6-tuntiseen työpäivään ympäristön puolesta
Hallitus julkisti 3.2. ilmastotoimensa, joita yhdessä pohtien oli saatu aikaan. Kärjiksi nousivat energiaverotuksen kokonaisuudistus, jossa teollisuuden sähköverossa siirrytään EU:n minimitasolle, sähköautojen määrän lisääminen, teollisuuden suuntaaminen päästöttömämpään suuntaan, sekä oikeudenmukaisen siirtymän tiekartan valmistelu.
Hallituksessa mukana oleva keskusta sai ohjelmaan omia vaalitunnuksiaan, esimerkiksi:”Yrittäjyys, kilpailukyky ja koko maan mahdollisuuksien hyödyntäminen ovat reilun siirtymän edellytyksiä.” Samoin se sai siirrettyä toimet turpeen suhteen taas kauaksi tulevaisuuteen ja vieläpä pidettyä sielläkin sitten ohjat tiukasti omissa käsissään kun ohjelmaan kirjattiin, että: ”(perustetaan) Laajapohjainen turvetyöryhmä, joka aloittaa työnsä maaliskuussa 2020. Ryhmä selvittää, miten turpeen käyttö suuntautuu hallitulla tavalla polton sijasta korkeamman jalostusasteen innovatiivisiin tuotteisiin, kun energiakäyttö vähintään puolittuu 2030 mennessä ja miten muutos turpeen käytössä tapahtuu alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.”
Keskusta voi siis olla tilanteeseen erinomaisen tyytyväinen. Myös vasemmistoliitto kokee onnistuneensa, koska sinänsä erittäin tärkeä kirjaus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta mainitaan ohjelmassa useampaan kertaan.
Pettyneitä ovat sen sijaan ne, jotka odottivat konkreettisia linjauksia ja toimenpiteitä. Niiden sijaan saatiin lisää selvityksiä ja valmisteluryhmiä. Politiikassa näin yleensä käy aina, eikä tämä sinänsä ole yllättävää. Yllättävää on se, ettei vihreiden, vasemmistoliiton ja demareidenkin keskuudessa kasvava huoli ilmaston ja ylipäätään koko ympäristön kriisiytymisestä saanut aikaan vahvempia toimenpiteitä.
Itse näen, ettei tätä ongelmaa voida ratkaista vain viilaamalla nykyistä järjestelmää nurkista. Se ei kerta kaikkiaan riitä. Tarvitaan määrätietoista liikkumista pois kapitalismin ehdoilla toimivasta mallista, jossa kaikkea ohjaa lopulta voitontavoittelu. Voitontavoittelu kun johtaa vääjäämättä aina porsaanreikien etsintään, vaikutusten ulkoistamiseen jonnekin missä niitä ei ole helppo nähdä, halpatyövoiman hyödyntämiseen ja lopulta ympäristökriisin ulkoistamiseen pois vauraista maista köyhempiin. Tämän ilmiön pysäyttämiseen ei riitä päästökauppa tai yksittäisten kuluttajien varaan laskeminen.
On tietenkin selvää, ettei ole mahdollista muuttaa maailman vallitsevaa talousmallia yhdessä yössä tai yhdestä maasta käsin. On kuitenkin aivan yhtä selvää, että me täällä Suomessakin voimme toimia ja ottaa askeleita oikeaan suuntaan. Eikä niiden askeleiden tarvitse johtaa ihmisten elämänlaadun romahtamiseen.
Kaikkein merkittävämmäksi askeleeksi näen itse juuri tällä hetkellä työpäivän lyhentämisen 6-tuntiseksi ansiotasoa alentamatta. Se ensinnäkin siirtäisi rahaa (kansainväliseltä) pääomalta Suomessa työtätekevien taskuihin. Työttömyyden väheneminen on osa sitä oikeudenmukaista siirtymää, jossa jo kertynyttä vaurautta jaettaisiin oikeudenmukaisemmin.
Tällä hetkellä meillä ei ole mitään muuta syytä tehdä yhä pidempiä ja tehokkaampia päivä kuin se, että suuret yritykset saisivat kerrytettyä yhä suurempia pääomia. Pääomien kasaantuminen taas johtaa todistetusti ongelmiin, jopa silloin kun ne kasaantuvat yksittäisille ihmisille. Tästä Niklas Kaskeala kirjoitti hyvin Vihreässä langassa.
Samassa artikkelissa hän kirjoittaa myös siitä, miten köyhimpien kulutus tuottaa päästöjä. Tässä ongelmassa astuu sitten kuvaan hallituksen ohjelmien kaltainen ohjaus. Kun pystymme tekemään mittavan muutoksen tulonjakoon ja pienituloisimpien kulutuskysyntä kasvaa, on voitava samalla varmistaa, että esimerkiksi asuntotuotannossa, elintarvikkeiden tuotannossa ja jälleenmyynnissä, sekä liikenteessä on tarjolla vähäpäästöisempiä ja luonnonvaroja säästäviä vaihtoehtoja. Kuluttajien varaan tätä ei voi jättää, koska heillä ei ole aikaa ja mahdollisuutta valvoa tuotantoketjuja. Valtio sen sijaan toimijana voisi tämän tehdä. Yhdistettynä laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa työajan lyhentäminen olisi merkittävässä roolissa, voisi hallituksesta ohjailemallakin saada merkittävän muutoksen aikaan.
