Kaupunginjohtaja Kettusen laiton eroraha perittävä takaisin
On kulunut kohta kuusi vuotta, kun silloinen kaupungin virkamies- ja poliittinen johto kulisseissa sopivat nyt käsittelyssä olevista erorahoista.
”Asia sai alkunsa taksimatkalla Espoossa marraskuun alussa, jatkui viikon ystävyyskaupunkimatkalla Japanissa ja päätyi viiden miehen neuvotteluun Jyväskylässä marraskuun lopussa. Pieni ydinjoukko piti tiedon salassa. Joukkoon kuului neljä poliitikkoa ja Kettunen. Lopuksi informoitiin kahta virkamiestä.” Näin kertoi Helsingin Sanomat 12.12.2003.
Esitys 260 000 euron erorahojen maksamisesta vapaaehtoisesta erosta nostatti melkoisen hälyn ja kansanliikkeen päätöksentekijöitä kohtaan, jotka paineen alla pudottivat summan 200 000 euroon. Samalla, kun summaa pienennettiin, sopimuksesta poistettiin ns. raukeamisehto. Irtisanoutuminen otettiin esityslistalla omaksi, erilliseksi kohdakseen. Siitä ei kukaan ole valittanut, joten se on voimassa. Siksi on turha puhua Kettusen palaamisesta takaisin kaupunginjohtajaksi.
8.12.03 tehdyn sopimuksen 6.kohta kuului seuraavasti: ”Tämä sopimus sitoo molempia osapuolia sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksymistä koskeva kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman. Mikäli päätös ei ole lainvoimainen viimeistään 15.3.2004, sopimus raukeaa ja sen perusteella suoritetut toimenpiteet peruuntuvat. Sopimuksen rauetessa osapuolilla ei ole vaatimuksia toisiaan kohtaan”.
Kun levisi tieto, että päätöksestä tullaan valittamaan, vaati Kettunen oikaisuvaatimuksessaan raukeamiskohdan poistamista, mihin hallitus suostui. Päätös päätettiin panna täytäntöön mahdollisista valituksista huolimatta.
Tänään on tullut julki, että sopimuksesta poistettiin koko 6.kohta, myös sen lainvoimaisuuteen sitova lause. Tämähän merkitsee, että korjatun sopimuksen allekirjoittaneet ovat toimineet vastoin kaupunginhallituksen päätöstä!
Meille jaettujen asiapapereiden liitteenä on Kuntaliiton lausunto 18.8.2006, jossa analysoidaan tuota muutettua sopimusta seuraavasti: ”Alkuperäisen sopimuksen 6 kohdasta poistettiin raukeamisehto, joka oli sidottu lainvoimaisuuteen. Näin ollen lähtökohtaisesti alkuperäisen sopimuksen 6 kohdasta poistettiin kaksi viimeistä virkettä, jotka molemmat liittyivät sopimuksen raukeamiseen. Sen sijaan sopimuksen sitovuutta koskevaa ehtoa ei poistettu, joten sopimuksen mukaisesti se sitoo molempia osapuolia sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksymistä koskeva kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman.” Tässä siis Kuntaliiton tulkintaa sopimuksesta.
Kaikki tiedämme, että kaupunginhallituksen päätös ei saa koskaan lainvoimaa. (HO 23.3.2005 ja KHO 6.6.2006)
Looginen johtopäätös on, että Kettusen ja kaupungin välillä tehty sopimus ei sido kaupunkia. Kaupungilla ei ole ollut oikeutta tehdä tällaista sopimusta. Toisena osapuolena oleva Kettunen on ollut tietoinen tällaisen riskin olemassa olosta.
Edellä esitetyn perusteella teen päätösesityksen:
1) Kaupunginhallituksen tulee välittömästi ryhtyä toimiin erorahan takaisinperimiseksi, koska tehtyä sopimusta koskeva kaupunginhallituksen päätös ei ole lainvoimainen.
Ihmettelen suuresti, että kaupungin hankkima ulkopuolinen asianajotoimisto ei ole ottanut lainkaan kantaa edellä esiin nostamaani näkökulmaan. Uutena perusteena esitetään vain ns. vanhenemiskortti, joka sekään ei ole yksiselitteinen.
Koska kyse ei ole palvelussuhteesta maksetusta palkasta, ei KVHL 56.4§ sovellu tähän tapaukseen.
Vanhentumislain 4 § yleissäädöksen sijasta tässä voisi olla ennemminkin kyse saman lain 8 pykälästä, jolloin vanhenemisaika on 10 vuotta. Kyse on ehdollisesta sopimuksesta, jossa on vielä tapahtunut toimivallan ylitys. Tuskin on lainsäätäjä tarkoittanut, että koko kunnallinen muutoksenhakumenettely ja valitusprosessi voidaan syrjäyttää kolmen vuoden vanhenemisaikasäännöksellä.
Vanhentumislain 10§:ssä on myös kohta, jonka mukaan vanhentumisaika katkeaa, jos ”velkoja muutoin muistuttaa velallista ”. Valitusprosessin eri vaiheissa voidaan Kettusen katsoa saaneen muistutuksen velan olemassaolosta.
Riippumatta siitä, pidetäänkö saatavaa vanhentuneena, on kaupungin johdon velvollisuus ainakin yrittää saada laittomasti maksetut rahat takaisin. Mikäli asiassa ei ryhdytä toimenpiteisiin, tulen palaamaan asiaan, kun käsittelemme vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille tältä vuodelta.
Nyt on tärkeää saada vastuuseen ne poliitikot, jotka ovat maksaneet Kettuselle ”kultaisen kädenpuristuksen”, kieltäytyneet laittomasti maksettujen rahojen takaisinperinnästä ja aiheuttaneet tällä kaupungille satojen tuhansien taloudelliset tappiot.
Siksi teen toisen päätösesityksen:
2) Valtuusto asettaa tilapäisen valiokunnan selvittämään, ketkä ovat vastuussa lainvastaisen erorahan maksamisesta Pekka Kettuselle ja tästä kaupungille aiheutuneesta vahingosta, sekä valmistelemaan valtuustolle esitykset päätöksiksi asian johdosta.
Riitta Tynjä, Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 16.11.09: