Tunnin työllä ei elä
Hallitus on syystäkin ollut tyytyväinen saavutettuaan työllisyystavoitteensa. On kuitenkin syytä kysyä mikä merkitys tällä on tavallisille työntekijöille. Tällä hetkellä tässä tilastossa: ”Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen. Myös tilapäisesti esim. loman tai sairauden vuoksi työstä poissa olleet lasketaan työllisiksi.” Tämä on järkevää silloin kun halutaan tehdä kansainvälisiä vertailuja, joissa kaikkialla käytetään samaa määritelmää, mutta nykyisellään tämä tilastointitapa ei kerro siitä, miten työlliset tulevat palkallaan toimeen.
– Lukemalla lakia toimeentulotuesta, voisi tulla siihen tulokseen, että toimeentulemiseen riittää toimeentulotuen perusosa 514,82 euroa. Onhan lakiin kirjattu, että toimeentulotuen tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä ja taata vähintään välttämätön toimeentulo, toteaa SKP:n pääsihteeri Tiina Sandberg.
Esimerkiksi Helsingin yliopisto on tutkimuksissaan kuitenkin saanut minimikulutuksen mahdollistavaksi tulotasoksi pääkaupunkiseudulla noin 1400 euroa. Summa sisältää asumiskulut, mutta tuolla tulotasolla ja tarkastelun pohjaksi otetulla noin 750 euron vuokrakululla on lisäksi oikeus myös noin 200 euron asumistukeen.
– Suomalaista keskipalkkaa saavan ihmisen tulisi tehdä töitä yli 20 tuntia viikossa, jotta hän pääsisi tuon minimikulutuksen tasolle. Esimerkiksi palvelualoilla tuntipalkka on merkittävästi alempi ja toisaalta moni tekee vähemmän tunteja kuin haluaisi. Tämä on havaittu esimerkiksi Palvelualojen ammattiliiton PAM:n jäsenkyselyissä, havainnollistaa Sandberg.
Jo ennen koronaa vuonna 2019 noin 65 prosenttia PAM:n jäsenistä koki vähintään kohtuullista huolta toimeentulostaan. Korona-aikana juuri palvelualoilla siirtymä kokoaikaisesta työstä osa-aikaiseen tai entistä vähäisempään tuntimäärään, oli yleistä. Myös muilla aloilla turvauduttiin erilaisiin työaikajärjestelyihin, jotka näkyivät tulojen pienenemisenä. Tämä näkyy esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton tutkimuksissa.
– Tätä taustaa vasten tarkasteltuna työllisyyden seuraaminen tällä nykyisellä tilastointitavalla ei anna riittävää tietoa työssäkäymisen talousvaikutuksista. Edelleen suurin osa käy töissä nimenomaan siitä saatavan palkan takia. Mielestäni olisi syytä vaihtaa pikaisesti hallitustyöskentelyn mittarit sellaisiksi, että ne seuraisivat jatkossa nimenomaan sitä miten palkalla tulee toimeen. Silloin ”tempputyöllistäminen” ei olisi enää mahdollista ja toimenpiteiden todelliset vaikutuksen ihmisten elämään tulisivat esiin, kiteyttää Sandberg.
