Etusivu >> Artikkelit >> Budjettiriihessä irti militarisoitumisesta

Budjettiriihessä irti militarisoitumisesta

28.08.2019 - 15:45
(updated: 29.08.2019 - 20:42)
  • SKP:n puheenjohtaja JP (Juha-Pekka) Väisänen

SKP:n puheenjohtaja JP (Juha-Pekka) Väisäsen puhe torstaina 29.8. Hollolan Vesikansan työväenyhdistyksen, Demokraattisen sivistysliiton ja SKP:n Lahden osaston yhdessä järjestämässä "Elokuun tapaamisessa"

Elokuussa kokoonnumme tilanteessa, jossa Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppasota kärjistyy Hong Kongissa, Helsingin Sanomat nostattaa keskusteluun Konfutse-instituuttien lopettamisen ja itseään vasemmistolaiseksi kutsuva Antti Rinteen hallitus pitää sisällään edellisen leikkauspolitiikkaa harjoittaneen Keskustapuolueen. Vihreät, RKP ja Vasemmistoliitto ovat yhdessä Keskustan ja SDP:n kanssa kirjoittamassa Suomen historian rahamäärässä eniten puolustushankintoihin satsaavaa hallitusohjelmaa. 

Vasemmistolainen hallitus 

Kriittinen lukija pitää Rinteen hallituksen ohjelmaa liian ympäripyöreänä - sellaisena, josta puuttuvat konkretiat, eurot ja päivämäärät. Ne löytyvät pian viimeistään budjettiriihestä, joka esittää toisen todellisuuden hallituksen ideaalista.  

Valtionvarainministeriön rooli budjettikeskustelussa näyttää olevan muut ministeriöt ylittävä. Merkillistä on, että Vasemmistoliitossa kiirehditään jo heti ennen budjettiriihtä kehumaan Lintilän ministeriön esitystä politiikan suuntaa muuttavaksi. Paljon on vielä auki kuten esimerkiksi koulutuksen määrärahat. 

Opposition eli suomalaisen oikeiston mielestä Rinteen hallituksen ohjelma on liian kallis toiveiden tynnyri. Kokoomus valmistelee 60 000 uuden työpaikan vaihtoehtoohjelmaa, jolla tehdään eroa Perussuomalaisiin ja vasemmistolaiseen vaihtoehtoon. 

Valtion omaisuuden myynnin lisäksi Rinteen hallitus mäiskäissee teuraspenkille kuitenkin varmaan vielä paljon konkretiaa, josta vasemmistolainen lukija saattaa syksyllä varsinaisessa budjettiriihessä 17.-18.9. yllättyä.  Kriittisempi ei ylläty mahdollisesta teuraslistasta, jos hallitus ottaa valtionvarainministeriön virkamiespuheenvuoron esittämät miljardisäästöt todesta.   

On merkittävää, jos Rinteen hallitus tekee korotuksia perusturvaan ja eläkkeisiin. Kaikkein pienituloisimpien arkeen onkin kiireellistä tehdä tulonsiirtoja rikkailta ja bisnekseltä. Odotan, että Rinteen hallitus tekee täysimääräisenä indeksikorotukset perusturvaan, jotka ovat olleet jäissä viimeiset neljä vuotta.   

Valtionvarainministeriö tuli ulos esityksellä, jossa pienimpiä eläkkeitä korotettaisiin heti ensi vuoden alusta sen mukaisesti, mitä hallitusohjelmassa kaavailtiin. Korotukset koskisivat 1 400 euroon asti nousevia eläkkeitä, mutta painottuvat noin 1 000 euron eläkkeisiin. 

Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa (02.2019) ”Uudistuva, vakaa ja kestävä yhteiskunta” visioidaan työtä Sipilän leikkauspolitiikan jatkajalle linjaamalla niin, että julkisen talouden tulisi olla ylijäämäinen seuraavankin hallituskauden aikana. Noin puolen prosentin ylijäämän saavuttaminen edellyttäisi julkisen talouden vahvistamista nopeavaikutteisin toimin yhteensä 2 mrd. eurolla vuoteen 2023 mennessä.  

Rinteen ohjelma perustuu talouskasvuun ja tuottavuuden kasvuun. Ensi vuoden budjettiehdotuksen keskeisiä muutoksia ovat haittaverojen korotukset. Niitä kompensoidaan pieni- ja keskituloisilla ansiotulojen veronalennuksilla. Tupakkaveroa korotetaan ehdotuksen mukaan heti vuodenvaihteessa niin, että verotuloa kertyy ensi vuonna 50 miljoonaa enemmän. Virvoitusjuomaverosta kerätään 25 miljoonaa euroa lisää.  

Tuottavuuden kasvun tärkeimmät tekijät ovat osaaminen ja innovaatiot. Hallituksen talouspolitiikalla pyritään saamaan julkinen talous tasapainoa vuoteen 2023 mennessä ja nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Uusliberalismiin oppineet virkamiehet valtionvarainministeriössä joutuvat nyt joko sopeutumaan toisenlaiseen ajatteluun tai Rinteen suurpiirteisen ohjelman sisään onkin leivottu virkamieskunnan ja oikeiston tavoite julkisen sektorin rakenteellisesta useiden miljardien leikkauksesta. Onneksi pian on budjettiriihi ja vasemmistolainen hallitus paljastaa kyntensä ja kaverinsa. 

Militarismi torjuttava 

Puolustuksen resurssoinnissa noudatetaan puolustusselontekoa, joka tehtiin edellisen hallituksen aikana vuonna 2017. Rinteen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut viemään hankkeet maaliin. 

Moni vasemmistolainen ja edistyksellinen vihreä saattaa joutua nielaisemaan vielä pahemman kerran, jos Rinteen hallitus todellakin alkaa esittää rikasta miestä ja toteuttaa Suomen kokoiselle maalle täysin ylimitoitetun ja rauhanliikkeen vastustaman HX hävittäjähankinnan.  Uskottava puolustus ei kaipaa suomalaisten asemäärärahojen tuplausta. Pidetään armeijan kulut nykyisellään ja kehitetään suomalaista puolustus ja rauhanosaamista ihminen ja Natosta irti oleva itsenäinen puolustus edellä.  

Rinteen hallitusohjelman mukaan Hornettien  suorituskyky  tullaan korvaamaan  täysimääräisesti. Hankintasopimus tehdään vuonna 2021. Rinteen hallitus on luvannut ”lisätä hallituskaudella puolustusvoimien henkilöstöä noin 100 tehtävällä ja nostaa asteittain myös kertausharjoitusten määrää. Hallitus lupaa ohjelmassaan varmistaa maanpuolustusjärjestöjen riittävät resurssit ja turvata ampumaharjoittelun edellytykset koko Suomessa. Rinteen hallitus avaa ovia naisille vapaaehtoisen asepalvelun suorittamiselle. Maavoimien prikaatit varustetaan sellaisiksi, että ne pystyvät liikkumaan nopeasti ja operoimaan koko valtakunnan alueella. Tämä tarkoittaa muun muassa mittavaa miehistönkuljetusvaunukaluston uusimista. Maavoimilla on tällä hetkellä 700 panssaroitua miehistönkuljetusajoneuvoa ja 1200 tela-ajoneuvoa. 

Suomi on lähettänyt tarjouspyynnöt 64 hävittäjästä. Puolustusselonteossa hankinnan kustannukseksi arvioidaan 7-10 miljardia euroa, mutta tämä on vain hävittäjäkoneiden hankintahinta. Sen päälle tulevat vielä koneiden elinkaaren aikana mittavat muut kustannukset ja negatiivinen vaikutus ilmastonmuutokseen. 

Puolustusministeri Antti Kaikkosella on tarve näyttäytyä vahvana keskustajohtajana keskellä puheenjohtajakisaa. Laivue 2020 -hankkeen hankintasopimusta koskeva päätös tehdään nyt hallituskauden alussa. Laivue 2020 –hankkeen hinnaksi on arvioitu 1,2 miljardia euroa. Hintaan kuuluvat alukset, taistelujärjestelmä ja projektikulut. Merivoimien seitsemän poistuvan aluksen tilalle hankitaan neljä modernia korvettia. 

Rinteen hallitus lupaa toistaiseksi pienten eläkkeiden nostamiseen 183 miljoonaa euroa. Samalla summalla saa yhden yhdysvaltalaisen F35 -hävittäjän, joita ollaan hankkimassa yhden sijaan 64. 

Tavoitteena rauhan osaamisen suurvalta  

Suomesta voidaan ja Suomesta pitää rakentaa rauhanpolitiikan osaamisen suurvalta. Se on mahdollista ja maailman kriisit ja konfliktit tarvitsevat sellaisia uskottavia maita rauhaa rakentamaan ja konflikteja sovittelemaan. Siksi tulevalla hallituskaudelle Suomen olisi kehitettävä uskottavaa ja itsenäistä turvallisuuspolitiikkaa ja nykyiset armeijan määrärahat 3,2 miljardia ovat siihen riittävät.  

Suomalaista kansalaisyhteiskunnan osaamista ja osallisuutta on kehitettävä. Viimeaikainen kehitys, jossa määrärahoja on leikattu, tulee siirtää historiaan. Tarkempi hallitustyö paljastaa onko Rinteen hallitusohjelmassa tilaa aikaisempaa merkittävämpää painotusta rauhanjärjestöjen työlle. Turvallisuuspolitiikkaa tarkastellen yhdelle keskeisistä ja tarpeellisista eli rauhanjärjestöjen työlle pitäisi budjetoida ensi vaalikaudelle miljardi euroa. Nyt hallitusohjelmassa sellaista summaa ei löydy.  

Suomen ei tule aiheuttaa talouskriisiä, vauhdittaa uusliberalistista leikkauspolitiikkaa ja militarismia sitoutumalla HX hävittäjähankintaan. Vasemmistolaisen rauhanpolitiikkaan ja itsenäisen puolustuspolitiikkaan HX-hävittäjähankinnat sopivat yhtä huonosti kuin NATO:n hyökkäysliitto edistämään maailmanrauhaa.   

Rinteen hallituksen on irtaannuttava NATO-yhteistyöstä! Rinteen hallituksen on irtaannuttava HX-hävittäjä- ja laivue 2020-hankkeista! 

Keskusta kivi Rinteen leivässä 

Olemme jo kuulleet vasemmistolaiselta hallitukselta valtion omaisuuden myynnistä. Kommunisteille päätös kertoo väärästä politiikasta. Emme myöskään ole pistäneet merkille, että Rinteen hallituksen ohjelmassa olisi ollut linjausta kunnista ja valtiosta nykyistä merkittävämpänä työllistäjänä. Meille kommunisteille on luonnollista ajatella, että me kaikki omistaisimme itse, kollektiiveina, kunnissa tai osuuskunnissa meidän omat työpaikkamme, päättäisimme itse meitä koskevista asioista ja voisimme vaikuttaa työllämme maailman muuttamiseen. Monelle vasemmistolaiselle ajattelijalle luodaan kyllä kokonaan mahdoton yhtälö, jos saamme syksyllä tai hallituskauden aikana vielä kuulla julkisen sektorin sopeuttamistoimista - leikkauksista ja 40 miljardin tulonsiirroista aseteollisuudelle. 

 

Kommunistin mielestä Rinteen hallituksen ohjelma antaa vasemmistoa ja muutosta äänestäneille toivoa antavia lupauksia toisenlaisesta ja vasemmistolaisemmasta politiikasta kuten esimerkiksi työttömiä sortavan aktiivimallin purkamisesta, eläkeläisten toimeentulon parantamisesta tai vaikka aikaisempaa runsaampaa satsausta taide- ja kulttuurimäärärahoihin. Rinteen hallituksen ohjelma sovittelee, inhimillistää ja lupaa pitkällä aikavälillä parempaa ja sehän on hyvä, mutta meidän kommunistien mielestä tällainen ei tietenkään ole riittävää ja tarpeeksi eikä pyri lopettamaan sen enempää ympäristökriisiä kuin rakenteellista ihmisten ja eläinten riistoa. 

Meidän mielestämme kiveksi Rinteen leivän sisään on leivottu Keskustan mukaan ottaminen ja juurikin valtionvarainministerin salkun antaminen keskustan Mika Lintilälle. Niin lyhytkö oli vasemmiston muisti keskustalaisesta talouspolitiikasta, että tahdottiin sille heti jatkoa uudessa vasemmistolaisessa hallituksessa.  

Meitä kommunisteja ei yllätä se, että Rinteen hallitus ei missään kohtaan hallitusohjelmaa pyri irtaantumaan suurpääoman ja rahan vallasta, ei asetu vastavoimaksi imperialismille tai käännä militarisoitumisen kehitystä kohti edistyksellistä rauhanpolitiikkaa. Tämä saattaa kuitenkin yllättää vasemmiston ja edistyksellisten vihreiden äänestäjiä, joille vaalien alla taitavasti onnistuttiin luomaan illuusio siitä, että äänestämällä eduskunnassa pitkään vaikuttanutta vasemmistoa (SDP, Vas)  ja vihreitä, Suomi alkaa muuttaa kylmää leikkauspolitiikan suuntaa, irtaantuu uusliberalismista, hävittää naisia ja vähemmistöjä sortavat lasikatot ja rakentaa globaalia humaanimpaa ja solidaarista maailman yhteisöä.  

Luokkataistelun näkökulmasta taantumuksellista on se, että eduskunnan vasemmistopuolueet ja vihreät ovat sopeutuneet kapitalismiin kuin kasvi siihen maahan, jossa kasvaa.  

Rinteen hallitus on kiertänyt maata kertomassa hallitusohjelman tavoitteista. 19 ministeriä on jalkautunut kansalaisyhteiskunnan pariin kirjastoihin ja muualle julkisiin tiloihin avaamaan poliittista linjausta. Tämä on ollut parhaita Rinteen hallituksen tekoja. 

Pidän myös onnistumisena Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinin avausta SDP:n juhlakokouksessa työajan lyhentämisestä. Marinin utopiaksi kutsuma avaus kuuden tunnin työpäivästä ja neljän päivän työviikosta on saanut laajaa huomiota. SAK on esittänyt tukensa lyhemmän työajan aloitteelle. Pääministeri Rinne ihmettelee oikeisto-opposition ei-linjaa. 

Lyhyttä työaikaa on testattu suuremmassa ja pienemmässä mittakaavassa ympäri maailmaa. Muun muassa Ruotsissa kuuden tunnin työpäivät paransivat tuottavuutta. Uudessa-Seelannissa yksityinen yhtiö testasi nelipäiväistä työviikkoa ja tulokset olivat positiivisia. Muun muassa työhön sitoutuminen parani. Lyhyempää työaikaa on kokeiltu myös Suomessa. Valtion ja EU:n rahoittama kolmen vuoden kokeilu 1996–1999 kattoi 30 työpaikkaa, joista vajaa puolet olivat yksityisiä. 

Lyhyemmän työpäivän hyödyt näkyivät suomalaisessa kokeilussa. Tuottavuus kasvoi niin paljon, ettei yhtiöille tuottanut ongelmia maksaa kaksi tuntia lyhyemmästä työpäivästä kahdeksan tunnin töiden palkkaa. Muun muassa Nokian Renkaiden tuottavuus nousi 33 prosenttia ja putkiyhtiö KWH Pipe kasvatti tuottavuuttaan 42,2 prosenttia. 

Myös työhyvinvointi parani. Työhyvinvoinnin paraneminen puolestaan vähentää sairauspoissaoloja. 

Kuka sitten vastustaa lyhyemmän työajan käyttöön ottoa ja miksi pitää puhua utopiasta?   

Asiaa tutkinut työmarkkinaneuvos Pekka Peltolan mukaan ideologinen vastustus on vahvaa, erityisesti ylimmässä johdossa ja yritysten omistajilla. Peltolan mukaan tuotantopäälliköt, lähiesimiehet ja toimitusjohtajat näkevät selkeämmin työtehon parantumisen. He voivat kannattaa työajan lyhentämistä, mutta ylempää tulee painetta pysyä entisessä. 

Peltolan mukaan vastustus kumpuaa toisaalta siitä, että työnantajat haluavat maksaa työajan, eivät työn tuottavuuden mukaan. Kuuden tunnin työpäivästä ei siis haluta maksaa nykyisen kuuden tunnin työaikaa suurempaa palkkaa, vaikka tuottavuus nousisikin. 

SKP:n perspektiivistä on erinomaista, että demarikentältä nousee esille meille, vasemmistoliitolle ja ammattiyhdistysliikkeelle tuttu – omaksi koettu aloite työajan lyhentämisestä. SKP:n ay-ryhmä yhdessä Euroopan vasemmiston ay-verkoston kanssa suunnittelee kovaa vauhtia kansainvälistä seminaaria lyhyemmän työajan aloitteesta. Saatamme olla nyt ajan hermoilla. Lyhemmän työajan ja työn jakamisen vaatimus yhdistää ja rakentaa siltoja koko vasemmiston kesken. 

Kauppasota ja Hong Kongin mielenosoitukset 

Uskon, että jaan meidän kaikkien kommunistien huolen maailmanpolitiikan taantumuksellisesta kehityksestä Yhdysvaltojen ja Kiinan käydessä entistä tiiviimpää kauppasotaa. Hong Kongin mielenositukset eivät loppuneet siihen, että lakiesitys Hong Kongissa rikoksesta tuomittujen rankaisemisesta manner Kiinassa vedettiin pois, vaan mielenosoitukset jatkuivat, pysäyttivät kansainvälisen lentoliikenteen ja alkoivat ostaa kansainvälistä näkyvyyttä kuten mekin Hesarin lukijat olemme huomanneet. Ollakseen kansan syvien rivien mielenosoitus on se dynaamisesti ja kansainvälisesti koordinoitu ja ollakseen kansalaisyhteiskunnan mielenilmaus on sillä poikkeukselliset taloudelliset resurssit käytössä. Ehkä samasta syystä valtiollinen Yleisradio yhtiömme ei myöskään kerro mielenosoituksien järjestäjiä vaan puhuu demokratialiikkeestä. Hong Kong näyttääkin olevan demokratiavaatimusta enemmän Yhdysvaltojen pelikortti kauppasodassa Kiinaa vastaan. Oikeasti kansalaisyhteiskuntaa kehittävät ja osallistuvaa demokratiaa vaativat hong kongilaiset häviävät taistelun Kiinan ja Yhdysvaltojen välissä. 

Ikkunat auki Kiinaan 

Konfutse-instituuteista käydään kiivastakin keskustelua länsimaissa. Suomessa Instituutti toimii Helsingin yliopiston yhteydessä. Toista instituuttia suunnitellaan Lapin yliopistoon. Helsingin Konfutse-instituutin johtaja Julie Chen kertoo (HS28.8.), että Kiina lähettää ja maksaa kiinan kielen opettajia Helsingin yliopistolle. Aiemmin instituuttia johtanut Anja Lahtinen kysyy Hesarin jutussa miksi Helsingin yliopisto ei lopettaisi yhteistyötä Konfutse-instituutin kanssa.  

Kiinan merkitys maailmanpolitiikassa kasvaa. Tänään Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppasota vaikuttaa myös Suomen ja EU:n talouteen. Suomalainen yritysmaailma on ymmärtänyt verkottua Kiinaan.  Keskustelu kulttuuristen ja Konfutse-instituutin kaltaisten yhteyksien lopettamisesta kertoo hoksnokan puutteesta ja suomalaisen vasemmiston puutteellisesta luokkataistelun analyysista.   
 

Kiinan maailmanrooli haastaa meitä suomalaisia ja eurooppalaisia opiskelemaan kiinalaisen talouden lisäksi myös kulttuuria ja politiikkaa. Olisi lyhytnäköistä ja tyhmää laittaa ovi kiinni Kiinaan - sulkea katseet, ikkunat ja älyämisen prosessit yhteistyöhön pyrkivän kumppanin kanssa.  

Sen sijaan että pelkäisimme kiinalaista ajatusta yhteisesti jaetusta kauniista ihmiskunnan tulevaisuudesta (Kiinan kommunistisen puolueen tavoiteohjelma) olisi meidän syytä mahdollisimman monella rintamalla osallistua kansainvälisen dialogin ja yhteistyön prosesseihin - myös kiinalaisiin. Suomen tulisi perustaa suomalaisen kulttuurin keskus Pekingiin ja aloittaa pikaisesti keskustelut kiinalaisen kulttuurikeskuksen saamiseksi Helsinkiin.  

Kiina on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana läheiseksi.  

Olen osallistunut Kiinan presidentti Xi Jinpingin kutsusta maailman poliittisten puolueiden dialogiprosessikokoukseen Pekingissä (2017), temaattisiin seminaareihin viimeksi Renmin yliopistossa sosialismista (2018), Shenzhenin kansainväliseen Marx 200 juhlaseminaariin (2018) ja tehnyt performanssia Kiinan muurilla (2018).   

Minusta on hauska huomata, miten ennakkoluulotonta porukkaa Kiinan puolueen johdossa on. Olen nyt osallistunut kaikkiin viimeaikaisiin isoihin Kiinan järjestämiin kansainvälisiin tapahtumiin. Olen Kiinan johtoa tavatessani suoraan esittänyt, että seuraava temaattinen työpaja käsittelisi feminismiä, demokratiaa tai työajan lyhentämisen aloitteita. 

Olen aina kiinalaisia tovereita tavatessani kertonut SKP tavoitteista. Me SKP:ssä ajattelemme, että nyt tarvitaan joukkovoimaista osallistumisen uutta kulttuuria, työtä ja toimintaa toisenlaisen Suomen, Euroopan ja paremman maailman rakentamiseksi. Muutostyön täytyy pitää sisällään kommunistien ajattelun oikeudenmukaisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja jakamisesta. Yhteistyössä pitää olla mukana feministinen ajatus taistelun yhdistämisestä ja tasa-arvoisista oikeuksista kaikille sukupuolille ja ihmisille mukaan lukien erilaiset vähemmistöjen vapautumiseen tähtäävät joukkoliikkeet kuten esimerkiksi HLBTQI-liike. Tulevaisuuden rakentamisen täytyy pitää sisältää ympäristötietoisen ajattelun, paljastaa vihreän imperialismin hankkeita ja vaatia planeettamme muuttamista universaaliksi yhteiseksi hyväksi.  Tärkeää muutoksessa on pitää mukana myös erilaisia ihmisiä mukaan kutsuva pluralistinen visio siitä, että kaikilla ihmisillä on oikeus alkaa itse päättää ihmisiä itseään koskevista asioista paikallisesti ja maailmanlaajuisesti. 

 
Ensi tiistaina 3.9. Kiinan Xinhua uutistoimisto ja Kiinan yleisradio CCTV haastattelevat minua liittyen kansainväliseen dialogipolitiikkaan, Belt and Road hankkeeseen ja ajankohtaisiin kysymyksiin Helsingissä. Kiinnostusta selittää varmaan se, että Lokakuussa Kiina juhlii sosialisminsa 70 vuotista taivalta. 

Kiinalaispiirteisen sosialismin tärkeimpiä tavoitteita on aina ollut köyhyyden vastainen työ. Yksi merkittävä sosialistisen Kiinan saavutus on pian käsillä ja saavutettavissa. 

Kiinan kommunistisen puolueen Pekingin puoluekoulun professori Gong Weibin kertoo, että ensi vuonna 2020 puolueen tavoitteena on lopettaa absoluuttinen köyhyys Kiinassa ja turvata ruoka ja vaatteet kaikille. Tämän jälkeenkin puolueessa pyritään käynnistämään työtä köyhyyden erilaisten ilmiöiden kanssa koska kuten Gong Weibin sanoo - emme ole sinisilmäisiä - köyhyydellä on monet kasvot ja absoluuttisen köyhyyden jälkeenkin on vielä paljon sarkaa köyhyyden vastaisessa työssä. 

Fakta on kuitenkin se, että Kiina on vastannut YK:nkin mukaan maailmanlaajuisesti 70 %:lla maailman köyhyyden vähentämisestä. Kiina on vuodesta 1978 tähän päivään (2018) nostanut  yli 700 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä. Elinajan odotus on Kiinassa noussut vuodesta 1949 35-vuoden iästä tämän päivän 76,7 vuoden ikään. Kiinan kehitys on ollut päätä huimaavaa. Tämä luonnollisesti tuo mukanaan uusia haasteita kuten uusia haasteita kuten kaiken sen mikä liittyy ikääntyvien ihmisten palveluiden järjestämiseen. 

Ongelmat ja haasteet – hallituksen kysymykset, kysymykset kauppasodasta, taistelu juuriltaan toisenlaisen yhteiskunnan rakentamiseksi yhdistävät meitä - toisinajattelijoita, vasemmistoa niin kaukana Kiinassa, polttavalla Amazonialla kuin täällä Hämeessä ja Euroopassa. Vähän liiankin tuttuja haasteita ovat nämä ikäluokkien vanhenemisen kysymykset, eläkeindeksit ja vappusataset.  

Niinhän se on, hyvät toverit, että luokkataistelu ei koskaan ole nurkkakuntaista ja paikallista vaan kyllä sen perusluonne on kansainvälistä. 

 

Menestystä meille kaikille. Voimaa ja intoa. Muutoksen mahdollisuuden visioita!  

Hyvää politiikan syksyä! 

 

 

 

 

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Ajankohtaista