Teesejä ja kysymyksiä keskusteluun SKP:n edustajakokouksen valmisteluista

Tämä keskustelupaperi on tarkoitettu käynnistämään Suomen kommunistisen puolueen edustajakokouksen valmisteluja. Edustajakokous pidetään 8.-9.kesäkuuta Vantaalla.

Edustajakokouksen valmistelun seuraavassa vaiheessa keskuskomitea käsittelee 17.maaliskuuta luonnoksen poliittiseksi asiakirjaksi. Luonnos saatetaan maaliskuun aikana jäsenistön käsittelyyn. Lisäksi edustajakokoukselle valmistellaan keskuskomitean poliittinen selostus, ajankohtaisia kannanottoja, mahdollisesti puolueen sääntöjen joidenkin kohtien muutosesitys, puoluejohdon valinta, vastaukset puoluejärjestöjen tekemiin aloitteisiin sekä tilinpäätösasiat.

Tämä paperi on tarkoitettu virittämään keskustelua siitä, mihin asioihin, kysymyksiin ja tehtäviin kokouksen valmisteluissa on syytä keskittyä. Kommentit pyydetään toimittamaan 15.maaliskuuta mennessä osoitteella Hitsaajankatu 9 A 62, 00810 Helsinki tai sähköpostilla . Keskustelua voi käydä myös kotisivujen www.skp.fi jäsenfoorumilla.

1. Nykyisen kriisin syyt ja luonne

Olemme kärjistyvien ongelmien ja poikkeuksellisen tärkeiden valintojen edessä. Saako nykyinen, yhä tuhoisampi suuntaus jatkua? Vai muutetaanko kehityksen suunta? Paheneva työttömyys, lisääntyvä köyhyys, jatkuva työehtojen huonontaminen, julkisten palvelujen heikentäminen, ympäristötuhot, sodat ja vaikutusmahdollisuuksien puute koskevat yhä useampia, laajaa enemmistöä. Nykyisen vallanpitäjät ovat kyvyttömiä ratkaisemaan näitä ongelmia.

Käynnissä on valtava tulojen, varallisuuden ja vallan uudelleenjako pienen rikkaan vähemmistön hyväksi, erityisesti rahoitusmarkkinoita hallitsevien pankkien ja suursijoittajien hyväksi. Suomessakin Elinkeinoelämän keskusliitto ja kokoomus käyttävät kriisiä hyväksi heikentääkseen työntekijöiden asemaa ja työväenliikkeen taistelulla saavuttamia oikeuksia. Heikennyksiä ajetaan läpi pienessä piirissä ja kansalaisilta kysymättä tehdyillä sopimuksilla.

Hallitusten ja Euroopan unionin politiikka on pahentanut ongelmia, joiden juuret ovat kapitalistisen järjestelmän perustavissa ristiriidoissa, pääoman harjoittamassa riistossa ja alistamisessa. Nykyisen kriisin tekee erityiseksi finanssipääoman muusta taloudesta yhä enemmän irtaantunut ja yhä tuhoisampi rooli. Kyse on myös useiden toisiinsa liittyvien kriisien samanaikaisesta kärjistymisestä: taloustaantuma, rakennekriisi, finanssikriisi, julkisen sektorin rahoituskriisi, energia- ja ympäristökriisit, parlamentaarisen demokratian kriisi ja moraalinen kriisi. Samaan aikaan maailmantalouden ja kansainvälisen järjestelmän voimasuhteet ovat muuttumassa perusteellisesti Kiinan, Intian ja eräiden muiden maiden aseman vahvistuessa.

Ongelmien syitä ja luokkaluonnetta peitellään puheilla taloudellisista ”välttämättömyyksistä”, ”kilpailukyvystä” ja ”kestävyysvajeesta”. Samalla syyllistetään työntekijöitä ja asetetaan eri maiden työtätekeviä toisiaan vastaan, vaikka vastuussa vaikeuksista ovat pankit, suuryhtiöt ja hallitukset. Voitontavoitteluun, kilpailuun ja vahvemman oikeuteen perustuva kehitys ruokkii sosiaalidarvinistisia käsityksiä, jotka kiistävät tasa-arvon, demokratian ja ihmisarvon periaatteet.

• Miten olemme onnistuneet selvittämään kriisin syitä ja avaamaan näköaloja ulos kriisistä? Miten voimme murtaa oikeistolaista hegemoniaa ja tuoda keskusteluihin toisenlaisia kysymyksiä ja käsitteitä, ennen muuta marxilaiset peruskysymykset työn ja pääoman välisestä luokkataistelusta?

2. Vastavoimat ja niiden kasvattaminen

Laajat joukkoliikkeet ja radikaalien vasemmistovoimien eteneminen useissa Euroopan maissa osoittavat, että suurpääoman, hallitusten ja EU:n komentoon ei tarvitse alistua. Nykyinen politiikka palvelee vain pientä vähemmistöä. Latinalaisen Amerikan kehitys kertoo siitä, että uusliberalismin ylivalta voidaan murtaa ja suuntautua kohti sosialismia.

Suomessa on syvä kuilu radikaalien muutosten tarpeiden ja niiden toteuttamisen voimien subjektiivisen tilan välillä. On monia kamppailuja, joissa törmätään kysymyksiin politiikan suunnasta ja kapitalistisesta voitontavoittelusta – mm. mielenosoitukset joukkoirtisanomia vastaan, kamppailut kuntien palveluista, Occupy-liike, Stop Talvivaara.. Joukkotoiminnalla on saatu joitain torjuntavoittoja, mutta puuttuu laajemman poliittisen muutoksen näköaloja.

Konsensuspolitiikan perinne ja kokoomuksen aloite näkyvät Kataisen hallituksen politiikassa. SDP:n, Vasemmistoliiton ja vihreiden roolina hallituksessa on heikennysten siunaaminen ja politiikan alistaminen finanssimarkkinoiden ja EU:n komentoon. Myös ammattiyhdistysliikkeen johdossa vedotaan ylätason sopimiseen, vaikka sille on yhä vähemmän pohjaa EK:n koventuneen linjan ja EU:n vahvistaman pääoman vapauden oloissa. Kasvava turvattomuus ja hallitusvasemmiston linja ovat luoneet pohjaa oikeistopopulismille ja nationalismille.

• Miten laajasti olemme työpaikoilla, asuinalueilla ja kunnissa järjestämässä kamppailua? Miten nostamme erilaisia joukkoliikkeitä yhdistäviä ja eteenpäin suuntaavia tunnuksia?
• Keiden kanssa ja miten voimme koota seuraaviin vaaleihin laajemman radikaalin vasemmistolaisen ja punavihreän vaihtoehdon? Miten kootaan voimia kokoomuksen johtaman hallituksen kaatamiseksi?
• Työväen taistelu on kansainvälinen. Miten tuomme vahvemmin suomalaisen työväenliikkeen panoksen eurooppalaiseen ja kansainväliseen ay-liikkeen, kommunistisen liikkeen ja Euroopan vasemmiston toimintaan?

3. Vaihtoehtojen kehittäminen

SKP on hahmotellut vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle ja suurpääoman vallalle vuonna 2010 pidetyn edellisen edustajakokouksen asiakirjoissa, vaaliohjelmissa ja monissa aloitteissa. Olemme olleet myös mukana kehittämässä erilaisten kansalaisliikkeiden, kommunististen puolueiden ja Euroopan vasemmiston yhteisiä esityksiä.

Vaihtoehtoisen vasemmistopolitiikan keskiössä ovat vaatimukset palkkojen, työllisyyden, eläkkeiden ja julkisten palvelujen puolustamisesta, suurpääoman vallan rajoittamisesta ja demokratian laajentamisesta, suuntautumisesta ekologisesti kestävän kehityksen tielle sekä sotapolitiikan ja Naton torjumisesta. Kamppailu tällaisten vaatimusten puolesta edellyttää Kataisen hallituksen ja EU:n sopimusten puitteiden hylkäämistä. Samalla se edellyttää kumppaneiden etsimistä ja toimintamuotoja, joihin mahdollisimman moni voi osallistua.

• Miten voimme kehittää aloitteita työllisyyden, palkkojen, eläkkeiden ja perusturvan parantamiseksi sekä työajan lyhentämisestä ja oikeudenmukaisemmasta verotuksesta? Miten yhdistää eri alojen työntekijöitä, pätkätyöntekijöitä, työttömiä, maanviljelijöitä ja pienyrittäjiä, nuoria ja vanhoja yhteiseen kamppailuun?

• Miten jatkamme kamppailua julkisten peruspalvelujen karsimista ja suurkuntahanketta vastaan? Suurin osa kuntien asukkaista vastustaa palvelujen keskittämistä ja yksityistämistä, mutta miten heidän äänensä saadaan kuuluviin ratkaisuja tehtäessä?

• Miten kehitämme toisenlaisen taloudellisen kehityksen malleja, joissa ihmisten hyvinvointi toteutuu ekologisesti kestävän talouden puitteissa? Miten tuomme kasvua tai ei-kasvua korostaville ajattelutavoille vaihtoehdot, jotka perustuvat energian ja luonnonvarojen säästöön, tulojen ja työn uudelleenjakoon, julkisen sektorin ja ei-materiaalin työn kasvavaan osuuteen?

• Miten edistämme eurooppalaista ja kansainvälistä kamppailua kehityksen vapauttamiseksi suuryhtiöiden, finanssimarkkinoiden ja EU:n vallasta? Miten tuomme suomalaisen panoksen näihin kamppailuihin, joille SDP ja VAS ovat kääntäneet selkänsä? Miten kokoamme vaatimusliikettä EU-sopimusten alistamiseksi kansanäänestykseen?

• Miten toimimme ”maahanmuuttajakriittisyyden” varjolla Suomessa levitettävää rasismia vastaan? Miten kehitämme yhteistä toimintaa maahanmuuttajien kanssa yhteisten tavoitteiden hyväksi?

• Miten suomalaisten enemmistön mielipiteet saadaan vaikuttamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan niin, että Suomi ei osallistu Naton sotilaalliseen toimintaa ja toimii aktiivisesti aseidenriisunnan edistämiseksi?

4. SKP:n työtapojen kehittäminen ja puolueen voimistaminen

Hallitusvasemmiston aatteellinen ja poliittinen alennustila korostaa SKP:n merkitystä. Mikään eduskuntapuolue ei tarjoa selkeää vaihtoehtoa markkinaehtoiselle politiikalle eikä aseta tehtäviä kapitalisminvastaisen luokkataistelun ja marxilaisuuden näkökulmasta.

Emme ole kuitenkaan onnistuneet nousemaan esille voimana, jonka tyytymättömät kokisivat laajasti uskottavana vaihtoehtona. Siellä, missä SKP:n omat tavoitteet ja teot eivät näy, samaistavat monet SKP:n hallitusvasemmistoon tai porvarillisen median levittämiin antikommunistisiin mielikuviin.

SKP:n vallankumouksellisista tavoitteista ja ihmisten omakohtaista joukkotoimintaa korostavasta politiikka-käsityksestä seuraa se, että SKP:n toiminta ei voi rajoittua vain puoluejärjestöjen kokouksiin tai vain omien puoluetunnusten markkinoimiseen, toimintaan irrallaan joukkoliikkeistä. Toisaalta haasteena on voittaa SKP:n toiminnassa työväenliikkeen ”perisynti”, taipumus jakautua yhtäältä aktivisteihin, joille tehtävät ja päätöksenteko kasautuvat, ja toisaalta enemmän tai vähemmän sivusta asioita seuraavaan jäsenjoukkoon.

• Millainen on SKP:n osaston ja piirijärjestön toimintakulttuuri ja yhteys alueen asukkaisiin, ongelmiin ja liikkeisiin? Mitä puoluejärjestön kokoukset antavat jäsenille ja muille ihmisille, miten niissä suuntaudutaan tekoihin ja yhteistoimintaan?

• Miten käytämme Tiedonantajaa ja tiedonantaja.fi:tä politiikkamme tunnetuksi tekemisessä? Miten pyrimme vaikuttamaan muuhun mediaan? Entä miten käytämme skp.fi jäsenfoorumia?

• Poliittinen tietoisuus ei kasva vain arkikokemuksia. Se vaatii marxilaisuuden opiskelua ja käyttämistä yhteiskunnan erittelyssä. Miten puolueosastossa ja piirissä on järjestetty koulutustoimintaa?

• Nuorissa on SKP:n tulevaisuus. Nuoriso joutuu myös usein kohtaamaan ensimmäisenä asioita ja haasteita, jotka ovat pian koko työväenliikkeen edessä. Mitä voimme oppia kommunististen nuorten kokemuksista ja miten voimme edistää Kommunistisen nuorisoliiton toimintaa?

Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea
Nokialla 20.1.2013

SKP:n keskuskomitea