Kiinaa oppimassa – SKP:n edustajat vierailevat Kiinassa

SKP:n pääsihteeri Tiina Sandberg ja Kommunistinuorten puheenjohtaja Bex Tapanainen tutustuvat Kiinan kommunistisen puolueen vieraina Kiinan kehitykseen ja tulevaisuuden suunnitelmiin 24.6. – 4.7. Matkan aikana he vierailevat Guizhoussa, joka on yksi Kiinan köyhimmistä maakunnista, vauraassa Guangdonissa, sekä pääkaupunki Pekingissä. Samalle kierrokselle osallistuvat myös edustajat USA:n, Kanadan, Australian, Irlannin, Englannin sekä Pohjoismaiden kommunistisista puolueista ja näiden nuorisojärjestöistä.

Tiina Sandberg kertoo seuranneensa jo vuosia Kiinan kehitystä sen pyrkiessä kehittyvästä taloudesta kohti maailman suurinta taloutta.

– Jos jotain olen oppinut, niin sen, miten hatarat ja vanhentuneet tiedot meillä täällä Suomessa on Kiinasta. Se haittaa kunnollisen keskustelun käymistä niin Kiinan sisäisestä kuin kansainvälisestäkin kehityksestä ja vaikutuksesta maailmaan. Kiinan ymmärtäminen ei ole helppoa, koska se on monella tapaa hyvin erilainen yhteiskunta kuin Suomi.

Sandberg näkee, että Kiinalla on vielä isoja haasteita esimerkiksi demokratian ja vähemmistökysymysten kanssa, mutta myös parannuksia on onnistuttu saamaan.

– Tilanne sekä Xinjiangissa että Hong Kongissa oli aiemmin todella vakava. Akuutin kriisin rauhoittuminen ei tarkoita sitä, että kaikki ongelmat olisi ratkaistu. Xinjiangissa on edelleen uiguurien tilanteessa paljon parannettavaa ja Hongkongissa tulisi todella löytää tapa vahvistaa paikallista demokratiaa. Mahdollisuudet molempiin on nyt kuitenkin olemassa.

Sandberg perustaa mielipiteensä uusiin tietoihin, joihin hän on tutustunut.

– Uiguurialueella pidätyskeskuksia on esimerkiksi Der Spiegelin tietojen mukaan suljettu ja matkailun elpyminen parantaa uiguurien mahdollisuuksia elintasonsa kohottamiseen. Vähemmistökansana he ovat kuitenkin edelleen hankalassa asemassa ja tähän asiaan tulen kiinnittämään huomiota keskusteluissa KKP:n edustajien kanssa. Valitettavasti saamelaisten tilanne Suomessa ei anna erityisen hyvää lähtökohtaa näihin keskusteluihin. Meilläkin on paljon parannettavaa.

Sandberg ymmärtää, että vähemmistökysymykset ovat aina vaikeita, eikä niitä ole missään onnistuttu hoitamaan kunnialla. Kysymys oikeudesta omaan kulttuuriin asettuu erityisesti kehittyvässä valtiossa rinnakkain sen kanssa, miten kaikille ihmisille taataan paitsi oikeus omaan kulttuuriin, myös mahdollisuus täysipainoiseen koulutukseen ja osallistumiseen yhteiskunnassa.

Näitä ei ole mahdollista täysin yhteensovittaa, jolloin kompromissit ovat pakollisia. Kiinan etnisten vähemmistöjen on kuitenkin täysin oikeutettua vaatia kulttuurinsa huomioimista ja kunnioittamista sekä odottaa Kiinan valtion pyrkivän tähän. Lopulta tämän kysymyksen ratkaiseminen on monietnisessä Kiinassa Sandbergin mielestä keskeinen.

Demokratian oltava osa sosialismia

Kiinasta keskustellessa myös kysymys demokratiasta nousee esiin. Erityisen akuutti se on Hong Kongin suhteen. Sekään kysymys ei ole kaikkein helpoimpia ratkaistavia. Brittien perustuslaki ja käytännöt eivät olleet erityisen demokraattisia, mutta silti asukkaiden vaatimuksetdemokratiasta on voitava huomioida, koska demokratia on välttämätön rakennuspalikka myös Kiinan pyrkiessä pääsihteeri Xi Jinpingin johdolla kohti sosialistista taloutta vuonna 2050.

– Hongkongissa ei enää mellakoida kadulla, mikä on monien sen asukkaidenkin mielestä hyvä asia, mutta samalla monet sellaiset vaatimukset demokratiasta, joita mielenosoittajat aivan oikeutetusti ajoivat, tuntuvat unohtuneen. Demokratian kehittämisessä juuri Hongkong voisi olla erilaisten kokeilujen alusta ja siinä prosessissa myös hyvin erimielisten kuuleminen ja huomioiminen on hyvin tärkeää. Tukahduttaminen ei poista ongelmien juurisyitä.

Sandberg muistuttaa siitä, että Rosa Luxemburg oli ilmeisen oikeassa pitäessään toimivaa ja laajaa demokratiaa sosialismin elinvoimaisuuden edellytyksenä. Kansalaisten osallistuminen estää puoluetta muuttumasta dogmaattiseksi tai pysähtymästä paikoilleen.

– Kiinassa on käynnissä erilaisia kokeiluja siitä, miten demokratiaa voidaan laajentaa ja tehdä kansalaisten osallistumisesta helpompaa. Olen kiinnostunut kuulemaan lisää siitä miten näiden kanssa on edetty ja millä aikataululla niiden laajentaminen voisi olla mahdollista. Toisaalta olisi hyödyllistä saada lisää tietoa siitä miten kiinalalaiset ylipäätään näkevät tämän kysymyksen.

Näiden kysymysten lisäksi Sandberg nostaa esiin myös Kiinan roolin luontokadon ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä, mahdollisena rauhanneuvottelujen edistäjän Ukrainan sodassa, sekä kehittyvien maiden lainoittajana. Tarkoituksena on myös kertoa SKP:n linjoista ja politiikasta laajemminkin.

– Ennen kaikkea haluan ymmärtää kiinalaista ajattelua ja toimintatapoja ja kiittää jo edesmennytta Kalle Kuittista siitä, miten hän tartutti muihinkin kiinnostuksen Kiinaan ja sen kulttuuriin.

Kalle Kuittinen lähti heti Kiinan vallankumouksen jälkeen Kiinaan oppimaan kieltä ja kulttuuria ja kirjoitti siitä kirjan Kiinaa oppimassa. Kuittinen seurasi myös Kiinan politiikkaa aina kuolemaansa saakka. Hänelle Kiina ja kansainvälinen työ oli tärkeä osa muutenkin laajaa poliittista ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Myös Sandberg nostaa haastattelun lopuksi kansainvälisen yhteistyön merkityksen esiin.

– Jos jotain olen kommunistien kansainvälisessä toiminnassa ymmärtänyt, niin sen, että asiat näyttäytyvät hyvin erilaisin tavoin eri maissa. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, ja sen voi aina myös sanoa ääneen, sillä lopulta tärkeintä on pyrkimys samaan päämäärään.