Tarvitaan vahva ja yhtenäinen vasemmisto finanssipääoman ylivaltaa vastaan

ENGLISH

Johtopäätöksien tekeminen Euroopan ja euroalueen tämänhetkisestä tilanteesta on keskeinen kysymys kaikille kommunisteille ja vasemmistolaiselle liikkeelle. Kreikka on yksi Eurooppalaisen luokkataistelun episodi, ja sellaisena tärkeä.

Meillä Suomessa etenkin porvarillinen media on tarkoituksella syyllistänyt Kreikkaa ja kreikkalaisia, vaikka tosiasiassa Kreikan tilanteessa on kyse ennen kaikkea EU:sta ja eurojärjestelmästä, Euroopan komission, Euroopan keskuspankki EKP:n ja kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n muodostaman troikan ylivallasta, uusliberalismista ja finanssikapitalismista sekä demokratian kriisistä.

SKP:n edustajakokous 2010 luonnehti pääasiakirjassaan Tie ulos kriiseistä silloista tilannetta usean päällekkäisen kriisin synnyttämäksi. Myös tämän kesän Kreikka-episodissa on osaltaan kysymys finanssikriisin ja etenkin euroalueen kriisin hoidossa valitusta linjasta, jossa yksityiset liikepankit ja keinottelijat pelastettiin vaivoja säästämättä, mutta tavallisilta ihmisiltä vaadittiin yhä kovempaa “sopeutumista” sekä valtioilta laajempaa yksityistämistä ja leikkauksia.

Viimeisimmät Kreikan kriisin vaiheet ovat saaneet monet vasemmistossa tarkistamaan kantaansa EU:ta kohtaan, mutta myös oikeistolaiset voimat Euroopassa ovat ihmetelleet Saksan johdolla tapahtunutta Kreikan nöyryyttämistä.

EU:hun liityttäessä suomalaisille luvattiin rauhaa, vapautta ja talouskasvua. Nämä lupaukset tuntuvat irvokkailta nyt, kun EU-eliitti sanelee euromaille millaista politiikkaa on lupa harjoittaa ja unionissa ollaan enemmän huolissaan sijoittajien hyvinvoinnista kuin kokonaisen kansantalouden tilasta.

Suomessa kesän neuvottelut ovat paljastaneet hallituksen pataoikeistolaisen linjan. Kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat olivat innolla vaatimassa Kreikalta kovaa leikkauskuuria, ja suivaantuivat eurooppalaisten virkaveljiensä tavoin Kreikassa järjestetystä kansanäänestyksestä. Pääministeripuolue Keskusta on täydellisesti sitoutunut EU-komentoon ja leikkauskuriin, kuten myös valtiovarainministeri Alexander Stubbin johtama Kokoomus. Hallitusyhteistyö on paljastanut myös Perussuomalaisten tyhjän EU-kritiikin. Tosipaikan tullen puolue suostui siihen, mitä Brysselissä päätettiin, eikä vaatinut mitään rakenteellisia muutoksia Suomi oli Saksan rinnalla innokkaana aseveljenä vaatimassa kreikkalaisten nöyryyttämistä. Myös oppositiossa Vihreiden ja SDP:n johto on tukenut hallituksen linjaa.

Lasku kriisin aiheuttajille

Meillä pohjoismaissa Kreikan saamia tukia on paisuteltu mediassa ja syytetty kreikkalaisia laiskoiksi. Tosiasia kuitenkin on, että 90% Kreikan saamasta tuesta on valunut Keski-Eurooppalaisille pankeille. Lopuista 10%:sta osa taas on kadonnut rikkaiden kreikkalaisten taskuihin. Tämän rahoituksen ehtoina on ollut laajamittaisiin leikkaus- ja yksityistämisohjelmiin suostuminen.

Troikan vaatimat pakkoleikkaukset eivät ole tervehdyttäneet Kreikan taloutta, eikä ole syytä ajatella, että uudet, nyt päätetyt leikkauksetkaan sitä tekisivät. Kreikkalaiset myös laajasti vastustavat heille asetettuja lainaehtoja, mikä hankaloittaa niiden toteuttamista. Ei ole uskottavaa, että Kreikka kykenee toteuttamaan kaikki siltä vaaditut toimet.

Kreikan ja EU:n suunnan muuttamiseksi ensimmäinen tärkeä tavoite on velkojen leikkaaminen, sillä maa ei selviä velkataakastaan. On murrettava velan tabu ja poistettava siltä koskemattomuus. Kreikan ja muiden maiden velkoja on voitava leikata ja maksuaikoja pidentää. Pankkivallasta on siirryttävä kansan valtaan. Pankkien ja suursijoittajien pelastamisen sijaan velkajärjestelyissä täytyy kriisin laskut laittaa sen aiheuttajille.

On myös välttämätöntä luopua Euroopassa vallalla olevasta julkisten palvelujen leikkauslinjasta. Julkiseen tuotantoon panostaminen luo uutta työtä ja hyvinvointia, ja se voi kääntää Euroopan uudelle kasvu-uralle. Leikkausten ja irtisanomisten taustalla oleva uusliberalistinen ideologia on kyseenalaistettava perusteitaan myöten.

Huomioita demokratiasta

Troikan demokratiaa kohtaan osoittama halveksunta on hämmentänyt laajasti. Lainoittajat sivuuttivat Kreikan vaaleissa voiton vieneen poliittisen puolueen linjan, ja suivaantuivat, kun maassa järjestettiin kansanäänestys lainaehdoista.

Porvarillisessa mediassa pitkin kevättä väitettiin, että Kreikan vasemmistohallitus on yhteistyöhaluton. Tosiasiassa kuitenkin Troikalla ei ollut tahtoa neuvotella kreikkalaisten kanssa. Syriza teki pitkin kevättä lukuisia kompromissiesityksiä, joista Troikan edustajat eivät suostuneet edes keskustelemaan.

Euroopan keskuspankki EKP käytti omaa toimivaltaansa poliittisiin tarkoitusperiin. Se vaikeutti Kreikan hallituksen toimintaa kiristämällä rahoituksen ehtoja. Aiemman oikeistohallituksen aikaan rahoitus hoitui valtion velkakirjojen ostojen kautta, mutta Syrizan tultua valtaan eivät nämä velkakirjat enää kelvanneetkaan. EKP alkoi myöntää korkeampikorkoista hätälainoitusta, ja sekin lopetettiin kokonaan päivä sen jälkeen, kun Alexis Tsipras ilmoitti maassa pidettävästä kansanäänestyksestä. EKP:n toimet ovat tietoisesti romahduttaneet Kreikan talouden.

Eurooppalaiset sosialidemokraattiset puolueet pysyivät maidensa oikeistopuolueiden rinnalla, eivätkä muuttaneet kantojaan Kreikan tammikuun vaalien jälkeen. Ne ovat olleet EU:n innokkaita edistäjiä ja ovat myös omissa maissaan osallistuneet uusliberalistisen leikkauspolitiikan tekemiseen. Yksi syy Kreikka-neuvottelujen lopputulokseen onkin vasemmiston hajanaisuus ja jakautuneisuus, sekä monien into seistä maidensa porvaripuolueiden rinnalla.

Troikka hyökkäsi vasemmistopuolue Syrizan kimppuun pyrkimyksenään nöyryyttää se totaalisesti ja antaa samalla varoittava esimerkki koko muulle Euroopalle. Kyse on paljaasta luokkataistelusta, oikeistolaisesta hyökkäyksestä työväenliikettä, kansalaisliikkeitä ja niiden tavoitteita ajavia poliittisia voimia vastaan. Koska Troikan toimet ovat hyökkäyksiä demokratiaa vastaan, on tärkeää, että vasemmistossa ymmärretään myös tarve laajemmalle, demokratian puolesta käytävälle kamppailulle, joka ei ole pelkästään vasemmistolainen, vaan laajempia ihmisjoukkoja koskeva tavoite.

SKP on solidaarinen kreikkalaisten taistelulle leikkauksia ja talouskuria vastaan. Osoitamme solidaarisuutemme kaikille tähän taisteluun osallistuville ja painotamme, että tämän kamppailun voittaminen vaatii kreikkalaisen vasemmiston ja kommunistien laajaa yhteistyötä.

Poliittisia johtopäätöksiä

Eurokriisi ja sen hoitaminen on näyttänyt selvästi EU:n luokkaluonteen ja sen, miten unionia vastaan käytävän kamppailun on oltava perusteellista ja rakenteisiin menevää. SKP on aiemminkin nostanut esiin Euroopan Unionin roolin oikeiston luokkataistelukoneistona ja euroalueeseen liittyvät rakenteelliset ongelmat. Kysymys euroerosta on nyt syytä nostaa selkeämmin esille eurooppalaisen vasemmiston keskusteluissa. Kreikan tilanne osoittaa selvästi, että eurooppalainen vasemmisto tarvitsee suunnitelman sen varalle että jokin tai jotkin maat ajautuvat euron ulkopuolelle.

Eurooppalaisen vasemmiston ja kansalaisyhteiskunnan taistelu Troikkaa, talouskurisopimusta, unionin sortavia rakenteita, uusliberalismia ja leikkauspolitiikkaa vastaan on kuitenkin kaikista keskeisin kysymys. Sen yhtenäisyydestä ja voimasta riippuu tulevien taistelujen lopputulos: jäädäänkö jatkossakin troikalle toiseksi vai muutetaanko politiikan suuntaa. Tarvitaan lisää ja voimakkaampaa yhteistyötä kommunistien ja muiden edistyksellisten voimien – kansalaisliikkeiden, radikaalien vasemmistolaisten, ay-liikkeen ja ympäristöliikkeen kesken. Vain näin on mahdollista rakentaa toisenlainen Eurooppa, joka kunnioittaa työntekijöiden oikeuksia, antaa ihmisille laajat demokraattiset vaikutusmahdollisuudet, turvaa laajat hyvinvointipalvelut kaikille ja kykenee vastaamaan kasvaviin ympäristöongelmiin.

EU:n talous- ja vakaussopimus sekä muut epädemokraattiset rakenteet, TTIP-sopimuksen kaltaiset hankkeet ja myös sotilaallinen liittoutuminen tai vaikkapa käyttämämme tietotekniikan mahdollistama massavakoilu ovat uhkia demokratialle. Tämän kehityksen pysäyttäminen vaatii yhteistyötä paitsi vasemmiston kesken, myös laajempien kansalaispiirien kanssa. Onnistunut taistelu demokratian puolesta kuitenkin tarvitsee ytimekseen vahvaa vasemmistolaista liikettä.

Kreikan tilanne ei ole SKP:lle paikallinen kuriositeetti, vaan se on kansainvälisen kamppailun kysymys. Sitä ei voida ratkaista vain yhden maan sisällä, vaan tarvitaan laajaa yhteistyötä ja yhteisrintamaa. Se, mitä tapahtuu Kreikassa, voi tapahtua myös muualla Euroopassa toistumiseen ja yhä pahempina muunnelmina. Euroopan suuntaa ei voida muuttaa ilman voimakkaan vasemmiston ja työväenliikkeen käymää luokkataistelua.

SKP