Arjo Suonperän vappupuhe - Rajoitusajan vappu 

Kummallisen helposti ja nopeasti valmiuslain käyttöönotto ja sen tuoma poliittisen vallan keskitys hallitukselle ja sen johtavien puolueitten johtajille ja vastaavasti perusoikeuksien ja demokratian kaventaminen tapahtuivat. Julkinen tiedotus toisti toistamasta päästyään pelottavia viestejä koronaviruksen uhasta maailmalla ja meillä. Kansa oli lyhyessä ajassa pelosta mykkyrässä, vaikka tavallinenkin influenssa saattaa Suomessa kokemusten valossa koitua kuolemaksi vuodessa 500-2000 ihmiselle. 

Muuta ei tarvittu, hallituspuolueitten johtajat eli viisi puheenjohtajaa ja ns. opposition eli muitten eduskuntapuolueitten johtajat eli alle 10 ihmistä sopivat keskenään pääministerin ehdotuksesta valmiuslain käyttöönotosta ja käyttöönoton mahdollistamista alkuvaiheen rajoitustoimista ja -suosituksista eli samalla demokratian ja perusoikeuksien kaventamisesta. Mentiin yli sen, mitä valmiuslain säätäjät olivat aikanaan tarkoittaneet. 

Eduskuntapuolueitten kansanedustajat, eduskunnan perustuslakivaliokunta mukaan lukien siunasivat kiltisti ja nopeasti puheenjohtajiensa käskyn ja perusoikeuksien rajoittaminen alkoi, ensin pala palalta ja määräajaksi. Eduskunnan ulkopuolisilta voimilta ja puolueilta ei kysytty mitään, niiden syrjäyttäminen julkisuudesta ja vaikuttamisestahan oli jo muutenkin ollut poliittisena linjana eduskuntapuolueilla jo pidempään. 

Melko pian julkinen tiedotus ja keskustelu alkoi muokata mieliä ajatukseen, ettei kyse ollut lyhytaikaisesta poikkeustilasta, vaan että sitä jouduttaisiin jatkamaan jopa puoli vuotta tai ehkä enemmänkin. Lisäksi alkoi näkyä arveluja siitä, että koronavirus saattaisi sen jälkeen riehaantua uudelleen, esimerkiksi ulkomailta käsin. 

Eräät juristiasiantuntijat perustuslakivaliokunnassa ja yksittäiset keskustelijat somessa kuitenkin kiinnittivät ihmetellen huomiota siihen, ettei perusoikeuksista nyt niin kevyesti sopinut luopua, koska se ei ollut välttämätöntä ja vaikutti suhteettomalta siitä aiheutuvien odotettavissa olevien haittojen valossa, mutta poikkeusoloihin siirryttiin ja armeijaakin jo pyydettiin virka-apuna sulkemaan teitä Uudellemaalle, vaikka kovia ei kai vielä vihreäpukuisille sotamiehille annettukaan. 

Moraalisen kauniisti hallitus julisti toimivansa uusien valtuuksiensa parissa niin, että edettäisiin ajatuksella ensin ihmisten hengen suojeleminen, eikä se jäisi rahasta kiinni, ja koronan tuoma toinen peikko eli talouden pelastaminen hoidettaisiin sen jälkeen, eikä päinvastoin. Kuitenkin jo heti kättelyssä työnantajien hyväksi ja työntekijöiden vahingoksi tehtiin työlainsääntöön useita merkittäviä huononnuksia, jotta varsinkin isot työnantajat nopeasti pääsisivät eroon palkanmaksuvelvollisuudestaan lomautusten ja niitä täydentävien säästötoimien avulla. Ja sen jälkeen alkoi rummutus tiedotusvälineissä yritysten taloudellisesta pelastamisesta valtion varoin ja puheet, kuinka monien asioitten tulisi epidemian päätyttyä muuttua taloudessa, etenkin työmarkkinoilla ja siellä nyt ainakin paikallisen sopimisen laajentamisella ja työehtosopimusten heikentämisellä, jota viimeksi mainittua ei suoraan toki sopinut sanoa. 

Ihmisten liikkumisen ja kontaktien ja monien palvelujen rajoittamisella sanottiin pyrittävän loiventamaan koronan tarttumisen huippua, jotta aiemmasta puutteellisesta kohtalokkaisiin tartuntatauteihin varautumisen laiminlyönneistä ja terveydenhuollon kannattavien osien yksityistämisestä johtuneitten tehohoitopaikkojen ja -laitteiden, kuten hengityskoneitten vähäinen määrä riittäisi kysynnän kasvuun epidemian aikana, ettei osaa vakavasti sairastuneista jouduttaisi jättämään ilman tarpeellista tehohoitoa.  

Ihmisten perusoikeuksien rajoitustoimet olivat valtiolle taloudellisesti ainakin ensi vaiheessa paljon halvempia, kuin suoranaisten epidemian torjunta- ja hoitotoimenpiteitten ja hoitolaitteitten kasvattaminen, joita tehtiin suhteessa yritysmaailmalle ja työantajille jaettuun taloudelliseen tukeen ja helpotuksiin nähden paljon pienemmässä määrin, vaikka periaatteen piti olla ihmishenkien eikä talouden pelastaminen. 

Varsin pian hallituksen suunnalla ryhdyttiin puuhaamaan verovaroista koronatestausten määrän lisäämistä, jotta riittävä määrä työvoimaa saataisiin testattuna palaamaan sorvin ääreen, jotta tuotanto alkaisi katkon jälkeen pyöriä. Tartuntapelosta vapauttavan testin ansiosta työntekijä ei voisi myöskään kieltäytyä ainakaan yhtä helposti työhön palaamista sillä perusteella, että paluu vaarantaisi hänen terveytensä. 

Valmiuslain rajoitustoimilla voitiin nähdä olevan seurauksena monia muitakin asioita, kuin epidemian rajoittaminen, torjuminen tai sen huipun loiventaminen. 

Viime syksyn poliittisen oikeiston operaatio istuvan hallituksen ja pääministeri Rinteen kaatamiseksi onnistui vain Rinteen vaihdon osalta. Valtaan pyrkivällä SDP:lla oli kova pyrky roikkua hallituksessa, vaikka vähemmistöasemassakin ja sama hinku oli Vasemmistoliitollakin. Oli tärkeää pitää kiinni kepusta, jotta se ei vaihtaisi vasemmistopuolueita kokoomukseen ja persuihin, ja sen vuoksi kepu saattoi pitkälle sanella hallituspolitiikan sisällön Marinin hallitukselle. Kepun kannatuksen syöksy kuitenkin jatkui tästä hallituspolitiikan jarrumiehen roolista huolimatta. Niinpä tehtiin yksityissektorilla työnantajille halpa ”keskitetty” työmarkkinasopimus hallituksen vasemmistopuolueitten ja ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöjen tarpeellisuuden osoittamiseksi. Samaa osoittamista jatkettiin suostumalla pikavauhtia koronaepidemian varjossa yhteistoimintalain lomautusmääräaikojen merkittävään lyhentämiseen ja eräisiin muihin työnantajien nopeaa palkanmaksun lopettamista palveleviin lakimuutoksiin.  Muodollisena vastineena toteutettu työttömien omavastuupäivien ja eräiden muiden helpotusten säätämiset eivät vastanneet työnantajien saamia suurhelpotuksia koronaepidemian ”vuoksi”. 

Koronaepidemia ja sen aiheuttamat suurlomautukset ja irtisanomiset ja odotettavissa olevat yrityskuolemat ja näiden kaikkien  valtiontaloudelle aiheuttamat jättimenot ja tulojen saamatta jäämiset olivat toki omiaan peittämään alleen istuvan hallituksen hallitusohjelman ja budjettisuunnittelun yhtenä kulmakivenä olleen 75 %:n työllisyysasteen saavuttamisen myötä odotettujen verotulojen lisäyksen ja tulevien valtion budjettien tasapainottamisen epäonnistumiset, mutta samalla jättimenot antoivat poliittiselle eduskuntaoppositiolle uuden aseen hallituskoalition hajottamisvaatimusten tiellä, vaikka koronaepidemian kuumimmillaan ollessa hajottamista ei juuri siinä vaiheessa kehdattu vaatiakaan.  

Koronaepidemia myös toisaalta antoi valtiotyönantajalle verukkeen kieltäytyä aloittamasta julkisen alan terveydenhoitojärjestöjen vaatimaa naispalkkojen jälkeenjääneisyyden umpeen kuromista erityisellä vuosittaisella naispalkkaerällä muitten palkankorotusten päälle, mutta toisaalta epidemian hoidon hoito- ja hoivahenkilökunnalta vaatimat muut uhraukset ja venymiset koronanvastaisessa eturintamassa, antoivat oikeisto-oppositiolle moraalisen  aseen vasemmistovetoista vähemmistöhallitusta ja miesvaltaisten ay-järjestöjohtajia vastaan, kuinka nämä jatkoivat naisten palkkasyrjintää juhlapuheistaan huolimatta. 

Samaan aikaan työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt huusivat kurkku suorana yhä uudestaan valtiota apuun tukemaan helpotuksia, lainoja, niiden takauksia ja suoranaista suoraa tukea antamalla, jopa yrittäjille työttömyyskorvauksia säätämällä ja valtion piikki tuntui sille suunnalle olevan auki, sen sijaan työntekijäpuoli ei järjestöjensä suulla vaatinut julkisuudessa mitään. Ei myöskään varoja nopeasti ja yhtä avokätisesti luvattu ohjattavan yksityistämisen vuoksi heikentyneen julkisen terveydenhuollon ja sen sairaaloiden ja niiden kalustojen, kuten hengityskoneitten hankkimiseen ja tukemiseen ja koronan hoidon ja torjunnan lääketieteellisten pikaisten keksintöjen tekemiseen.  

Kapitalistinen talousjärjestelmä, jota edelliset hallitukset ja Marinin hallitus, jossa vasemmistopuolueet ovat vähemmistönä, olivat orjallisesti noudattaneet, osoitti kyvyttömyytensä varautua tartuntatauteja vastaan ja niiden hoidosta selviytymiseen. Välttämättömistä tarvikkeista, laitteista ja hoitotiloista oli pulaa, ja terveydenhoidon laaja yksityistäminen vielä sekoitti pakkaa voimakkaasti, koska yksityissektori vielä vähemmän oli varustautunut tarttuvaan suurepidemiaan ja vaikeampien tapausten hoitamiseen. 

Tästä huolimatta nykyinen hallituskoalitio aikoo jatkaa kapitalismin perusteiden mukaista politiikkaa eli vapaaseen kilpailuun perustuvaan markkinataloutta ja sen pystyssä pitämistä. 

Vaikka ihmishenkien pelastamisen sanottiin olevan ensisijaista talouden pelastamiseen nähden, niin pelastustoimet eli erilaiset rajoitukset ovat tarkoittaneet lähinnä sairaala- ja tehohoitoa tarvitsevien potilaiden esiintymishuipun loiventamiseen, jotta hengityskoneet ja tehohoitopaikat riittäisivät. Tähänastiset perusoikeuksien rajoitukset ja suositukset ovat saaneet rinnalleen laajat suunnitelmat yritysten talouden pelastamisesta. Lisäksi koronatestausta aiotaan laajentaa huomattavasti. Laajennuksen aiheena on pyrkimys päästä avaamaan tuotannon työpaikkoja terveillä tai jo koronan sairastaneilla työntekijöillä. Pääosin siinäkin on kyse talouselämän avustamisesta ja sielläkin on pelättävissä, että apu valuu pankeille ja muille isoille toimijoille, joiden saatavat saada maksettua verovaroista. Testissä terveen tai tervehtyne en tuloksen saaneet työntekijät eivät todennäköisesti pystyisi kieltäytymään työhön palaamisesta sillä perusteella, että he pelkäävät sairastuvansa työssä fataalisti. 

Kaiken kaikkiaan kapitalistisen talouden pelastaminen tuntuu ajavan ohi ihmishenkien tai terveyden pelastamisen. 

Perusoikeuksien rajoittaminen ei ainakaan tässä laajuudessa ollut välttämätöntä eikä oikeassa suhteessa rajoituksilla aiheutettaviin haittoihin. Demokratian ja perusoikeuksien syrjäyttäminen muutamien puoluejohtajien keskinäisellä sopimuksella on osoittautunut liian helposti toteutettavaksi. Se vaikuttaa ikään kuin kenraaliharjoitukselta tulevien sotatila- tai poikkeustilajulistusten osalta ja kokeilulta, kauanko kansa mukisematta kestää perusoikeuksiensa ja tulojensa leikkaamista.  

Hallituksen kapitalistisen talouden pelastamisen linja uhkaa johtaa veronkorotuksiin ja valtion muitten menojen jatkuviin leikkauksiin ja toisaalta tulonjaon muutokseen omistavan luokan hyväksi. 

Koronaepidemian hoito uhkaa muodostua myös suuren luokan tulonjaon muutokseksi, jossa ne, joilla ennestäänkin on, saavat menetyksensä pitkälti korvattua valtion toimesta ja hankittua halvalla omaisuutta, kuten kiinteistöjä, asuntoja tms., jonka maksukyvyttömiksi joutuneet joutuvat luovuttamaan.  

Tämän asemesta olisi tarpeen luopua terveydenhuollon yksityistämisestä ja vahvistaa ja laajentaa julkista terveydenhuoltoa ja sen resursseja, jotta se pystyi ilman perusoikeuksien pitkää rajoittamista torjumaan ja hoitamaan seuraavia tartuntatautiepidemioita ja ihmisille tarvittaisiin nopea ja toimiva perusturvajärjestelmä, joka takaisi yhdeltä luukulta kaikille perustasoksi indeksiin sidotun 1.200 euroa/kk, jos sitä määrää ihminen ei muutoin voisi saada.