Ympäristökriisi vaatii pikaisia ratkaisuja

Samalla kun pääoma riistää työläisiä, sen alituinen pakko arvonlisäykseen johtaa luonnonvarojen haaskaamiseen ja tuhoamiseen. Seurauksena on ympäristökriisi, joka on neljän välittömiä toimenpiteitä vaativan ja toisiinsa kytkeytyvän tekijän muodostama kokonaisuus: ilmastonmuutos, ympäristömme saastuminen, luontokato ja luonnonvarojen ylikulutus.

Kriisi uhkaa ihmiskunnan hyvinvointia ja koko planeettamme terveyttä. Viivyttely kriisin ratkaisemisessa sulkee nopeasti 2020-luvulla sulkeutumassa olevan aikaikkunan, jossa voidaan vielä mahdollistaa elinkelpoinen kestävä kehitys kaikille.

Ympäristökriisin etenemisen pysäyttämiseksi tarvitaan koko nykyistä tuotantotapaa koskevia radikaaleja uudistuksia, talouden ekologista rakennemuutosta sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja ekologisesti kestävällä tavalla toteutettavaa suunnitelmataloutta. Ympäristökriisiä ei ole mahdollista ratkaista markkinatalouden puitteissa, vaan ratkaisu edellyttää puuttumista pääoman voitontavoitteluun ja kapitalistisiin omistussuhteisiin. Kiireellisimpiä tehtäviä on fossiilisista polttoaineista voittonsa saavien suuryhtiöiden vallan murentaminen sekä asevarustelun hillitseminen ja siinä erityisesti ydinaseiden vähentäminen.

Meillä Suomessakin tarvitaan nopeasti toteutettavissa olevia toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa ympäristökriisin ratkaisemiseen. Ne koskevat ensiksikin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen liittyvää energiantuotannon rakennemuutosta ja liikennejärjestelmän uudistamista, toiseksi luontokadon pysäyttämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää metsä- ja maataloutta, kolmanneksi luonnonvarojen ylikulutukseen liittyvää kaivostoimintaa ja kulutustottumuksia sekä neljänneksi rauhaa ja ihmisten hyvinvointia.

Päästöjä on vähennettävä paljon ja nopeasti

Ihmisten toiminta teollistumisen aikakaudella on aiheuttanut maapallon keskimääräinen lämpötilan merkittävän nousun. Nousu johtuu ilmakehään pääsevistä kasvihuonekaasuista, erityisesti erilaisten polttoaineiden palamisesta syntyvästä hiilidioksidista.

Ilmastoon vaikuttavat muutokset ja ilmaston monet nykyiset ilmiöt ovat ennennäkemättömiä viimeisiin vuosisatoihin tai vuosituhansiin verrattuna. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on suurempi kuin koskaan viimeisimmän kahden miljoonan vuoden aikana, metaanin pitoisuus on korkein 800 000 vuoteen ja valtamerien pintavedet ovat happamampia kuin koskaan viimeisen kahden miljoonan vuoden aikana.

Vaikka lämpötilan nousu saataisiin rajoitettua vielä siedettäväksi arvioituun 1,5 asteeseen, monet kasvihuonekaasujen päästöjen aiheuttamat muutokset jäävät pysyviksi vuosikymmenien tai vuosituhansien ajaksi. Näitä ovat erityisesti muutokset valtamerissä, jäätiköissä ja merenpinnan tasossa.

Ilmastonmuutoksen kanssa yhtä aikaa tapahtuva ihmisten suorittama ekosysteemien hävittäminen ja heikentäminen lisää ihmisten ja luonnon haavoittuvuutta. Muun muassa kestämätön maankäyttö, maan pinnan muutokset, luonnonvarojen ylikäyttö, metsien hävittäminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, saastuminen ja näiden yhteisvaikutukset kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja vaikeuttavat muutokseen sopeutumista.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi rikkaammista maista kehittyville maille annettavan taloudellisen tuen määrä on jäänyt alle Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden. Julkiset ja yksityiset investoinnit fossiilisiin polttoaineisiin ovat edelleen suuremmat kuin investoinnit ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja muutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen.

Esitämme, että

– hiiltä sisältävien materiaalien polttamisesta ja muusta hiilidioksidipäästöjä aiheuttavasta käytöstä on siirryttävä toiminnan aikana päästöjä aiheuttamattomiin energianlähteisiin. On laadittava velvoittava nopeutettu aikataulu öljystä, kivihiilestä, maakaasusta ja turpeesta luopumiseksi energiantuotannossa

– on tehtävä verouudistus, jossa hiilidioksidipäästöjä aiheuttavalle energian käytölle ja teollisille prosesseille asetetaan voimakkaasti progressiivinen, erityisesti suuryhtiöihin ja suurituloisiin kohdistuva vero

– jotta tarpeelliset radikaalit toimenpiteet olisivat mahdollisia, energiatuotanto on mahdollisimman pian siirrettävä pois kapitalistisesta voitontavoittelusta pääosin valtion, kuntien ja osuuskuntien hoidettavaksi.

Liikenteen päästöjä on vähennettävä

Liikenne on merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja ja luonnonvarojen kuluttaja. Lisäksi se on vaarallista: Suomessa kuolee liikenteessä vuodessa yli 200 ihmistä ja koko maailmassa yli miljoona. Liikenteen aiheuttamia kasvihuonekaasujen päästöjä, materiaalien kulutusta ja muita haittoja on kuitenkin mahdollista vähentää merkittävästi.

Esitämme, että 

– yksityisautoilua on vähennettävä lisäämällä julkisen liikenteen reittejä ja vuoroja ja alentamalla lippujen hintoja tavoitteena maksuton joukkoliikenne

– on suosittava sähköä käyttävää joukkoliikennettä ja kehitetyävä rautateitä koko maassa on suosittava pyöräilyä ja jalankulkua liikennesuunnittelussa

– yksityisautoilua suurten kaupunkien keskustoissa on vähennettävä tekemällä ajaminen siellä ruuhka-aikaan maksulliseksi. Ruuhkamaksuilla kerätyt varat käytetään joukkoliikenteen kehittämiseen.

– haja-asutusalueille on järjestettävä kohtuuhintaista kutsutaksiliikennettä ja muuta sellaisille alueille soveltuvaa julkista liikennettä. Jos auto on välttämätön ammatin harjoittamisen tai puuttuvan julkisen liikenteen vuoksi, tällaisen tarpeellisen liikkumisen mahdollisuudet on turvattava esimerkiksi verohelpotuksilla

– lentoliikennettä on merkittävästi vähennettävä.

Maa- ja metsätalous kestävälle pohjalle

Jotta kasvihuonekaasujen nettopäästöissä olisi mahdollista päästä nollatasoon tai jopa nollatason alle, ilmakehässä olevia ja sinne edelleen joka tapauksessa joutuvia kasvihuonekaasuja on saatava poistettua ilmakehästä. Metsät ovat merkittäviä hiilidioksidikaasun sisältämän hiilen sitojia.

Metsien säilyminen luonnontilaisina ja palauttaminen luonnontilaan on tärkeää myös luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Monimuotoisuus on pitkälti menetetty: eteläisen Suomen metsistä vain pari prosenttia on luonnonmetsiä. Syynä on ylikäyttö ja metsien käsittely pääasiassa selluteollisuuden tarpeiden mukaisina puupeltoina. Tapahtuneiden muutosten seurauksena yli 800 lajin tiedetään olevan sukupuuttovaarassa.

Elintarviketuotanto ja lannoitteisiin perustuva tehomaatalous aiheuttavat runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä ja heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti liha- ja maitoteollisuus on merkittävä tekijä kasvihuonekaasujen tuottajana, makean veden kuluttajana sekä vesistöjen saastuttajana ja rehevöittäjänä.

Esitämme, että

– valtion hakkuut luonnontilaisissa ja muissa arvokkaissa metsissä on keskeytettävä välittömästi uutta tilannearviota ja suunnitelmaa varten. Suomen kaikki luonnontilaiset valtion metsät on suojeltava. Lisäksi osa talouskäytössä olevista valtion metsistä on rajattava hakkuiden ulkopuolelle ja päästettävä palautumaan vähitellen luonnontilaisiksi.

– suojelua on lisättävä myös yksityisten omistamissa metsissä. Esitämme sellaisen kaikkia yksityisiä omistajia koskevan järjestelmän (”Suomen metsät Oy”) luomista, jossa metsänsä tai metsänsä osan suojeltavaksi luovuttanut omistaja saa osan talouskäytössä olevien muiden metsien myynnistä saaduista ja metsäteollisuudelta verotettavista tuloista.

– luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi on vältettävä avohakkuita ja aurauksia talouskäytössä olevissa metsissä, joista osa myös ennallistetaan

rakenteilla ja suunnitteilla olevien sellutehtaiden tarve ja raaka-aineen saanti on arvioitava uudelleen. Pelkän sellun tuottamisen sijasta metsäteollisuuden jalostusastetta on määrätietoisesti nostettava.

– maatalouden päästöjä on vähennettävä lisäämällä hiiltä sitovia hiiliviljelymenetelmiä. Merkittävä osa liha- ja maitotuotannosta on muutettava kasviproteiinituotannoksi. Fosforipäästöt vesistöihin on saatava kuriin suojavyöhykkein, viljelymenetelmiä parantamalla ja lisäämällä tehokkaaksi todettua peltojen kipsikäsittelyä.

Kaivostoiminta kestäväksi ja valtion haltuun

Suomen lainsäädäntö ja käytännöt mahdollistavat laajan malmien etsinnän ja malmien löytämisen jälkeen kaivostoiminnan hyvin kannattavasti. Sen seurauksena Suomessa toimii useita suuria ylikansallisia kaivosyhtiöitä. Kaivosalaa tuetaan lainsäädännön, energiaverotukien, kaivoksille valtion ja kuntien varoin rakennettavan infrastruktuurin ja valtionyhtiöiden kautta. Paikallisten asukkaiden mielipiteillä ei ole väliä.

Monissa luonnonvaroja hyödyntävissä kaivoshankkeissa metsät, vesistöt ja maaperä vaarantuvat, mikä uhkaa paikallisista luonnonvaroista riippuvaisten ihmisten ja yhteisöjen toimeentulon perustaa. Esimerkiksi Lapissa kielteiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti poronhoitoon ja matkailuun.

Monet kaivokset toimivat vain lyhyehkön ajan (usein vuosikymmenen tai pari). Sinä aikana kaivos saattaa kuitenkin ehtiä pilaamaan laajalti vesiä ja muuta ympäristöä. Kaivostoiminnan loppumisen jälkeen työpaikat loppuvat ja rakennettu infrastruktuuri jää tarpeettomaksi. Pahimmillaan alueen palauttaminen haitattomaan tilaan jätetään tekemättä, jolloin vesien saastuminen ja muu ympäristön pilaantuminen saattaa jatkua vuosikymmeniä.

Esitämme, että

– kaivoksia ei avata arvokkaille luontoalueille, eivätkä kaivokset saa pilata vesistöjä, ilmaa tai maaperää eivätkä estää paikallisten elinkeinojen harjoittamista. Malminetsintä Natura- ja luonnonsuojelualueilla sekä kansallispuistoissa on kiellettävä. Kaivoshankkeita käsittelevien viranomaisten osaaminen, resurssit ja valtuudet on turvattava ja varmistettava, ettei lupia käsittelevillä viranomaisilla ole sidoksia kaivoshankkeisiin.

– kaivoslaki on perusteellisesti uudistettava. Maaperän luonnonrikkaudet ovat kansallisomaisuutta ja siksi nykyinen käytännössä vapaa valtausoikeus on poistettava. Pääosa tarpeelliseksi katsotusta kaivostoiminnasta on tehtävä perustettavan ja demokraattisesti ohjatun valtion kaivosyhtiön toimesta. Muille yhtiöille mahdollisesti annettavien kaivosoikeuksien ehtona on niin suurien vakuuksien asettaminen, että mahdolliset haitat pystytään korjaamaan yhtiön varoilla. Lisäksi yhtiöiden on maksettava erityistä kaivosveroa louhintamäärän ja talteen otetun materiaalin arvon perusteella.

– on varmistettava, että kaikki kaivoshankkeita koskeva tieto tulee avoimeen käsittelyyn ja että paikallisilla toimijoilla (mm. kunnilla ja kuntalaisilla) on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ja saada osuus toiminnan tuotoista.

Kohtuutalous kunniaan - pois luonnonvarojen ylikulutuksesta 

Luonnonvarojen kulutus on kasvanut valtavasti toisen maailmansodan jälkeen ja jakautunut hyvin epätasaisesti. Rikas vähemmistö on päävastuussa ylikulutuksesta ja päästöistä. Kehittyville maille ja myös monille alueille muissakin maissa on varattu luonnonvarojen tuottajan rooli tyydyttämään kapitalismin voitontavoittelua ja rikkaan eliitin ahneutta.

Kapitalismia luonnehtivaan tavaratuotannon räjähdysmäiseen kasvuun liittyy kiinteästi lukemattomien luontoa muuttavien ja sille vieraiden kemiallisten yhdisteiden, kuten erilaisten torjunta-aineiden, PCB-yhdisteiden, raskasmetallien, lääkejäämien ja muovien, leviäminen ympäri maapallon.

Ympäristökriisin ratkaisu vaatii luonnonvarojen kulutuksen laskua rikkaissa maissa. Se vaatii samalla tulonjaon tasaamista ja tasa-arvon lisäämistä mm. terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Tarvitaan terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemista kaikilla elämänalueilla varhaiskasvatuksesta kulttuuriin ja liikuntaan, kaavoituksesta sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kansalaiset voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa ympäristön tilaan mm. vähentämällä lihan syöntiä ja suosimalla kasvisvoittoista ruokavaliota. Kulutuskeskeisestä elämäntavasta voi karsia monenlaista elämän laadun kärsimättä.

Vaikka yksilöiden omat valinnat ovat tärkeitä, tarvitaan myös aktiivista osallistumista sellaiseen toimintaan, jolla saadaan aikaan tärkeitä koko Suomea – ja aikaa myöten koko maapalloa - koskevia muutoksia tuotannossa ja talouden rakenteissa. Kierrätys- ja kiertotalouden kehittäminen osaltaan pienentää rajallisten luonnonvarojen kuluttamista, etenkin kun sitä kehitetään koko kansantalouden puitteissa. Tavoitteenamme on luonnon tuotto- ja kantokyvyn asettamien rajojen mukainen ja oikeudenmukainen kohtuutalous, joka irtautuu kapitalistisesta talouskasvun pakosta.

Esitämme, että

– energiaa on säästettävä ja tarpeetonta kulutusta (kerskakulutus, yksityislentokoneet, pikamuoti, moottoriurheilu, tavaroiden suunniteltu vanheneminen, mainonnan tuottamat keinotekoiset ”tarpeet”…) vähennettävä

– yksityisten ihmisten itse tekemien säästötoimien lisäksi on toteutettava yhteiskunnallista ohjausta ja rajoituksia. On saatettava voimaan rikkaisiin – jotka aiheuttavat eniten päästöjä – kohdistuva varallisuusvero ja pääomatuloja on verotettava samalla tavalla kuin palkkatuloja. Lisäksi verotuksen progressiota on kiristettävä. Verotuksesta kertyvillä varoilla voidaan paitsi tukea kotimaista uusiutuvan energian tuotantoa ja pienyritystoimintaa, myös avustaa kehittyvien maiden kestävään tulevaisuuteen tähtääviä projekteja

– verotuksella, valistuksella ja muilla keinoilla on edistettävä ruokailutottumusten muuttamista kasvispainotteiseksi. Silloin merkittävä osa liha- ja maitotuotannosta voidaan muuttaa kasviproteiinituotannoksi

– uusien kemiallisten yhdisteiden käyttöönotto on estettävä ennen kuin on riittävästi tutkittu niiden mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia luonnossa

Rauha on ympäristökriisin ratkaisun edellytys

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja koko ympäristökriisin ratkaisu vaatii kansainvälistä yhteistoimintaa. Siihen on pyrittykin kansainvälisissä ilmastosopimuksissa. Sopimuksissa on kuitenkin olennaisia puutteita, kuten sotilaallisesta toiminnasta aiheutuvien ilmastopäästöjen jättäminen vähennystavoitteiden ulkopuolelle. Nämä päästöt ovat huomattavia, esimerkiksi pelkästään USA:n armeijan käyttämistä polttoaineista syntyy vuodessa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin mitä ovat koko Suomen hiilidioksidin vuosittaiset kokonaispäästöt. 

Vaikka yhteistyö on välttämätöntä, kauppasodat, asevarustelu, sotapropaganda ja USA:n maailmanvallan tavoittelu johtavat vastakkainasetteluun, epäluuloon ja heikentyviin yhteistyösuhteisiin. Aikaa radikaalien ratkaisujen tekemiseen on vähän ja siksi vastakkainasettelun lietsominen on vaarallista ilman varsinaista sotaakin.

Sotiminen aiheuttaa suuria tuhoja ympäristölle ja ihmisille. Esimerkiksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siihen liittyvät pakotteet ovat aiheuttaneet suuria häiriöitä ruuan maailmanmarkkinoille ja nostaneet ruuan hintaa. Samalla mahdollisuudet tarvittavaan kansainväliseen yhteistoimintaan ilmasto- ja ympäristökriisin ratkaisemiseksi ovat olennaisesti heikentyneet. Asevarustelun lisääminen Suomessa ja muissakin maissa kuluttaa rajallisia luonnonvaroja ja syö muualla kipeästi tarvittavia taloudellisia resursseja. Venäjälle asetettavat pakotteet ja Venäjän kanssa käytävästä kaupasta luopuminen johtaa ympäristön kannalta epäedullisten vaihtoehtojen käyttämiseen.

Sotien lisäksi muutkin syyt pakottavat ihmisiä lähtemään kodeistaan. Ilmastopakolaisuutta on jo nyt, varsinkin Afrikasta Eurooppaan. Kolme miljardia ihmistä asuu alueilla, jotka ilmaston lämpenemisen jatkuessa nykyvauhtia muuttuvat lähivuosikymmeninä asuinkelvottomiksi. Osa alueista jää veden alle, osa aavikoituu. Tämä lisää sodan, konfliktien ja sekasorron riskiä. Se lisää myös erilaisten epidemioiden, aliravitsemuksen ja nälkäkuolemien sekä vammautumisen ja vammoihin kuolemisen riskiä miljoonille ihmisille.

Tilanteen huonontuminen tapahtuu oloissa, jossa voittoa tavoitteleva lääke- ja rokoteteollisuus sekä sairaanhoito ja hoivapalvelut ovat kasvavaa kansainvälistä suurliiketoimintaa. Lääketieteen kehittyminen on samanaikaisesti mahdollistanut entistä yksilöllisemmän terveyden edistämisen ja sairauksien hoidon. Tulokset eivät kuitenkaan saavuta globaalin etelän köyhää väestöä, eivätkä liioin markkinavetoisen terveydenhuollon valinneiden rikkaiden maiden vähäosaisia.

Väestöryhmien ja maantieteellisten alueiden väliset erot terveydessä ja odotettavissa olevassa hyvinvoinnissa ovat suurimmat mitä ihmiskunnan historiassa on koettu. Kapitalistisen maailmanjärjestelmän oloissa ei ole ollut mahdollista toteuttaa terveyden edistämistä ja sairauden hoitoa oikeudenmukaisesti kansainvälisesti tai kansallisesti väestötasolla.

Esitämme, että 

– maapallon laajuista toimintaa on kehitettävä sodan ja sekasorron estämiseksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi sekä terveysuhkien torjumiseksi

terveyden edellytysten turvaamiseksi on edistettävä julkisesti rahoitettua ja toteutettua laadukasta terveydenhuoltoa, jossa kansainvälisen suurpääoman toimintamahdollisuudet on tiukasti rajattu. 

– ruokahuollon turvaamiseksi on edistettävä kunkin maan mahdollisuuksia lisätä omavaraisuutta ja vähennettävä riippuvuutta kansainvälisestä elintarviketeollisuudesta.

– sotilaallisen toiminnan aiheuttamat päästöt on otettava mukaan kansainvälisten ilmastosopimusten tavoitteisiin päästöjen vähentämisestä.

Olemme osa muutosvoimaa

Tarvitsemme sekä Suomessa että kansainvälisesti niin voimakkaan kansanliikkeen, että valtioiden ja yhtiöiden on pakko vähentää radikaalisti kasvihuonekaasujen päästöjä ja ympäristön saastumista sekä ryhtyä toimiin luontokadon ja luonnonvarojen ylikulutuksen pysäyttämiseksi. Vietnamin sodan lopettaneet ja Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon kumonneet liikkeet osoittavat tällaisten kansainvälisten kansanliikkeiden voiman. Myös työväenliikkeen kansainvälisellä kamppailulla on saatu monia tuloksia esimerkiksi työsuojelussa ja työajan lyhentämisessä.

Me kommunistit olemme mukana toiminnassa ympäristökriisin ratkaisemiseksi. Haluamme antaa siihen entistä vahvemman panoksen kehittämällä puolueemme ympäristöryhmän aktiivisuutta ja jäsenten tietoisuutta ympäristökysymyksissä, osallistumalla ympäristöliikkeisiin ja tukemalla niiden joukkovoiman kasvattamista sekä edistämällä työväenliikkeen ja rauhanliikkeiden yhteistoimintaa ympäristöliikkeiden kanssa niin paikallisesti, valtakunnallisesti kuin maailmanlaajuisesti.

SUOMEN KOMMUNISTISEN PUOLUEEN EDUSTAJAKOKOUS

11.-12.6.2022 KOTKA