EU-sopimus polkee työntekijöiden oikeuksia
Eduskunnan käsittelyssä oleva uusi EU-sopimus tekee uusliberalismista, voittojen maksimoinnista, julkisten palvelujen kilpailuttamisesta ja pääoman, tavaroiden, työvoiman ja palvelujen vapaasta liikkumisesta periaatteita, joita jäsenmaiden edellytetään noudattavan. Ne uhkaavat romuttaa pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän ja myös työehtosopimusten vähimmäisturvan.
Ammattiyhdistysliike on jo saanut katkerasti kokea, mitä pääomien, työvoiman ja palvelujen vapaan liikkumisen esteiden poistaminen merkitsee. EY:n tuomioistuin on Ruotsin työehtosopimuksia murentavan Vaxholmin tapauksen lisäksi tehnyt uuden päätöksen niin sanotussa Rüffertin jutussa. Tapaus koski Ala-Saksin osavaltion rakennushanketta, jonka urakoitsijaksi
valittu puolalainen yritys maksoi työntekijöille palkkaa alle puolet saksalaisen työehtosopimuksen vähimmäispalkasta.
Ala-Saksin lainsäädännön mukaan julkisia hankintoja kilpailutettaessa yritysten on kirjallisesti sitouduttava maksamaan työntekijöilleen vähintään voimassa olevan työehtosopimuksen mukaiset palkat. Urakkasopimus purettiin, mutta työnantaja vei asian oikeusteitse EY:n tuomioistuimeen, joka ratkaisi asian puolalaisen työnantajan hyväksi ja asetti EU-lainsäädännön osavaltion lain yläpuolelle. Suomessakin on aloja, joilla ei löydy yleissitovaa sopimusta, jolloin Rüffertin tapauksen linjaus koskee suoraan niitä. Samalla EY-tuomioistuimen päätös kaventaa kuntien sopimusvapautta ja mahdollisuutta edellyttää alihankkijoilta suomalaisten sopimusten noudattamista.
Suomessa on nykyään työssä tuhansia ulkomaalaisia, joille maksetaan palkkaa huomattavasti vähemmän kuin työehtosopimukset edellyttävät. Monissa tapauksissa työehdot eivät täytä edes sopimusten minimivaatimuksia. Rüffertin tapauksen tapaan työnantajan ei tarvitse Suomessa noudattaa alan yleissitovaa työehtosopimusta, jos se on työehtosopimuslain mukaan sidottu johonkin muuhun työehtosopimukseen. EU-sopimukset eivät velvoita maksamaan lähetetyille työntekijöille suomalaisten sopimusten mukaista palkkaa.
Ulkomailla on varsin helppoa tehdä näennäisjärjestelyitä tai löytää suomalaista halvempia ulkomaisia työehtosopimuksia, joihin työnantaja ilmoittaa sitoutuneensa ja näin välttyy noudattamasta suomalaista alan työehtosopimusta. Tämän mahdollistaa kokoomuksen, SDP:n ja Vasemmistoliiton hallitusyhteistyön aikana vuonna 2000 muutettu työsopimuslaki. Lisäksi Vanhasen hallitus vähentää työsuojelupiirien resursseja, mikä heikentää mahdollisuuksia valvoa edes nykyisten sopimusten noudattamista.
Ay-liikkeen tulisi vihdoin nähdä, mitä EU-politiikka todellisuudessa merkitsee. Nyt on aika ryhtyä ajamaan jäsenten etuja ja estää halpatyövoiman markkinoiden syntyminen. Se voi toteutua vain siten, että turvataan kaikille samanlaiset työehdot riippumatta siitä mistä maasta työntekijä on lähetetty.
Eduskunnan ei pidä hyväksyä Lissabonin sopimusta, joka asettaa EU:n lainsäädännön Suomen lakien yläpuolelle. Suomessa on sen sijaan järjestettävä kansanäänestys EU-sopimuksesta.
SKP:n poliittinen toimikunta 15.4.08: