Miten ulos eurokriisistä?

Nykyinen kriisi Euroopassa alkoi Kreikan ja eräiden muiden maiden velkakriisinä. Nyt on tultu uuteen vaiheeseen. Jopa EKP:n pääjohtaja puhuu euron ”systeemisestä kriisistä”. Kriisi uhkaa pankkijärjestelmää ja julkisen talouden rahoitusta. Hallitusten kaikissa euromaissa ajama leikkauspolitiikka yhdessä USA:n ylivelkaantumisen kanssa painaa taloutta lamaan. Kurjistamispolitiikka on vienyt myös poliittiseen kriisiin, eikä se koske vain Kreikkaa.

Kova uusliberalismi ja autoritaarinen liittovaltio

Kriisi on synnytetty finanssimarkkinoilla, jotka kuristavat muuta taloutta ja yhteiskuntaa. Sen taustalla on Karl Marxin kuvaama pääomien liikakasautuminen. Pyrkimys voittojen alituiseen kasvattamiseen on johtanut spekulatiivisen ja kuvitteellisen pääoman paisumiseen. Samalla rahoitusmarkkinoiden vapaus on kasvattanut pankkien valtaa.

Hallitukset ja EU ovat kriisiohjelmillaan avanneet veronmaksajien nimissä ”piikin” pankeille ja maksattavat keinottelijoiden laskut kansalaisilla. Sen sijaan, että arvioisivat uudelleen talous- ja rahaliiton kriteerejä, yksityistämistä ja veroratkaisuja, hakevat EU-johtajat vastauksia kriisiin kovemmasta uusliberalismista ja autoritaarisista liittovaltiorakenteista.

Pankkien vallan rajoittaminen ja loppu leikkaamiselle

Euroopan vasemmiston piirissä toimivat lähes 40 sosialistista, kommunistista ja punavihreää puoluetta ovat yhdessä kehitelleet vaihtoehtoja tien avaamiseksi ulos kriisistä. Niissä korostetaan yhtäältä pankkien ja finanssimarkkinoiden vallan rajoittamista, demokratian ulottamista talouden alalle ja toisaalta panostamista reaalitalouteen, palkkoihin, eläkkeisiin, julkisiin palveluihin sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviin investointeihin.

Euroopan vasemmisto ja myös Euroopan ay-liikkeen yhteisjärjestö vastustavat hallitusten ja ns. Troikan – EU:n, EKP:n ja IMF:n – ajamaa kurjistamispolitiikkaa.

Vaadimme tulonjaon muuttamista työn ja pääoman välillä työntekijöiden hyväksi. Siinä tarvitaan veroratkaisuja, kuten pääomaverotuksen kiristäminen ja rahoitusmarkkinavero. Mutta on puututtava myös tulojen ensijakoon eli pitää parantaa työntekijöiden palkkoja, luoda eurooppalainen minimipalkka ja ohjata yritysten tuloksesta rahaa työllistäviin investointeihin. Tämä tarkoittaa Suomessa muun muassa kamppailua reaalipalkkojen heikentävän ja paikallisia palkkajoustoja alaspäin lisäävän työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ja hallituksen ns. raamisopimuksen murtamiseksi.

Kotimarkkinoiden ja julkisten palvelujen kehittäminen

Haluamme kehittää kansantalouksia kokonaisuutena eikä niin kuin nyt, lähinnä rahoitusmarkkinoiden ja vientiteollisuuden voitontavoittelun tarpeista. Suomessakin on pitkään harjoitettu yksipuolisesti Nokia-yhtiön sekä metsä- ja metalliteollisuuden suurten vientifirmojen etuja palvelevaa politiikkaa. Se on laiminlyönyt kotimarkkinoita ja heikentänyt työllisyyttä, julkisen sektorin rahoitusta ja pienyritysten tilannetta.

Valtion ja kuntien on syytä ryhtyä uudelleen luomaan työtä ja tuloja tuovaa yhteiskunnallisesti hyödyllistä yritystoimintaa, josta pikavoittoja tavoitteleva yksityinen pääoma ei ole kiinnostunut. Euroopan vasemmiston linja on tässäkin eri kuin Suomen hallituksen, joka jatkaa valtion toimien yksityistämistä ja ajaa kuntauudistusta palvelujen keskittämiseksi isoihin yksiköihin, joita on helpompi kilpailuttaa ja yksityistää. Euroopan vasemmisto korostaa julkisen sektorin roolia myös talouden ekologisen rakennemuutoksen toteuttamisessa, esimerkiksi uusiutuvan energian ja ympäristöteknologioiden käyttöönotossa.

Irti finanssimarkkinoiden kuristusotteesta

Euroopan vasemmiston on kriisin alusta alkaen esittänyt Kreikan ja muiden pahoissa vaikeuksissa olevien maiden velkasaneerausta ja sen toteuttamista niin, että laskut ohjataan pankkien ja sijoittajien maksettavaksi. Viivyttämällä velkasaneerausta ja järjestelmällä velkoja uudelleen, ovat pankkiirit ja EU-johtajat siirtäneet osan sijoittajavastuusta valtioille ja veronmaksajille. Pankit ovat voineet vaihtaa roskalainoja valtioiden takaamiin ja Kreikan velkajärjestelyssä niille on luvattu kymmenien miljardien hyvitykset.

Vaadimme valtioiden ja kuntien lainanoton irrottamista yksityisten rahoitusmarkkinoiden kuristusotteesta. Tässä tarvitaan rahoitusmarkkinoiden sääntelyä, mutta se ei riitä. Euroopan vasemmisto vaatii markkinoiden epävarmuudella nyt hyötymään pyrkivien yksityisten pankkien ottamista yhteiskunnalliseen omistukseen ja alistamista demokraattiseen ohjaukseen.

Veronmaksajien rahoja ei pidä laittaa pankkien pääomittamiseen ilman, että pankkien omistusta siirtyy vastaavasti valtiolle. Kun velkakriisi on pääosin yksityisten finanssimarkkinoiden aikaansaama, pitää myös velkoja tarkastella sillä tavoin eriytyneesti, että esimerkiksi valtioiden velkakirjoihin sidottuja julkisten eläkerahastojen varoja ei hukata.

Velkasaneeraus, sijoittajien laittaminen vastaamaan riskeistään ja pankkien yhteiskunnallinen omistus liittyvät toisiinsa. Ne ovat vaihtoehto EU:n vakausmekanismille, joka toimii demokraattisen kontrollin ulkopuolisena yhtiönä yksityisten suurpankkien hallitsemien markkinoiden ehdoin ja siirtää riskit kansalaisten maksettavaksi.

Euroopan vasemmiston mielestä Euroopan keskuspankin pitää voida antaa edullisia lainoja valtioiden yleishyödyllisiin investointeihin. Nythän EKP lainaa ensin pankeille rahaa matalalla korolla ja sitten takaa samojen pankkien korkealla korolla valtioille antamia lainoja. Samalla EKP on alistettava demokraattiseen ohjaukseen.

Suomessa julkisen talouden rahoitusta voidaan vahvistaa myös ottamalla käyttöön osa työeläkerahastojen varoista. Näihin rahastoihin kertyy edelleen rahaa enemmän kuin niistä maksetaan ulos eläkkeitä.

Demokratian puolesta, ei autoritaariselle liittovaltiolle

Oikeisto ja rahaeliitti käyttävät nykyistä kriisiä tulojen ja varallisuuden uudelleenjakamisen ohella vallan keskittämiseen ja demokratian kaventamiseen. Suomenkin hallitus on ollut mukana hyväksymässä Euro plus –ohjelman ja kuuden lain ”Six packin”, joilla EU:sta tehdään autoritaarista liittovaltiota kovenevan uusliberalistisen linjan läpi ajamiseksi. EU-komissiolle on annettu valta puuttua jäsenvaltioiden budjetteihin. Tämä kehitys luo kasvupohjaa nationalistisille ja äärioikeistolaisille liikkeille.

Kovenevaa eurokuria kuvaa se, että EU:n Kreikalta vaatimaan uuteen kriisipakettiin sisältyy ammattiliittojen sopimusoikeuden kumoaminen kolmeksi vuodeksi, ”Troikan” nimeämän ”valvontakomission” asettaminen Kreikan ministeriöihin ja leikkausohjelmien jatkaminen vuoteen 2020 asti. Ja tätä ovat ajamassa myös Jyrki Kataisen hallituksen sosialidemokraattiset ja vasemmistoliittolaiset ministerit! – Missä on työväenliikkeen solidaarisuus, Jutta Urpilainen ja Paavo Arhinmäki?

Euroopan vasemmisto valmistautuu keräämään eurooppalaisen kansalaisaloitteen, jolla miljoonan kansalaista saa uuden lain mukaan esityksensä viralliseen käsittelyyn EU:ssa. Aloitteella vaaditaan pankkien sijasta tukea vaikeuksissa oleville ihmisille ja rahojen keräämistä tähän muun muassa rahoitusmarkkinoita verottamalla. Vaadimme myös kansanäänestystä uusista EU-sopimuksista ja toisenlaista Eurooppaa, jossa ihmisten hyvinvointi ja demokratia ovat tärkeämpiä kuin liikevoitot ja pääoman vapaus.

Jatkoa 15.10. toimintapäivälle

Toisenlaisen Euroopan rakentamisessa ei ole kyse vain vaihtoehtoisten ideoiden esittämisestä. Kyse on luokkataistelusta, jossa ratkaiseva merkitys on ay- ja kansalaisliikkeiden toiminnalla. Tässä suhteessa suomalaisella vasemmistolla on opiksi otettavaa maista, joissa ihmiset ovat lähteneet yhdessä mielenosoituksiin ja lakkoihin vaatimaan loppua kurjistamispolitiikalle ja rahavallan sijaan todellista demokratiaa. Tällaisten joukkoliikkeiden kehittäminen on tärkein tekijä, joka voi muuttaa realiteetteja siitä, millainen Eurooppa on mahdollinen.

Tarvitaan luokkanäkökulmaa, tietoisuutta kriisin luonteesta kapitalistisen järjestelmän kriisinä ja kamppailujen kansainvälisestä luonteesta. Se on vaihtoehto niin hallitusten julistamalle ”kansalliselle yhtenäisyydelle” kuin perussuomalaisten nationalismille, joista kumpikaan ei puutu ongelmien syihin, itse kapitalistiseen järjestelmään. Tarvitaan myös lisää voimaa, jota tuo ay-väen, kansalaisliikkeiden ja radikaalin poliittisen vasemmiston yhteistyön kehittäminen.

Espanjan toreilta ja Wall Streetiltä ympäri maailmaa levinneet mielenosoitukset kertovat siitä, että yhä useammat ovat saaneet tarpeekseen eivätkä suostu enää alistumaan rahaeliitin valtaan. Samalla ne kertoivat siitä, miten tärkeä merkitys on Euroopan vasemmiston ja kommunististen puolueiden kansainvälisellä yhteistyöllä tällaisen toiminnan laajentamisessa – nyt esimerkiksi valmistautumisessa pankkien vastaiseen eurooppalaiseen toimintapäivään.

Niin paljon kuin sosiaalinen media auttaakin toiminnan järjestämisessä, tarvitaan aina niitä, jotka käyttävät sosiaalista mediaa, tapaavat toisiaan myös kasvokkain, nostavat esiin peruskysymyksiä, vaihtavat kokemuksia, tekevät aloitteita ja organisoivat toimintaa.

(Alustus Helsingin yliopistolla 22.10. pidetyssä seminaarissa, jonka muutkin alustukset julkaistaan Tiedonantajan Teoria&politiikka -liitteessä 4.11.2011)

Yrjö Hakanen