Politiikan suuntaa on muutettava!

Hyvät toverit,

Oxfam-kansalaisjärjestö julkaisee yleensä aina vuoden alussa tilastot varallisuuden keskittymisestä. Elämme vuotta 2016, jolloin tilastojen mukaan yksi prosentti maailman ihmisistä omistaa puolet maailman kaikesta varallisuudesta. Totta on siis tämä: maailmanlaajuisesti rikkain 1% hyötyy harjoitettavasta politiikasta. Ei käytännöllisesti katsoen kukaan muu. Elämme finanssikapitalismin aikaa, jota leimaavat yhä valtavammat pääoman liikkeet, ja sen ympärillä tanssiva spekulaatiotalous. Rahoitusmarkkinat ovat vieneet jumalien paikan, ja ylipappeina häärivät pankkien ekonomistit, jotka ennustavat meille viikoittain markkinoiden liikkeitä.

Tämä tilanne ei ole syntynyt sattumalta tai luonnonlain kaltaisesti. On tietoisen politiikan seurausta, että nämä ekonomistien ennusteet saavat suuremman painoarvon kuin tavallisten ihmisten tarpeet ja halut. Tämä alati suureneva vaurauden epätasapaino on kapitalistisen talousjärjestelmän ominaisuus.

Nyt on Suomessa vallassa oikeistohallitus – porvarihalitus. Se on täynnä ministereitä, joiden sanaan ei voi luottaa, jotka eivät pidä lupauksiaan, jotka ajavat vain rikkaiden ja suurpääoman asiaa.
Ensimmäisen toimintavuotensa aikana hallitus on kerinnyt tehdä lukuisia todella rankkoja hyökkäyksiä työväestön etuja kohtaan. Pakkolaki- ja yhteiskuntasopimusfarssi on hallituksen keino vaatia suoria palkanalennuksia työväestöltä – suoria tulonsiirtoja porvarien pussiin.

Veronkiertoon ei ole puututtu, osakkeiden ja omistusten piilottamista aiotaan helpottaa, tuottavaa valtionomaisuutta on myyty, valtionyhtiöistä on irtisanottu työntekijöitä. Samaan aikaan on julkaistu leikkauslistat, suunnitelmana leikata kaikista palveluista ja sosiaalietuuksista. Siis ainoa, joka jätetään rauhaan ovat rikkaat ja suurpääoma.

Suomalaiset yritykset ovat maksaneet tänä keväänä ennätyssuuret osingot omistajilleen. Pelkästään pörssiin listautuneet yritykset jakoivat yli 10 miljardia osinkoja – enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaikkiaan, listautumattomat yrityksen mukaanlukien osinkosumma lienee lähempänä 20 miljardia. Kaikki tämä keskellä lama-aikaa, kun meille kerrotaan, että rahaa ei ole.

Tällaisena aikana ei ole mitään syytä suostua palkanalennuksiin tai työajan pidennyksiin. Työnantajaliittojen ja hallituksen esittämä yhteiskuntasopimus on härski vedätys, johon ei työväenliikkeen kannattaisi mennä mukaan. Eikä muuten pitäisi olla myöskään mitään syytä istua kaupan kassalla työväen juhlapäivänä.

Hallituskauden aikana on myös jatkettu aiemmilta vuosilta tuttua, huolestuttavaa linjaa Suomen viemiseksi lähemmäs sotilasliitto Natoa. Tänä keväänä Suomeen saapuu yhdysvaltalaisia joukkoja sotaharjoituksiin. On meistä kaikista kiinni, kuinka rauhassa nämä sotilaat saavat harjoitella. Itse toivotan mieluusti jenkkisotilaat takaisin kotimatkalle.

13131042_1125894060803987_3710027085237746010_o.jpg

Vallassa on siis todella kylmä hallitus. Leikkaushallitus, työnantajien hallitus ja sotapolitiikan hallitus – porvarihallitus, jonka sietäisi jo erota tehtävästään. Mutta mitä tilalle?

Riittääkö, että saadaan uusi hallitus, mutta sama politiikka jatkuu – uusien puolueiden tekemänä? On ikävä kyllä niin, että tänä päivänä kyse ei ole vain siitä, ketkä hallitsevat, koska hallitsijoiden vaihtaminen ei automaattisesti tarkoita politiikan sisällön vaihtumista. Tässä on meidän ja koko laajan työväenliikkeen haaste: muuttaa harjoitettavan politiikan suuntaa, ja uudistaa ne peruslähtökohdat, joista politiikkaa tehdään.

• On murrettava pääoman taloudellinen ylivalta: kamppailtava parempien työehtojen ja lyhyemmän työpäivän puolesta.
• On murrettava porvariston poliittinen ylivalta: syrjäytettävä ne kokoomusjohtoiset koalitiot, joiden kautta tällä hetkellä politiikan suunta asetetaan, ja näin löydettävä vaihtoehto leikkauksille ja kurjistamiselle.
• Ja on murrettava finanssikapitalismin ideologinen ylivalta – se vaihtoehdottomuuden ilmapiiri, jossa elämme. Se, jossa aikamme oraakkelit perustelevat kuinka hyvänsä härskiä rikkaiden etua ajavaa politiikkaa kestävyysvajeella tai Suomen luottoluokituksen laskulla.
• Nämä ovat vasta ensiaskeleita: päämääränä on oltava toimimattoman kapitalistisen järjestelmän lakkauttaminen, ja uudentyyppisen 2000-luvun sosialismin rakentaminen.

Meidän filosofiamme on toiminnan filosofia. Ajattelumme ei löydy vain kirjoista, vaan oleellisilta osin se syntyy ja kehittyy työssä ja toiminnassa. Se näkyy viime kädessä siinä, mitä me teemme ja miten teemme.

Politiikka on ollut kylmäävää katseltavaa tänä talvena, mutta on sentään jotain, joka antaa toivoa. Ja se on leikkauksia vastaan nousseet kansalaisliikkeet ja lisääntynyt aktiivisuus: aiempaa suuremmat mielenosoitukset – uudentyyppiset yhteydet ihmisten välillä ja ehkä myös viriävässä oleva uusi solidaarisuus. Niissä piilee muutoksen ja murtuman mahdollisuus. Olen pannut merkille vuoden aikana, että kenttä kuohuu paljon kovemmin kuin mitä päällepäin näyttää. Ihmiset ovat olleet todella suutuksissa ja raivoissaan, ja tästä voi olla yllättäviäkin seurauksia.

Tämä on se, mihin viime kädessä itse luotan, ja mielestäni teidänkin pitäisi: ihmisillä on halu muuttaa maailma toiseksi, ja myös kykyä tehdä se. On meidän, järjestäytyneen työväenliikkeen tehtävä olla mukana kaikissa näissä kamppailuissa, auttamassa, luomassa tilaa ja rohkaisemassa.

Puhe Youtubessa

SKP