Työttömien aktivointi ei lisää työpaikkojen määrää
Hallitus esitteli tänään 28.6. linjauksensa Aktiivimalli kakkosen, eli virallisesti omatoimisen työnhaun mallin, suhteen. Kevään aikana käyty taistelu mallin perumiseksi on ollut sikäli hedelmällistä, ettei hallitus enää uskaltanut esittää lain vaatimusten täyttämisessä epäonnistuville työttömille niin rankkoja sanktioita kuin alun perin suunnitteli. Karenssit työnhakemisen epäonnistuessa eivät enää olisi kuukausien pituisia. Pakollisia työnhakuja olisi pääsääntöisesti neljä kuukaudessa, mutta niistä raportoitaisiin vain kerran kuukaudessa.
Vaikka työministeri Jari Lindström onkin lieventänyt aiempaa mallia, on perusajatus koko lakiuudistuksen pohjalla tyylipuhdasta uusliberalismia, eli tehokkuustalouden läpäisemä. Ajatuksena on, että työllisyyspolitiikassa keskeisintä olisi saada työttömät hakeutumaan vapaisiin työpaikkoihin mahdollisimman joustavasti ja nopeasti. Keskeinen ongelma on siis hallituksen mielestä siinä, että työttömät ovat lähtökohtaisesti laiskoja ja työhaluttomia perusturvalla lomailijoita.
Tutkimusten mukaan työttömien asenteet eivät vastaa juuri ollenkaan hallituksen käsitystä. Suurin osa työttömistä etsii jo nyt aktiivisesti töitä ja on valmiita tekemään suuriakin muutoksia elämässään saadakseen työpaikan. Suuri enemmistö työttömistä ei kärsi motivaation puutteesta. Heillä vain ei ole työpaikkaa, johon mennä.
— Nykyisessä tilanteessa ainoa todella vaikuttava toimenpide, joka hallituksen pitäisi tehdä, olisi panostaminen uusien työpaikkojen luomiseen. Esimerkiksi sote-sektorilla on valtava työvoimapula ja sinne voitaisiin välittömästi palkata 100 000 uutta työntekijää. Investointi ihmisten toimeentuloon maksaisi itsensä ainakin suurimmaksi osaksi takaisin vähentyneinä menoina esimerkiksi sosiaaliturvassa ja piristäisi myös taloutta nousevan ostovoiman kautta, tiivistää SKP:n pääsihteeri ja aktiivimallikamppailun veteraani Tiina Sandberg.
Suomen kommunistisen puolueen esitys tilanteen ratkaisemiseksi on aktiivinen työpaikkojen luominen kuntiin valtion rahoituksella ja erilaisilla yhteistyömalleilla työvoimapulasta kärsiville aloille. Lisäksi palkkatuetun työn mahdollisuudet erilaisissa järjestöissä tulisi vähintäänkin palauttaa samalle tasolle, jolla se oli vielä edellisen hallituksen aikana. Kansalaisjärjestöjen työn tukeminen ja mahdollistaminen tukee työllisyyden lisäämisen lisäksi myös demokratian vahvistamista.
Tärkeää on myös pyrkiä siirtämään kuntouttavasta työtoiminnasta palkkatuen piiriin ne ihmiset, jotka eivät ole kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmää, sekä estää ilmaisen työvoiman käyttö yritysten voittojen kasvattamiseen. Työstä on saatava palkkaa, jolla elää, eikä työaikoja pidä pidentää vaan lyhentää kohti 6-tuntista työpäivää.
