Sote-uudistus vie kuntalaisilta vallan ja demokratian
Kaikkien eduskuntapuolueiden keskenään sopima sosiaali- ja terveyspalvelujen malli keskittää valtaa pois kunnilta ja asukkaiden vaaleilla valitsemilta edustajilta viiden jättikokoisen kuntayhtymän johtajille. Samalla se avaa tietä entistä laajemmalle kuntien palvelujen yksityistämiselle ja kilpailuttamiselle. Viiden erva- eli erityisvastuualueen pohjana ovat viiden yliopistokaupungin sairaanhoitopiirit. Karkeasti kukin niistä järjestäisi noin miljoonan suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelut.
Käytännössä uudistus merkitsisi viiden valtavan hallintohimmelin perustamista Suomeen. Noin puolet kuntien rahoista siirtyisi erityisvastuualueiden hallintaan. Tämän jälkeen kunnille ei enää jäisi juuri mitään tehtäviä ja demokraattisen kontrollin kunnollinen hoitaminen olisi mahdotonta. Nyt esitetyn kaltaista mallia sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen ei ole käytössä missään Euroopassa.
Esitetty sote-uudistus toteutetaan eräänlaisena kuntien toimintojen pakkoliitoksena, jonka seurauksena demokratia kaventuu, reuna-alueet kuihtuvat ha lähipalvelut karkaavat kuntalaisten ulottuvilta. Suuret yksiköt mahdollistavat myös palvelujen kilpailuttamisen ja ulkoistamisen asukkaita kuulematta.
SKP:llä parempi malli
Hallituksen sote-uudistusta parempi vaihtoehto on SKP:n esittämä kaksiportainen malli, jossa hallinto jaettaisiin aluekuntiin ja peruskuntiin. Aluekuntaan valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuusto, joka huolehtisi erikoissairaanhoidosta ja joistakin erityispalveluista, kuten erimerkiksi pelastustoimesta ja seutuliikenteestä. Aluekunnan alaisuuteen siirtyisivät myös nykyiset ELY-keskukset ja aluehallintovirastot.
Peruskunta puolestaan huolehtisi lähipalvelujen, kuten perustason sairaanhoidon ja lähisosiaalityön toteuttamisesta. Suuremmissa kaupungeissa osa peruskunnan päätöksistä tehtäisiin kaupunginosatasoisissa elimissä, esimerkiksi kaupunginosavaltuustojen tai osallistuvan budjetoinnin avulla. Julkishallinnon tuottamat laajat datavarannot toimisivat päätöksenteon tukena. Tämä malli olisi demokraattinen, siinä olisi selkeä työnjako ja myös reuna-alueet huomioitaisiin oikeudenmukaisesti.
SKP:n keskuskomitea