mielikuvaa ja painetta jäsenmaita kohtaan mm. erilaisiin rahastoihin liittymisestä. Rahastorahoituksen hyväksyttäminen jäsenmaissa on ollut yllättävän helppoa ja joka tapauksessa helpompaa, kuin EU:n budjettisääntöjen muuttaminen, koska jäsenmaille uskotellaan, että jäsenmailla on suuri poliittinen velvollisuus ne hyväksyä. 

Kun jäsenmaitten oma tulorahoitus lähes täysin perustuu verotukseen ja julkisiin maksuihin, johtavat EU:n molemmat tulorahoitustavat toteutuessaan siihen, että jäsenmaiden oma tulorahoitus pienenee ja sen veronmaksajien ja väestön verorasitus kasvaa tai väestön omasta maastaan saadut edut tai palvelut pienenevät ja leikkautuvat. Samalla jäsenmaan riippuvuus EU:sta kasvaa ja jäsenmaan velkataakan kasvu EU:lle sitoo sitä yhä tehokkaammin pysymään mukana EU:n jäsenyydessä, vaikka taloudellisestikin olisi vähintäänkin järkevää erota kuten Englanti teki, konkretisoi Suonperä. 

Suonperän mukaan  EU tekee täyttä päätä  käytännön toimiaan tulorahoituksensa parantamiseksi jäsenmaittensa kustannuksella.  

- Jäsenmaissa ei nyt riitä vain pelkkä EU-kapitalismin kritiikki, vaan tarvitaan konkreettisia toimia, joilla vastustetaan näitä EU:n toimintatapaoja ja tuodaan esille niiden haitallinen vaikutus jäsenmaitten omaan talouteen ja väestön kokonaisverotukseen ja sen johtaminen palvelujen ja etujen leikkauksiin. Tässä tilanteessa kärkenä näkisin näiden molempien EU:n tulorahoituksensa lisäämiskeinojen paljastamisen ja torjumisen. Lisäksi Suomen tulisi helpottaa mahdollisuuksiaan nopeastikin erota EU-jäsenyydestään tarvittaessa poistamalla perustuslaistaan Suomen pakkojäsenyyden EU:ssa, konkretisoi Suonperä