Tie ulos kriiseistä – toisenlaiseen talouteen ja hyvinvointiin

Kriisi on ohi, ongelmat väistyvät, sanotaan. Näihin vallanpitäjien lupauksiin ei ole syytä luottaa. Mitään todellisia korjauksia kriisiin ja kriiseihin vieneeseen politiikkaan ja rakenteisiin ei ole tehty.

Suurtyöttömyys jatkuu, reaalipalkkojen alennetaan ja eläkkeitä leikataan. Kokonaisia tuotannonaloja ajetaan alas ja julkisia palveluja lopetetaan. Köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutos, asevarustelu ja sodat jatkuvat, jopa kiihtyvät.

Paljon puhuttu talouden elvytys on suunnattu lähinnä pankkien ja suuryhtiöiden tukemiseen sekä hyvätuloisia suosiviin verohelpotuksiin. Näillä toimilla ei ole parannettu työllisyyttä. Päinvastoin työttömyyttä on lisätty karsimalla julkisen sektorin työpaikkoja ja heikentämällä pieni- ja keskituloisten ostovoimaa ja

Samaan aikaan kun työntekijöiltä ja vähävaraisilta viedään työpaikkoja ja leikataan vähästäkin, jakavat pankit ja pörssiyhtiöt omistajilleen ja johtajilleen osinkoja ja bonuksia entiseen tapaan tai suorastaan entistä muhkeammin. Talouden ja yhteiskunnan syvään maailmanlaajuiseen kriisiin vieneet johtajat jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Systeemin kriisi

Yhä eriarvoisempi, epädemokraattisempi ja vaarallisempi kehitys ei johdu vain joistain virheistä systeemin toiminnassa. Kyse on kapitalistisen järjestelmän kriisistä.

Kapitalismille on ominaista epäsuhta alati kasvamaan pyrkivän tuotannon ja ihmisten ostovoiman välillä. Kapitalistit kasvattavat voittojaan tuottamalla yhä halvemmalla, nopeammin ja enemmän. Siitä ovat seurauksena pääomien liikakasautuminen, kriisit ja työttömyys, kuten jo Karl Marx selvitti. Kriisiä syventää uusliberalistinen politiikka, joka on murentanut työväen- ja kansalaisliikkeiden taistelulla saavutettuja oikeuksia, muuttanut tulonjakoa pääoman hyväksi ja yksityistänyt julkista sektoria.

Samalla nykyinen kriisi on finanssijohtoisen kapitalismin kriisi. Tähtitieteellisiin summiin paisunut ja reaalitaloudesta yhä enemmän irtaantunut spekulatiivinen pääoma riistää ja alistaa muuta yhteiskuntaa. Se tuhoaa teollisuutta, julkisia palveluja ja kokonaisten alueiden kehityksen mahdollisuuksia. Tässä pelissä ovat mukana myös Nokia ja muut Suomessa toimivat suuryhtiöt. Talous- ja finanssikriisiin yhdistyy maailmanlaajuinen ekologinen, energia- ja ruokakriisi. Ilmastonmuutos, nälkä ja köyhyys uhkaavat yhä useampien elämää.

Kaikki tämä on johtanut eriarvoisuuden ja luokkaristiriitojen syvenemiseen. Pieni, etuoikeutettu vähemmistö rikastuu muiden kustannuksella. Suuryhtiöiden ja suursijoittajien valta kasvaa ja edustuksellinen demokratia typistyy. Tähän liittyvät hälyttävästi voimistuneet autoritaariset, militaristiset ja rasistiset tendenssit. Kyseessä on myös sivilisaation kriisi.

On radikaalien johtopäätösten aika

Vakavalla tavalla ihmisten enemmistöä ja koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavat kriisit vaativat uusia johtopäätöksiä ja radikaaleja, ongelmien juuriin asti käyviä muutoksia. Siihen ei riitä vain sääntelyn lisääminen kapitalistisen talouden ja vallankäytön nykyisissä puitteissa.

Ihmisten enemmistön etujen mukaisen ja demokraattisen tien avaaminen ulos nykyisistä kriiseistä edellyttää perusteiltaan toisenlaista kehitystä ja järjestelmää. Kysymys sosialismi tai barbaria, on entistä ajankohtaisempi.

1. Tarvitaan perusteellinen muutos ihmisen ja talouden välisissä suhteissa

Talous näyttäytyy nyt ihmisille vieraana ja vihamielisenä mahtina, jota he eivät voi hallita vaan joka hallitsee, riistää ja alistaa heitä. Pääoma pyrkii muuttamaan kaiken kauppatavaraksi. Alituinen kilpailu ja epävarmuus leimaavat ihmisten elämää. Markkina-arvot, liikevoitot ja pörssikurssit ovat syrjäyttäneet muut arvot, ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin.

Talouden kehitys ja ihmisten hyvinvointi riippuvat kuitenkin ratkaisevalla tavalla työntekijöiden tiedoista ja taidoista, julkisista palveluista, luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja ihmisten yhteistoiminnasta. Tämä luo pohjaa toisenlaiselle kehitykselle, jossa ihmiset alkavat ohjata taloutta omien ja yhteisten tarpeidensa hyväksi. Se edellyttää suurten yhtiöiden, pankkien ja kauppaketjujen vallan rajoittamista, ennen kaikkea talouden vapauttamista finanssipääoman vallasta.

Haluamme antaa julkiselle sektorille uudenlaisen roolin. Pankkien ja energiatuotannon kaltaisten koko kansantalouden kannalta tärkeiden alojen tulee olla yhteiskunnallisessa omistuksessa ja demokraattisessa ohjauksessa. Valtion, kuntien ja osuuskuntien toiminnasta on tehtävä edelläkävijä työntekijöiden oikeuksien ja päätösvallan laajentamisessa. Työntekijöiden tulee voida itse ja yhdessä muiden kanssa hallita omaa työtään ja päättää, mitä tehdään, miten ja kenen hyväksi. Työn tuottavuuden kasvun hedelmät on jaettava tasaisemmin lyhentämällä yleistä työaikaa ansiotasoa alentamatta. Näin voidaan myös vähentää työssä uupumista, jakaa töitä useammille ja torjua työttömyyttä.

Hyvinvointiamme ei voi rakentaa sille pohjalle, että kilpailemme halvoilla palkoilla ja kehnoilla työoloilla. Valtion on kehitettävä uutta teollista tuotantoa, joka perustuu korkeaa ammattitaitoa ja erikoistumista vaativien tuotteiden kehittämiseen. Valtion ja kuntien yhteisvoimin on luotava myös uusia palvelualojen työpaikkoja. On lisättävä julkisia investointeja rakentamiseen ja peruskorjaamiseen. Harmaa talous ja muun muassa veroparatiisien kautta tapahtuva veronkierto on kitkettävä pois. Ulkomaisille työntekijöille on taattava sama palkka ja samat työehdot kuin suomalaisille.

2. Talouden ja luonnon väliset suhteet on muutettava kestävälle pohjalle

Kapitalismi perustuu jatkuvaan määrälliseen kasvuun ja pääoman arvonlisäykseen, jossa ihminen ja luonto on alistettu vain taloudellisen hyödyn välikappaleeksi. Ilmastonmuutoksen kiihtyminen ihmisen toiminnan tuloksena osoittaa, miten välttämätöntä ja kiireellistä on muuttaa talous ekologisesti kestävälle pohjalle. Myös ruuan tuotanto ja puhtaan veden saanti ovat uhattuina.

Suuryhtiöiden vaikutus hallitusten politiikkaan on kuitenkin estänyt sitovien ja riittävän tiukkojen sopimusten aikaansaamisen ilmastopäästöjen vähentämisestä ja muista toimista ympäristön suojelemiseksi. Yhtiöt käyttävät päästökauppaa välttääkseen omien päästöjensä vähentämistä ja nostaakseen hintoja.

Inhimillisen elämän edellytysten turvaaminen myös tuleville sukupolville edellyttää talouden ekologista rakennemuutosta. Tuotantoa ja kulutusta on muutettava niin, että ne eivät ylitä luonnon kestokykyä eivätkä uhkaa luonnon tuottokykyä ja monimuotoisuutta.

Ilmastopäästöjä on vähennettävä kehittyneissä maissa 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja suunnattava kohti hiilineutraalia taloutta vuoteen 2050 mennessä. Suomen on sitouduttava tähän vuosittaisiin päästövähennyksiin velvoittavalla ilmastolailla ja toimittava kattavan, reilun ja sitovan kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Uusiutuvan energian osuutta on lisättävä nopeasti, mutta niin, ettei tuhota sademetsiä eikä tehdä ruuasta polttoaineita. Kehitysmaita on tuettava ympäristöystävällisen teknologian käyttöönotossa.

Suomessa on siirryttävä pääasiassa kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan tuotantoon. On panostettava mm. puupohjaisiin biopolttoaineisiin, tuulivoimaan, maalämpöön, aurinkoenergiaan sekä energiaa säästäviin ratkaisuihin. Se on edullisempaa, työllistävämpää ja turvallisempaa kuin ydinvoiman lisärakentaminen. Uusille ydinvoimaloille ei pidä antaa lupaa, ei myöskään uraanikaivoksille. Liikenteen aiheuttamia ongelmia on vähennettävä kehittämällä julkista liikennettä ja turvaamalla lähipalvelut.

Ilmastonmuutoksen torjumista ei saa alistaa voitontavoittelulle. Päästökaupan ja pörssien sijasta on kehitettävä valtion, kuntien ja osuuskuntien demokraattisesti ohjattua ja voittoa tavoittelematonta energiataloutta. Ympäristönsuojelun laskut tulee kohdistaa oikeudenmukaisesti eli ensisijassa eniten saastuttaville, suuryhtiöille ja hyvätuloisille. Energian hinta on porrastettava niin, että välttämättömän minimikulutuksen hintaa alennetaan. Energiayhtiöiden jättivoittoja on leikattava myös verottamalla.

Luonnonvaroja ei pidä tuhlata asevarusteluun eikä kerskakulutukseen. Suuryhtiöiden hallitseman agrobisneksen sijasta maataloustuet on ohjattava paikallisten perheviljelijöiden toimeentulon ja ympäristöystävällisemmän tuotannon edistämiseen.

3. Julkisia palveluja on kehitettävä jokaiselle kuuluvina perusoikeuksina

Pääoma pyrkii valtaamaan julkiselta sektorilta uusia alueita voitontavoittelulle. Hallitusten, EU:n ja Maailman kauppajärjestön uusliberalistinen politiikka tukee tätä alistamalla yhä useammat perusoikeudet kauppatavaraksi ja yksityistämällä julkisia palveluja. Samalla julkisten palvelujen sisälle tuodaan markkinaehtoisia periaatteita. Tähän kaikkeen liittyy myös laajeneva poliittinen korruptio.

Laajoihin, jokaiselle kuuluviin julkisiin palveluihin perustuva pohjoismainen hyvinvointimalli on Suomessa ajettu kriisiin. Hallitukset ja kuntien päättäjät ovat leikanneet palvelujen rahoitusta, karsineet lähipalveluja sekä kilpailuttaneet ja yksityistäneet yhä useampia julkisia palveluja. Samalla palvelujen rahoituksen painopistettä on siirretty progressiivisesta valtion tuloverosta ja pääomaveroista kunnallisveroon, joka kohdistuu raskaimmin pienitulosiin.

Eräissä kunnissa terveydenhuollon, joukkoliikenteen ja energiahuollon kaltaiset peruspalvelut ovat jo siirtyneet ainakin osittain kansainvälisten sijoitusyhtiöiden hallintaan. Menojen leikkaamista on perusteltu säästämisellä ja julkisen velan rasituksilla. Peruspalvelujen heikentäminen aiheuttaa kuitenkin pitkän päälle lisää menoja. Suomen julkisen talouden velka on puolestaan edelleen pienempi kuin julkisen sektorin saatavat yhteensä.

Tasa-arvon ja hyvinvoinnin tavoitteiden toteutuminen riippuu keskeisesti kunnallisten palvelujen laajuudesta, vaikuttavuudesta ja maksuttomuudesta. Lähikouluilla, kirjastoilla, nuorisotiloilla ja muilla peruspalveluilla on tärkeä merkitys myös asuinalueiden kehityksen, yhteisöllisyyden, ennaltaehkäisevän toiminnan ja ekologisuuden kannalta.

On turvattava kunnalliset peruspalvelut jokaiselle kuuluvina lähipalveluina. Tärkeimmät peruspalvelut, kuten päiväkoti, peruskoulu, kirjasto, terveysasema, nuorisotila ja vanhusten palvelut on järjestettävä kaupungeissa kävelyetäisyydellä. Niitä ei pidä keskittää kauas asukkaista myöskään maaseudulla. Lakisääteisten peruspalvelujen maksuttomuutta on laajennettava. Esimerkiksi terveyskeskusten asiakasmaksut tulee poistaa.

Kuntien palveluja tulee kehittää asukkaiden tarpeita vastaavasti. Esimerkiksi väestön ikääntymisen haasteisiin tulee vastata lisäämällä hoito- ja hoiva-alan työntekijöitä ja palveluja. Päiväkodeissa ja kouluissa tulee pienentää ryhmäkokoja. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen. Nettiyhteyksiä ja langattomia verkkoja on kehitettävä julkisina palveluina.

Suurin osa kuntien työntekijöistä on naisia. Kuntapalvelujen heikentäminen vaikeuttaa heidän asemaansa ja työntää osaa julkisista palveluista palkattomaksi kotityöksi. Kuntapalveluissa tarvitaan lisää osaavia työntekijöitä ja heille pitää maksaa kunnollista palkkaa.

On pysäytettävä julkisten palvelujen ja julkisen omaisuuden yksityistäminen. Tiedon, koulutuksen, tutkimuksen ja kulttuurin tulee olla yhteistä, julkista ja kaikille kuuluvaa. Sama koskee Yleisradiota, vesivaroja, energiaa, tietoverkkoja ja muita elämisen perustarpeisiin kuuluvia hyödykkeitä.

Kuntapalvelujen rahoitusta on vahvistettava palauttamalla kunnille niiltä leikattuja valtionosuuksia ja kehittämällä kuntien omaa, tuloja tuovaa liiketoimintaa. Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon rahoitusosuus on nostettava yleiselle eurooppalaiselle tasolle. Pääomatuloja on verotettava muiden tulojen kanssa samalla tavalla, progressiivisesti. Suurituloisten ja yhtiöiden saamia verohelpotuksia ei pidä maksattaa pienituloisiin raskaimmin kohdistuvaa kunnallisveroa kiristämällä.

4. Tulonjako on muutettava oikeudenmukaisemmaksi

Tuloerot ovat kasvaneet niin Suomessa kuin Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Pieni eliitti on rikastunut, kun voitot, osingot ja muut pääomatulot ovat kasvaneet nopeasti. Muutamat maailman rikkaimmat omistavat enemmän kuin kymmenien köyhien maiden kansat yhteensä. Myös kuilu rikkaiden maiden ja köyhien maiden välillä on syventynyt.

Suomessakin pääomatulot ovat kasvaneet paljon nopeammin kuin palkat. Ay-johtajien tyytyminen ”maltillisiin” ja jopa nollatason palkankorotuksiin ei ole tuonut luvattua työllisyyden paranemista vaan hyödyttänyt vain pääomapiirejä. Naisten euro on edelleen vain 80 senttiä. Tuloeroja on jyrkentänyt veropolitiikka, joka on keventänyt pääomatulojen ja suurten tulojen verotusta, mutta kiristänyt pienituloisiin raskaimmin kohdistuvia välillisiä ja kunnallisia veroja.

Lähes puolet maapallon asukkaista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Suomessakin köyhyys on lisääntynyt ja noin 700 000 suomalaista elää köyhyydessä. Toimeentuloturvan minimitasot ovat jääneet jatkuvasti jälkeen ja kansaneläkelaitoksen rahoitusta on murennettu työnantajien kela-maksun poistamisella. Elinkeinoelämän keskusliitto ja hallitus ajavat eläkeiän nostamista ja eläkkeiden leikkaamista, vaikka lähes puolet työntekijöistä ei jaksa nykyiseenkään eläkeikään ja maassa on suurtyöttömyys.

Talous- ja finanssikriisien laskuja ei saa maksattaa työntekijöillä ja vähävaraisilla. Tulonjakoa on muutettava niin, että leikataan suuria pääomatuloja ja kiristetään pääomaverotusta. Valuutanvaihtoverolla ja pörssikaupan verolla on rajoitettava keinottelua. Pienituloisten verotusta on kevennettävä nostamalla verotettavan tulon alaraja 1 100 euroon kuukaudessa ja muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi. Myös pienyrittäjien verotusta on kevennettävä.

Työn ja pääoman välistä tulonjakoa on muutettava palkansaajien hyväksi. Minimipalkaksi on säädettävä lailla vähintään 1 500 euroa. Työvoiman polkumyynnin rajoittamiseksi on säädettävä eurooppalainen minimipalkka, vähintään 60 % kansallisesta keskipalkasta. Sopimusturvaa on vahvistettava ay-liikkeen kansainvälisellä yhteistyöllä.

Eläkkeitä ei saa leikata ja eläkeiän nostamisen sijasta on uudistettava työoloja työssä jaksamisen parantamiseksi. Ansiosidonnainen toimeentuloturva ja työntekijöiden muut oikeudet on ulotettava koskemaan kattavasti myös pätkätöitä tekeviä.

Perusturva on uudistettava niin, että taataan vähintään 900 euron perusturva jokaiselle täysi-ikäiselle, joka ei voi muuten saada toimeentuloaan. Perusturva on sidottava indeksiin ja yhtenäistettävä ”yhdeltä luukulta” Kelasta saatavaksi. Tämä koskee työmarkkinatukea ja työttömyysturvan peruspäivärahaa, toimeentulotuen perusosaa sekä pieniä eläkkeitä, opintorahaa, sairauspäivärahoja sekä isyys-, äitiys ja vanhempainrahoja. Samalla Kelan ja sosiaalitoimistojen työtä on uudistettava niin, että ihmisiä ei kohdella byrokraattisesti.

5. Perusteiltaan toisenlaiseen kansainvälisyyteen

Ylikansallisten yhtiöiden, EU:n ja muiden imperialististen keskusten valta on vääristänyt kansainvälisen työnjaon monella tavalla vinoksi ja erityisesti köyhille maille epäedulliseksi. Kapitalistit käyttävät pääoman vapaata liikkuvuutta keinona polkea työntekijöiden oikeuksia ja laittaa eri maiden työläisiä kilpailemaan toistensa kanssa siitä, ketkä tekevät töitä halvimmalla.

Euroopan unionin johtajien kansalaisten tahdosta piittaamatta läpi ajama Lissabonin sopimus syventää kriisiä. Työllisyys ja sosiaalinen kehitys on alistettu pääomien vapaudelle. Euron korkea kurssi on vaikeuttanut vientiä.

EU:n yhteinen turvallisuuspolitiikka on puolestaan kiihdyttänyt asevarustelua ja sitonut unionia USA:n johtaman Naton sotilaalliseen toimintaan. Suomenkin hallitus on lähettänyt joukkoja mukaan USA:n ja Naton johtamaan Afganistanin sotaan.

Kapitalistinen globalisaatio ja EU ovat kiihdyttäneet teollisuuden rakennemuutosta myös Suomessa. Suuryhtiöt siirtävät tuotantoa halvemman työvoiman, halpojen raaka-aineiden ja kehittyvien maiden uusien markkinoiden alueille. Se lisää työttömyyden sekä alueellisten ja sosiaalisten ongelmien ohella myös ympäristöongelmia. EU-suuntaus on johtanut siihen, että Venäjä-yhteistyön mahdollisuuksia on jätetty käyttämättä. Tämän suuntautumisen yksipuolisuutta korostaa Kiinan ja Aasian merkityksen kasvu.

Toisenlainen kehitys edellyttää vapautumista Euroopan unionin ja sen Lissabonin sopimuksen kahleista. Kansalaisten pitää saada itse päättää kansanäänestyksillä siitä, millaista Eurooppaa rakennetaan.

Pääomaliikkeiden vapautta on rajoitettava. Ihmisoikeuksia ei saa alistaa kauppasuhteille. Suomen tulee kehittää aktiivisesti Venäjä-yhteistyötä ja idänkauppaa. EU:n vapaakauppasopimusten laajentamisen sijasta on tuettava esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maiden pyrkimyksiä kehittää tasavertaisuuteen perustuvia oikeudenmukaisia taloussuhteita.

Suomen ei pidä tukea imperialistista voimapolitiikkaa ja militarismia liittymällä Natoon. Suomalaisjoukot on vedettävä pois Afganistanin sodasta. Asevarustelun sijasta on osoitettava lisää rahaa köyhien maiden auttamiseen, suomalaisten hyvinvointiin ja ympäristönsuojeluun.

6. Ihmisten on saatava päättää!

Nykyinen politiikka ei vastaa ihmisten enemmistön tarpeita ja toiveita. Päätöksiä tehdään pienessä piirissä, salaillen ja vaihtoehtoja pimittäen. Tähän liittyy myös laaja poliittinen korruptio, jolla suuri raha ostaa itselleen mieluisia päätöksentekijöitä. Viime kädessä ongelmana on se, että edustuksellisessa porvarillisessa demokratiassa yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva poliittinen päätöksenteko on erotettu omistukseen perustuvasta taloudellisesta vallankäytöstä. Näin suursijoittajat ja suuryhtiöiden johtajat voivat päätöksillään sivuuttaa kansalaiset ja vaaleilla valitut edustajat.

Porvarihallitus pyrkii rajoittamaan kansalaisten muutenkin vähäisiä vaikutusmahdollisuuksia. Se on antanut kapitalisteille entistä vapaammat kädet taloudessa. Samalla hallitus keskittää julkisista varoista tulevia tukia vain nykyisille valtapuolueille. Se pyrkii vaikeuttamaan uusien vaihtoehtojen esiin pääsyä kolmen prosentin äänikynnyksellä, kieltämällä vaaliliitot ja luomalla kunnallisen puoluetuen, jota jaettaisiin eduskunnan voimasuhteiden mukaan.

Nykyaikaisen yhteiskunnan kehittäminen ja sen ongelmien ratkaiseminen edellyttää entistä laajempaa ja syvempää demokratiaa, joka perustuu kansalaisten osallistumiseen. Pelkkä edustuksellinen demokratia ei riitä, vielä vähemmän vallan keskittäminen pieneen piiriin.

Kansalaisten ja poliittisen päätöksenteon välille on luotava uudenlainen suhde kehittämällä osallistuvaa demokratiaa. Kansalaisten ääni on saatava kuulumaan päätöksenteossa.

Kunnallista demokratiaa ja asukkaiden itsehallintoa on laajennettava osallistuvalla budjetoinnilla, jossa asukkaat päättävät itse alueensa peruspalvelujen kehittämisestä. Suurkuntien sijasta tarvitaan kaupunginosavaltuustoja ja seutuvaltuustoja. Demokratiaa ei saa kaventaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä kuntien palveluja ja omaisuutta.

Kansalaisaloitteesta on tehtävä eduskunnassa ja kunnallisaloitteesta paikallisesti toimiva vaikuttamisen väylä. Jos Nato-jäsenyys tulee esille, on siitä järjestettävä sitova kansanäänestys. Eduskuntavaalien suhteellisuutta on parannettava ottamalla käyttöön valtakunnalliset tasauspaikat ja hylkäämällä äänikynnykset. Julkista tukea poliittiselle toiminnalle ei saa keskittää vain eduskuntapuolueille

Demokratia on ulotettava myös talouden alalle, missä nyt hallitsee raha. Työntekijöiden tulee voida valita yrityksen tai laitoksen johto ja vaikuttaa mm. työpaikkoja, työaikoja, tuotannon kehittämistä, työsuojelua ja ympäristöä koskeviin ratkaisuihin. Samalla on vahvistettava ay-liikkeen toimintaoikeuksia ja ay-liikkeen jäsendemokratiaa.

Jokaiselle yksilölle kuuluvat yhtäläiset perusoikeudet. Ketään ei saa syrjiä sukupuolen, kansallisuuden, seksuaalisen suuntautumisen eikä poliittisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella.

Yhteistoimintaan solidaarisen Suomen ja maailman puolesta

Tien avaaminen ulos kriisistä ja siirtyminen toisenlaisen kehityksen tielle on suuri haaste. Siihen ei ole helppoja eikä valmiita ratkaisuja. Perusteiltaan uudenlaisen kehityksen hahmottelussa ja uudenlaisten käytäntöjen luomisessa tarvitaan rohkeaa uusien ratkaisujen etsimistä, keskustelua ja muutosta haluavien ihmisten, järjestöjen ja puolueiden laajaa yhteistoimintaa.

Me kommunistit näemme tällaisen suuren muutoksen edellyttävän kapitalismin puitteiden hylkäämistä ja siirtymistä uudenlaiseen 2000-luvun sosialistiseen yhteiskuntaan. Tämä näkemyksemme perustuu siihen kokemukseen, että radikaalien yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamisessa törmätään kapitalistisiin omistus- ja valtasuhteisiin. Uudistusten johdonmukainen toteuttaminen edellyttää perusteiltaan toisenlaisia yhteiskunnallisia suhteita, joissa ihmiset ovat vapaita päättämään itse asioista ja rakentamaan yhdessä solidaarista kehitystä.

(Kommentit ja ehdotukset pyydetään toimittamaan viimeistään huhtikuun loppuun mennessä SKP:n keskuskomitealle osoitteella SKP, Haapaniemenkatu 7 – 9 B, 00530 Helsinki tai sähköpostilla )

Ehdotus SKP:n edustajakokousta valmistelevaan keskusteluun / SKP:n keskuskomitea 28.2.2010