- Edustajakokousasiakirjat
Maailma tarvitsee rauhaa ja rauha sen rakentajia
Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi sodan keskelle Eurooppaa. Se osoitti kylmän sodan jälkeisen Euroopan turvallisuusjärjestelyjen epäonnistuneen. Yhteistyön ja yhteisen turvallisuuden sijasta maanosaa on jaettu uudelleen Euroopan unionin ja Naton laajentuessa. Eurooppaan on kasautunut epäluottamusta, vastakkainasettelua, valtapolitiikkaa, nationalismia ja vihanpitoa. Autoritaarisen Venäjän eliitti yrittää sodan keinoilla palauttaa Venäjän suurvalta-asemia. Nato-jäsenyyttä hakenut Ukraina on joutunut sotaan, jossa ovat viime kädessä vastakkain ydinasein varustautuneet Venäjä ja Yhdysvallat Nato-kumppaneineen.
Maailmassa käydään myös monia muita sotia, muun muassa Etiopiassa, Irakissa, Jemenissä, Malissa, Somaliassa ja Syyriassa. Israel jatkaa Palestiinan laitonta miehittämistä ja valloittaa lisää maita siirtokunnille. Turkki pommittaa kurdikyliä Syyrian ja Irakin pohjoisosia. Tilanne Afganistanissa on edelleen vaarallinen. Yhdysvallat katsoo oikeudekseen puuttua sotilaallisesti muiden maiden asioihin ja kokoaa liittoutumaa Kiinaa ja Venäjää vastaan. Ydinaseiden käytön uhka on kasvanut YK:n ydinasekieltosopimuksesta huolimatta ja asevarustelu on muutenkin kiihtynyt. Kilpailu hupenevista luonnonvaroista ja valta-asemista tuo jännitteitä kansainväliseen tilanteeseen.
Kun turvallisuutta haetaan aseistusta lisäämällä ja liittoutumalla sotilaallisesti, on seurauksena turvallisuutta heikentävä kierre. Lisääntyvä asevarustelu ja sotilaallinen liittoutuminen lisää uhkakuvia ja turvattomuuden tunnetta rajan toisella puolella. Siellä lisätään sotilaallista toimintakykyä ja siihen vastataan taas rajan tällä puolella. Lopulta tämä voi johtaa sodalla, jopa ydinaseilla uhkaamiseen. Kun epäluottamuksen, varustelun ja vastakkainasettelun kierre jatkuu, se voi johtaa aseelliseen yhteenottoon.
Ympäristö vaatii rauhaa
Asevarusteluun käytettävät rahat ovat pois tarpeellisemmista menoista. Murto-osalla maailmassa sotilasmenoihin käytetyistä varoista – esimerkiksi vuonna 2021 yli 2 100 miljardia dollaria – olisi voitu toteuttaa monet YK:n kestävän kehityksen tavoitteista.
Asevarustelu kuluttaa aineellisia ja inhimillisiä voimavaroja, jotka pitäisi käyttää ympäristökriisin ratkaisemiseen ja ihmisten hyvinvointiin. Aseisiin käytettävät materiaalit ovat pois maapallon rajallisista malmeista ja muista materiaaleista.
Sodissa, sotaharjoituksissa ja asevarustelussa syntyy valtavia kasvihuonepäästöjä ja ympäristötuhoja. Pelkästään Yhdysvaltojen armeijan käyttämistä polttoaineista syntyvät vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin koko Suomen päästöt. Vaikka hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin (IPPC) raporteissa on todettu välttämättömäksi vähentää kiireellisesti kasvihuonepäästöjä, ei sotilaallisen toiminnan päästöjen vähentämistä ole vieläkään otettu mukaan kansainvälisiin ilmastotavoitteisiin.
Ilmastonmuutoksen, luontokadon ja luonnonvarojen ylikulutuksen pysäyttäminen vaatii yhteisesti sovittuja toimia ja kansainvälistä yhteistyötä. Tällaisen yhteistyön kehittäminen onnistuu vain rauhan ja luottamuksen ilmapiirissä. Vastakkainasettelu ja jännitys kansainvälisissä suhteissa ovat vakava este ympäristökriisin ja pandemioiden kaltaisten maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiselle. Esimerkiksi Ukrainan sota uhkaa johtaa laajaan ruokakriisiin, kun Ukrainan ja Venäjän vientiviljan saanti on vähentynyt ja hinnat ruokamarkkinoilla ovat jo muutenkin nousseet.
Rauha Ukrainaan
Venäjän hyökkäys Ukrainaan rikkoi YK:n, Ety-järjestön ja Minskin sopimusten periaatteita, joiden toteuttamista Venäjä oli itse aiemmin edellyttänyt. Sota on levittänyt kuolemaa ja tuhoa. Se on myös johtanut laajoihin Venäjän vastaisiin pakotteisiin ja ruokkinut venäläisvastaisia asenteita. Ukrainassa se on vahvistanut hallitusta, jota vielä ennen sotaa arvosteltiin laajasti ja aiheellisesti oligarkkien suosimisesta, epäsosiaalisesta politiikasta, uusnatsien toiminnan sallimisesta ja demokratian kaventamisesta, mm. kommunistisen puolueen kieltämisestä.
On sekä Ukrainan, Venäjän että koko Euroopan kannalta välttämätöntä saada aikaan tulitauko Ukrainaan ja edetä diplomaattisissa neuvotteluissa rauhansopimukseen. Sen tärkeänä osana on Ukrainan sotilaallinen liittoutumattomuus. Sota Ukrainassa ei lopu sotimalla vaan sopimalla.
Euroopan yhteisen turvallisuuden rakentaminen
Eurooppa on ollut toisen maailmansodan jälkeen suhteellisen rauhallinen maanosa. Jugoslavian väkivaltainen hajottaminen 1990-luvulla ja nyt Ukrainan sota ja sen laajenemisen uhka osoittavat, että Eurooppaan tarvitaan yhteisen turvallisuuden kollektiivinen järjestelmä. Turvallisuus on jakamaton, yhden turvallisuus ei voi toteutua toisen tai toisten kustannuksella. Se ei perustu asevoimaan vaan yhteistyöhön.
Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan ja sitä edeltänyt Naton laajentaminen itäiseen Eurooppaan ovat aiheuttaneet valtavaa vahinkoa pyrkimyksille rakentaa yhteistä eurooppalaista turvallisuutta. Euroopan turvallisuusjärjestelyt on rakennettava uudelleen, jotta Ukrainaan saadaan kestävä rauha ja jotta Eurooppa ei enää joudu kokemaan uusia sotia.
Luottamuksen ja yhteistyön rakentaminen sodan jälkeen uudelleen ei ole helppoa. Historian kokemukset osoittavat, että se on kuitenkin mahdollista suhteellisen lyhyessäkin ajassa, kun ei jäädä kiinni sodanaikaisiin asenteisiin.
Ukrainan sodan lopettamisen lisäksi tarvitaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous, johon kaikki Euroopan maat osallistuvat tasavertaisesti. On selvää, että se ei voi olla vuoden 1975 Helsingin Ety-kokouksen muistelutilaisuus, vaan kokous, jolle valmistellaan tärkeitä uusia päätöksiä, ja joka luo perustaa kokousten sarjalle ja elvyttää Ety-järjestön vastaamaan muuttuneen tilanteen haasteisiin. Tässä Suomen tulee olla aktiivinen.
Kiireellisintä on sopia siitä, että kaikki sitoutuvat olemaan käyttämättä sotilaallista voimaa ja olla hyökkäämättä toisiin maihin, sekä sitoutuvat toteuttamaan jännitystä vähentäviä toimia ja pidättäytymään aseistuksen ja joukkojen lisäämisestä.
Pidemmällä aikavälillä on pyrittävä sopimaan aseistuksen ja joukkojen asteittaisesta vähentämisestä. Euroopan maiden ei pidä viedä sotilasjoukkoja oman maansa ulkopuolelle. Tästä voivat olla poikkeuksena YK:n valtuuttamat rauhanturvatehtävät. Asekauppa tulee rajoittaa YK:n asekauppaa koskevan ATT-sopimuksen puitteisiin ja sitä pitää valvoa tiukasti. Uuden Ety-sopimuksen osana tulee olla myös ydinaseettomien alueiden ja sotilaallisesti liittoutumattomien maiden aseman vahvistaminen.
Näiden neuvottelujen ja sopimusten tuloksena Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö voidaan rakentaa toimivaksi ja vaikutusvaltaiseksi, aidosti eurooppalaiseksi järjestöksi. Näin on mahdollista edetä myös Eurooppaan ilman sotilasliittoja. Euroopan pitää myös olla aktiivinen aseidenriisunnan ja YK:n ydinaseet kieltävän sopimuksen edistäjä.
Natoon liittyminen on historiallinen virhe
Suomi on elänyt vuoden 1944 jälkeen rauhassa Neuvostoliiton ja Venäjän naapurina. Lähtökohtana on ollut luottamuksen ja yhteistyön rakentaminen maiden välillä. Luottamus saavutettiin rauhantahtoisella ulkopolitiikalla ja sotilaallisella liittoutumattomuudella, jonka perusteella naapurimaa tiesi, että Suomi ei salli alueensa käyttämistä aseelliseen hyökkäykseen eikä liittoudu naapurimaahan vihamielisesti suhtautuvien valtioiden kanssa.
Eduskunnan käsittelemissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa selonteoissa on toistuvasti – ja myös Ukrainan sodan aikana – todettu, että Suomeen ei kohdistu sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa. Tästä huolimatta oikeisto on perustellut yhä suurempien asehankintojen tekemistä ja Natoon liittymistä Venäjän uhkalla. Uusien F-35 -hävittäjien ja sota-alusten hankinta nostaa Suomen asemenot jo Euroopan kärkitasolle suhteessa asukaslukuun.
Venäjän nykyinen, oligarkkien ja turvallisuuskoneistojen eliittien muodostama autoritaarinen hallinto toteuttaa epädemokraattista, eriarvoista ja nationalistista suurvaltapolitiikkaa, jota SKP ei hyväksy. Suomi on kuitenkin Venäjän naapuri, jonka kanssa on syytä pyrkiä rakentamaan asiallisia yhteistyösuhteita. Historia on osoittanut, että yhteyksien katkaiseminen, vihanpito, kilpavarustelu ja tuen hakeminen liittoutumalla sotilaallisesti on vaarallinen tie.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sodan julmuudet ovat ymmärrettävästi pelästyttäneet suomalaisia. Liittyminen Yhdysvaltojen johtamaan sotilasliitto Natoon on kuitenkin väärä johtopäätös ja historiallinen virhe. Jäsenyys Natossa ei vahvista turvallisuutta vaan tuo lisää jännitteitä Suomen rajoille ja lähialueille. Suomen rajan muuttuminen viime kädessä Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan ja ydinasepelotteeseen nojaavan Naton etuvartioksi Venäjää vastaan lisää riskejä.
Naton jäsenenä Suomi sitoutuu Naton ydinasepolitiikkaan ja strategiaan, johon kuuluu ydinaseet kieltävän YK:n sopimuksen torjuminen, valmius käyttää sotilaallista voimaa ilman kansainvälisen oikeuden edellyttämää YK:n valtuutusta, joukkojen sijoittaminen Venäjän vastaisille rajoille ja vastakkainasettelu myös Kiinan kanssa. Näin Suomi on mukana voimistamassa uutta kylmää sotaa ja Yhdysvaltojen johtaman liittoutuman imperialistisia tavoitteita. Samalla Naton jäsenyys lisää riskiä joutumisesta mukaan sellaisiin Yhdysvaltojen ja Naton konflikteihin, joissa Suomella ei ole osaa eikä arpaa. Jo jäsenyyden hakeminen on johtanut vaatimuksiin Suomen ulkopolitiikan ja ihmisoikeuspolitiikan muuttamisesta, kun Turkki vaatii poistamaan esteet aseiden vienniltä ja palauttamaan Kurdistanin työväenpuolueen tukijoiksi väittämiä pakolaisia tuomittavaksi Turkkiin. Liittyminen Natoon kaventaa muutenkin Suomen mahdollisuuksia toimia konfliktien sovittelijana ja rauhan rakentajana.
Eduskunnan päätös hakea Naton jäsenyyttä tehtiin kovalla kiireellä, sodalla pelotellen ja selvittämättä sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalla jatkamisen mahdollisuuksia ja hyötyjä. Eduskunta ei asettanut jäsenyydelle edes mitään reunaehtoja, toisin kuin kaikki muut pohjoismaat ovat tehneet. Natoon liittymisen kannalla olivat kaikki eduskuntapuolueet. Vasemmistoliiton edustajien enemmistö siunasi ratkaisut jopa vastoin puolueen periaateohjelmaa. Suomen Nato-ratkaisulla painostettiin myös Ruotsia luopumaan liittoutumattomuudesta.
Rauhan puolesta
Suomen kommunistinen puolue jatkaa toimintaa Nato-jäsenyyttä vastaan ja muistuttaa, että eduskunnalla on vielä mahdollisuus hylätä Nato-jäsenyys.
Vaikka Nato-jäsenyys toteutuisikin, vaadimme edelleen irtaantumista Natosta ja palaamista sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Asevaraisesta, Natoon ja ydinpelotteeseen nojaavasta turvallisuuspolitiikasta on palattava rauhanpolitiikkaan.
Vaikka Suomi olisi Naton jäsen, vaadimme Suomelle omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka olennaisia lähtökohtia ovat seuraavat:
– Suomeen ei saa tuoda ydinaseita eikä sijoittaa Naton joukkoja ja tukikohtia.
– Suomalaisia joukkoja voi käyttää ulkomailla vain YK:n valtuuttamiin rauhanturvaamistehtäviin. Kaikkien osapuolten on hyväksyttävä rauhanturvaajien paikalle saapuminen.
– Suomi ei salli jatkossakaan minkään muun valtion tai Naton käyttää maamme aluetta vihamielisiin tarkoituksiin muita maita vastaan.
– Suomi liittyy ydinaseet kieltävään YK:n sopimukseen ja edistää aktiivisesti aseidenriisuntaa.
– Suomi pysyy erossa Naton ja Venäjän välisistä konflikteista ja suurvaltojen ristiriidoista eikä osallistu myöskään Yhdysvaltojen kokoamaan liittoutumaan Kiinaa vastaan.
– Suomi käy asiallista vuoropuhelua Venäjän kanssa mm. Ukrainan sodan lopettamiseksi, tukee venäläisiä sodanvastustajia ja pyrkii jatkamaan kansalaistason yhteyksiä Venäjälle. Suomessa ei pidä syyllistää tavallisia venäläisiä ihmisiä presidentti Putinin hallinnon rikoksista.
– Suomi pyrkii osaltaan siihen, että loputtoman pakotteiden jatkamisen sijasta Venäjälle avataan näköala paluusta taloudelliseen ja muuhun yhteistyöhön, kun sotatoimet lopetetaan.
SKP jatkaa sodan ja militarisminvastaisen työväenliikkeen perinteitä. Samalla olemme mukana mahdollisimman laajan yhteisrintaman muodostamisessa sotaa, Natoa ja asevarustelua vastaan. Sotahysterian ja sotaan valmistautumisen, pelon ja vihan lietsomiselle tarvitaan rauhanoppositio. Tässä rauhanjärjestöillä ja rauhantyön laajentamisella ay-liikkeessä on keskeinen merkitys.
On rauhanpolitiikan aloitteiden ja sodanvastaisen liikkeen voimistamisen aika!
SUOMEN KOMMUNISTISEN PUOLUEEN EDUSTAJAKOKOUS
11.-12.6.2022 KOTKA