Home >> Artikkelit >> Array >> Toimeentulotuen asumismenojen tiukennukset peruttava

Toimeentulotuen asumismenojen tiukennukset peruttava

27.03.2024 - 10:45
  • Kuvituskuva Pexels sevenstorm

Eduskunnan hyväksymä hallituksen esitys HE 58/2023 muuttaa toimeentulotukilakia asumiskulujen osalta. Lakimuutoksessa poistetaan 1.4.2024 alkaen harkinta, jolla voidaan hyväksyä toimeentulotuen asumisnormin ylitys. Hallituksen mukaan tällä ”tavoitellaan säästöjä ja myönteisiä vaikutuksia työllistymiseen liittyviin kannusteisiin”. Siihen pyritään “tiukentamalla ja selkeyttämällä asumismenojen huomioimiseen liittyvää sääntelyä”.

Tosiasiassa on kyse kylmästä leikkauspolitiikasta, joka kohdistuu köyhiin, kasvattaa eriarvoisuutta ja lisää yhteiskunnan kuluja.

Toimeentulotuessa hyväksyttäville asumismenoille on tähänkin saakka ollut kuntakohtaiset enimmäismäärät. Ne ovat perustuneet Kansaneläkelaitoksen hankkimiin viitetietoihin kuntien asumismenoista. Käytännössä Kelan asumisnormit ovat olleet erittäin tiukat ja niistä on ollut tarvetta joustaa asumisen turvaamiseksi.

Etenkään pääkaupunkiseudun kunnissa ei ole ollut, eikä ole edelleenkään, riittävästi tarjolla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Helsingin kaupungin asuntoyhtiö HEKA tarjoaa asuntoja köyhille, mutta nostaa samalla asuntojensa vuokria yli 10% vuositahdilla. Vastaavasti Kela ei suositellut asumisnormin nostoa Helsingissä vuosina 2020-2023 lainkaan.

Kela on voinut käyttää harkintavaltaa ja hyväksyä asumismenot, jotka ylittävät normin vähäisellä määrällä eli 5 prosentilla. Tällaisia perheitä Kelan mukaan on ollut 14 000. Kelan tiedotteen 13.12.2023 mukaan 56 800 perheen asumismenot ylittävät asumisnormin, joista yli 40 000 perheen asumismenot on huomioitu kokonaisuudessaan. Heidän taloudellinen tilanteensa tiukentuu entisestään, kun valtio käy köyhän kukkarolle säästöjä hakien.

 

Erityisperusteet

Jatkossa Kela voi hyväksyä enimmäismäärää suuremmat asumismenot vain, jos asiakkaalla on siihen erityinen peruste. Jatkossa perusteista säädetään lain ja asetuksen tasolla, joten harkintavara normin ylittämisen huomioimisesta heikkenee. Laki sisältää kuuden kohdan listauksen erityisperusteista:

1) hakijan kanssa samassa taloudessa asuvan lapsen etu;

2) hakijan tai hänen perheenjäsenensä erityisestä hoidosta tai vammaisuudesta aiheutuva lisätilan tarve, taikka vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) mukaan tehdyt muutokset nykyisessä asunnossa;

3) kunnan toimielimen tai hyvinvointialueen vahvistaman sopimuksen mukaisesta tai tuomioistuimen päätöksen mukaisesta lapsen tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuva asuintilan tarve sekä lastensuojelulain (417/2007) perusteella kodin ulkopuolelle sijoitetun tai huostaanotetun lapsen tapaamisten toteuttamisesta aiheutuva asuintilan tarve;

4) hakijan tai hänen perheenjäsenensä heikko terveydentila, muutoin alentunut toimintakyky tai korkea ikä;

5) hakijan asuminen hyvinvointialueen järjestämässä asumispalveluun liittyvässä asunnossa; tai

6) muu 1–5 kohtaan verrattava perusteltu syy.

Erityisperusteiden kirjaaminen lakiin sisältää riskin, ettei niitä tulkita asiakkaan eduksi vaan päinvastoin. Hallituksen esityksessä mainittu korkea ikä (80 v) on perusteena selkeä, ”hakijan tai hänen perheenjäsenensä heikko terveydentila tai muutoin alentunut toimintakyky” taas ei. Tällaisissa tilanteissa ihminen harvoin itse kykenee ottamaan asioista selvää. Heikkoa terveydentilaa voi myös olla vaikeaa tiedostaa, kun kysymys on esimerkiksi mielenterveyden ongelmista.

Terveydellisen perusteen ollessa kyseessä asiakkaalle on selkeästi kerrottava ne asiat, mitkä hänen pitää selvittää hakemuksensa perusteeksi. Kun laki ei selvennä, miten perusteita tulkitaan, seurauksena on mahdollinen toimeentulotukilain tarkoituksellinen vääristely tulkintaohjeilla ja käytännöillä. Myös virheellisiä päätöksiä tehdään, mutta läheskään kaikki eivät osaa tai pysty valittamaan niistä. Tuloksena on sosiaaliturvan alikäyttö, mikä on merkittävä ihmisoikeusongelma. Selvien ohjeiden, tiedottamisen ja selvittämisen puute rikkoo toimeentulotuen asiakkaan oikeutta Suomen perustuslain vahvistamaan yhdenvertaiseen kohteluun. Ohjeiden tulkinnan lähtökohtana on oltava asiakkaan etu.

 

Määräaika

Mikäli vuokranormin ylittävässä asunnossa asuvalla toimeentulotukiasiakkaalla ei katsota olevan erityisperusteita, hän saa kolme kuukautta aikaa halvemman asunnon hankkimiseen. Kela voi antaa arvionsa mukaan lisäaikaa, kuitenkin enintään kuusi kuukautta. Asiakkaan pitää osoittaa, että hän on kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla etsinyt halvempaa asuntoa. Mikä riittää tämän osoittamiseksi?

Luottotietonsa menettäneelle uuden asunnon saaminen on erityisen vaikeaa ja liki mahdotonta etenkin yksityisiltä vuokranantajilta. Myös ihmisten syrjiminen rodun tai ihonvärin vuoksi vuokramarkkinoilla on surullisen yleistä. Kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho (kok) eduskunnan täysistunnossa (5.12.2023) viittasi Etuovi.com-sivustolla olevaan 10 000 vapaaseen asuntoon, hän osoitti tietämättömyytensä yksityisten vuokra-asuntojen vuokrien ja toimeentulotuen asumisnormin kohtaamattomuudesta. Helsingin seudulla ja muissa suurissa kasvukeskuksissa vuokra-asuntoihin kohdistuu kova kysyntä, mikä vaikuttaa asumisen hintaan myös muissa kuin vapaarahoitteisissa kohteissa.

Määräajan jälkeen asumisnormin ylittävää osaa vuokrasta ei enää huomioida menona, jolloin elämiseen käytettävissä oleva raha pienenee. Näin tehdään siitä huolimatta, että Suomi on saanut EU:n Sosiaalisten oikeuksien komitealta useita moitteita liian alhaisesta sosiaaliturvasta. Erityisen vaikeaksi tilanne muodostuu, jos vuokranormin ylittävät asumiskulut joutuu maksamaan jo valmiiksi leikatusta tai muuten vajaasta perusosasta. Tämä leikkaus voi olla huomattava: karenssi voi leikata perusosaa 40%. Samoin normit ylittävät vesi- ja sähkökulut on maksettava perusosasta, ellei niitä pysty riittävästi perustelemaan. Perustuslakivaliokuntakin on pitänyt mahdollisena, että sääntely voi johtaa tuenhakijan kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin.

Eduskunnan päätöksellä on vaikutuksia ihmisoikeussopimusten turvaamien taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumiselle. Kaikki toimeentulotuen saajat ovat pienituloisuutensa takia taloudellisesti haavoittuvassa asemassa. Tukeen oikeutetuilla ei ole taloudessaan jouston varaa, koska oikeus toimeentulotukeen edellyttää muiden tulonlähteiden käyttöä ensin. Asumismenojen ylitys heikentää perheen taloutta sitä enemmän, mitä suuremmasta summasta on kyse. Tämä tulee johtamaan ongelmiin vuokranmaksussa, aiheuttamaan häätöjä ja lisäämään velkaantumista ylipäätään.

 

Pakkomuutto

Jatkossa perusteena ei enää riitä, että tuensaajan paikkakunnalla ei ole tarjota asumisnormien rajoissa olevaa asuntoa. Asuntoa on haettava laajemmalta kuin nykyisen asuinkunnan alueelta. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että perustuslain 9 § 1. momentissa turvataan oikeus valita asuinpaikka, mihin myös perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota. Yhdenvertaisuus (6 §) sekä asumisen edistäminen (19 § 4. momentti) eivät myöskään toteudu.

Valiokuntien asiantuntijoiden vaikutusarvioissa todetaan, että muutolla on laajoja vaikutuksia lasten elämään. Uuteen elinympäristöön ja kouluun sopeutuminen sekä kaveripiirin ja mahdollisten harrastusten muuttuminen on lapselle ja nuorelle turvattomuutta ja sopeutumisongelmia aiheuttava tilanne. Muutos on suuri myös varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa olevalle lapselle. Monilla lapsiperheillä on vaikeuksia saada uudella paikkakunnalla tarvitsemaansa tukea koulunkäyntiin.

Ihmisillä on moninaisia syitä asua valitulla paikkakunnalla. Sellaisia ovat mm. työ, opiskelu, palvelut, yhteiskunnallinen osallistuminen, harrastukset, perhe, ystävät ja riittävät liikenneyhteydet. Taloudellisen pakkomuuton tuloksena on sidosten heikkeneminen ja katkeaminen. Työsuhde voi loppua, opiskelu keskeytyä, palvelut muuttua tai estyä kokonaan, yhteiskunnallinen osallistuminen tukahtua, harrastukset jäädä, nautinto vapaa-ajasta romahtaa, perhe rikkoutua, suhde vanhempiin ja ystäviin vieraantua. Läheisverkoston puuttuminen uudella paikkakunnalla tuo ongelmia ja palvelutarpeiden kasvua. Muuton myötä myös olemassa olevat hoitokontaktit katkeavat ja on aloitettava alusta toisaalla.

Jos muuttamaan ei suostu, eikä asumiskuluja ole mahdollista maksaa, seurauksena on asunnottomuus. Henkilö kirjaimellisesti syrjäytetään, mikä rikkoo jokaisen oikeutta terveyteen sekä välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Hallituksen esityksessä ei esiinny sanaa "syrjäytyminen" kertaakaan.

Oikeus valita asuinpaikkansa on perustuslain mukaan yhdenvertaisesti kaikilla, myös köyhillä. Silti hallituksen kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) väitti eduskunnan täysistunnossa (5.12.2023), ”ettei ole ihmisarvon riistämistä, jos ihmiset, joiden koko toimeentulo perustuu veronmaksajien tukeen, joutuvat elämään huonommissa oloissa kuin ne ihmiset, joiden toimeentulo perustuu omaan palkkatyöhön”. Kun toimeentulotuen saaja pakotetaan muuttamaan, se osuu myös lapsiin. Tässä on yksiselitteisesti kysymys ihmisten epätasa-arvoisesta kohtelusta, joka ei kuulu suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

 

Paineet hyvinvointialueille

Toimeentulotuki on viimesijainen tuki, eikä aikuissosiaalityöllä saa yleisesti ottaen kompensoida Kelan linjauksia. Kun vaihtoehtoja ei ole, hädässä olevat ihmiset kääntyvät silti hyvinvointialueen puoleen – mikäli osaavat ja jaksavat. Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen hakemusmäärien arvioidaan kasvavan. Myös sosiaalihuollon lausuntojen, asumisneuvonnan ja aikuissosiaalityön tarve lisääntyy. Häätöjen myötä lastensuojelun jo ennestään ylityöllistettyjen työntekijöiden asiakasmäärät nousevat. Hyvinvointialueille kohdistuvat leikkaukset estävät tehokkaasti sosiaalityön mahdollisuuden auttaa: raha ja henkilöstö eivät riitä. Pakkomuuton moninaiset seuraukset ja taloudellisten vaikeuksien kasvaminen lisäävät hätää ja palveluntarvetta.

Hallituksen leikkaukset muuhun sosiaaliturvaan, kuten asumistukeen ja työttömyysturvaan, lisäävät tarvetta toimeentulotukeen. Tämä vastaavasti kasvattaa Kelan asiakasmääriä. Uudet tuenhakijat eivät ole valmistautuneet muuttamaan pois kotoaan. Tuloksena syntyy lisää hätää, palveluntarvetta ja kuluja, mihin säästöjä hakeva hallitus ei ole varautunut.

 

Suomen noudatettava sitoumuksiaan

Oikeus terveyteen, johon kuuluu myös mielenterveys, ja joka koskee myös toimeentulotuen asiakkaita sekä oikeus välttämättömään toimeentuloon ja asumiseen – näitä kaikkia vahvistavat YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen III osan 11. ja 12. artikla, YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25. artikla, Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 30 § ja 31 § sekä Suomen perustuslain 2 luvun 19 §. Syrjäytyminen mainitaan Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 30 §:ssä erityisesti.

Useat ihmisoikeusjärjestöt ovat antaneet lakimuutoksesta kriittistä palautetta, jota on myös ohitettu. Esimerkiksi Lausuntopalveluun kriittiset lausunnot antaneita Ihmisoikeusliittoa ja Amnestyä ei kutsuttu enää valiokuntien asiantuntijoiksi.

Suomen kommunistisen puolueen sote-ryhmä vaatii toimeentulotuen asumiskulujen tiukennusten perumista. Vaadimme hallitusta noudattamaan lakia ja ihmisoikeussopimuksia.

SKP:N SOTE-RYHMÄ

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Ajankohtaista + Kannanotot