Ihmisten, työn ja työväen Euroopan puolesta – ei EU:lle!
Euroopan unionin lupailtiin olevan rauhan, vakauden, hyvinvoinnin ja työllisyyden tuoja. Eurooppaan on kuitenkin saatu rauhan ja vakauden sijaan epävakautta ja eripuraa, hyvinvoinnin ja työllisyyden sijaan eriarvoistavaa leikkauspolitiikkaa ja kasvava työttömyys. Etenkin työväenliikkeelle annetut poliittiset lupaukset ovat käytännössä kautta linjan osoittautuneet katteettomiksi. Unioni on osoittanut selkeästi luonteensa suurpääoman ja porvarien projektina.
EU:ssa harjoitetun politiikan seurauksena se on ajautunut historiansa syvimpään kriisiin. Siihen EU-komissio sekä useimpien EU-maiden johtajat ovat vastanneet yhä kovemmalla kurilla, julmemmalla leikkauspolitiikalla ja demokratiaa kaventavilla liittovaltiohankkeilla. Kriisiä on siis yritetty hoitaa samoilla keinoilla, joilla se on aiheutettukin. Työväen vaatimukset on sivuutettu.
EU:n neljä ns. perusvapautta eli pääomien, tuotteiden, palveluiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus EU-alueella eli sisämarkkinoilla, pelaavat pääoman ja suurten yritysten pussiin. Jäsenmaiden työtätekeville ja vähävaraisille asukkaille jätetään lähinnä alistujan ja maksumiehen osa. Samalla EU jakaa markkinoita ja voitontekomahdollisuuksia ylikansallisille suuryrityksille syrjäyttäen tässä pelissä muut yrittäjät.
Oikeistolainen linja näkyy muillakin aloilla. Direktiiveillä ja EU:n tuomioistuimen päätöksillä on huononnettu työehtoja ja kavennettu ammattiyhdistysliikkeen toimintamahdollisuuksia. SKP toimii yhdessä eurooppalaisten kommunistien ja muiden vasemmistolaisten voimien kanssa tulonjaon korjaamiseksi, työajan lyhentämiseksi, minimipalkan toteuttamiseksi sekä työntekijöiden oikeuksien ja ammattiyhdistysliikkeen vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi kaikissa maissa.
Eurooppa-nimen itselleen ominut EU osoittaa olevansa yhä vahvemmin vain liike-elämän ja erityisesti suurpääoman asialla. Muun muassa useimpia EU-maita yhteen sitovaa valuuttaa, eurojärjestelmää, on häikäilemättä käytetty aseena. Jäsenmaita on pakotettu noudattamaan komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston sanelemaa pankkeja ja finanssikapitalisteja hyödyttävää politiikkaa.
Tämä on näkynyt erityisen selvästi Kreikan kohdalla. Kun Kreikka ajautui kriisiin aikaisemman oikeistohallituksen politiikan seurauksena, Kreikan omia ehdotuksia kriisistä selviämisestä ei hyväksytty. Sen sijaan Euroopan keskuspankki pakotti kreikkalaiset alistumaan kansalaisia kurjistavaan leikkaus- ja yksityistämispolitiikkaan. Se kiristi kreikkalaisia lopettamalla EU:n rahahuollon ja luottojen myöntämisen, mikä sulki Kreikan pankit.
Kreikan hallituksella olisi ollut reaalisia mahdollisuuksia noudattaa omaa äänestäjille lupaamaansa ohjelmaa, jos sillä olisi tuolloin euron rinnalla ollut oma rinnakkaisvaluuttansa, demokraattisessa ohjauksessa toimiva julkinen pankkisektori ja poliittista tukea ainakin osalta muiden EU-maiden hallituksista. SKP tukee vaatimuksia EU-alueen kriisimaiden velkojen leikkaamisesta. Leikkaukset on tehtävä siten, että kriisin aiheuttaneet finanssikapitalistit joutuvat maksajiksi ja menettävät saatavansa.
STOP TTIP
USA:n kanssa suljettujen ovien takana neuvoteltu TTIP-sopimus ja Kanadan kanssa neuvoteltu CETA-sopimus toisivat EU-maihin kaupan esteiden poistamisen nimissä työelämää, ympäristöä ja kemikaaleja koskevaa huonompaa lainsäädäntöä. Lisäksi sopimukset huonontaisivat monien muiden alojen normeja ja käytäntöjä. Sopimuksiin sisältyvä investointisuoja tekisi mahdolliseksi yritysten valtioilta vaatimat jättikorvaukset. Noilla sopimuksilla suuri osa EU:n jäsenmaitten lainsäädäntövallasta eli demokraattisesta päätöksenteosta siirrettäisiin yritysmaailman sopimuspolitiikaksi. Sopimusriitojen ratkaisu ei olisi lainsäätäjän ja valtioiden omien oikeuslaitosten käsissä, vaan ratkaisuja tekisi kansainvälinen investointituomioistuin tai välimiesoikeus, johon myös suuryritykset saisivat valita juristejaan. Lisäksi suuryhtiöt vaikuttaisivat ns. sääntely-yhteistyön kautta tulevaan lainsäädäntöön. EU:n ja 22 maan välillä neuvoteltavana oleva TiSA-sopimus puolestaan avaisi terveys-, sosiaali- ja monet muut julkiset palvelut yhä laajemmin kansainvälisten yritysten voitonsaalistuksen kohteiksi.
Nämä vapaakauppaneuvottelut ovat kuvaava esimerkki siitä, mistä Euroopan unionissa on pohjimmiltaan kyse: suuryritysten ja suurpääoman vallan lisäämisestä.
Suomi ei ole enää saanut EU:n vapaakaupasta kokonaishyötyä. Vienti EU-alueelle on ollut jo kauan tuontia pienempää. Investoinnit EU-alueelta Suomeen eivät ole merkittävästi lisääntyneet eivätkä luoneet työpaikkoja EU-jäsenyyden aiheuttaman työpaikkakadon tilalle. Pelkät Suomen EU:n bruttojäsenmaksut ovat nousseet jo yli 2 miljardiin euroon vuodessa ja jäsenyydestä aiheutuu Suomelle muitakin mittavia kuluja. Meillä ei ole varaa kalliiseen ja suomalaisia työpaikkoja tuhoavaan EU:n jäsenyyteen eikä EU:n edellyttämään asevarustelun. Varaa ei ole myöskään EU-vetoiseen talouspolitiikkaan, joka on jo merkittävästi heikentänyt Suomen valtion ja kuntien tulorahoitusta.
Irti Natosta
EU on ottanut myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vaarallisen ja kansalaisten etujen vastaisen roolin. Jäsenvaltioidensa itsenäisen ulkopolitiikan rinnalle EU on kehittänyt Naton kanssa tiiviissä yhteistyössä toimivan ulkopoliittisen koneistonsa ja politiikkansa, jota Suomen hallitus noudattaa kansallisista eduista välittämättä. Tämä on yhdessä EU:n ajaman talouspolitiikan kanssa lisännyt voimakkaasti työttömyyttä Suomessa, romahduttanut Venäjän kaupan ja aiheuttanut verotulojen olennaisen alentumisen. Osaltaan tämän politiikan seurausta ovat ns. kestävyysvaje sekä valtion mittavat budjettileikkaukset ja kunnallisten palvelujen alasajo.
Naton laajeneminen, Ukrainan kriisi ja Venäjää vastaan kohdistetut pakotteet ovat lisänneet jännitystä ja vastakkainasettelua Euroopassa. Suomen nykyinen poliittinen johto on ollut niissä innolla mukana mm. estämällä Venäjän duuman valitsemien edustajien osallistumisen ETYKin 40-vuotisjuhlallisuuksiin.
Kansanäänestys EU:sta ja eurosta
Suomen kommunistinen puolue ei hyväksy EU:n kapitalistista perusarvoa, sen politiikan linjaa, sotaisuutta eikä EU:n kehittämistä jäsenmaita yhä tiukemmin sitovaksi liittovaltioksi. Emme hyväksy nykyistä talouspolitiikan suuntaa: leikkauksia ja työväen oikeuksien polkemista. Emme hyväksy tapaa, jolla Suomi on liitetty osalliseksi yhä uusiin EU-sopimuksiin ilman kunnollista julkista keskustelua ja kansanäänestyksiä. Me vaadimme toisenlaista Eurooppaa, joka tukee ihmisten hyvinvointia, tasa-arvoa, ekologisesti kestävää kehitystä ja rauhaa. Vaadimme kansanäänestystä eurosta ja EU-sopimuksista.
Me muistutamme, että Eurooppa ei ole vain Euroopan unioni, vaan käsittää kaikki maat Atlantilta Uralille. Euroopan unionin oikeistolaisen sanelupolitiikan tilalle me vaadimme rauhanomaista ja tasa-arvoista, kaikkia eurooppalaisia hyödyttävää itsenäisten valtioiden välistä yhteistyötä.
Tämän eurooppalaisen yhteistyön on perustuttava kansalaisten perusoikeuksien, työväen etujen, demokratian ja kansojen itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Se edellyttää suurpääoman, erityisesti kansainvälisen finanssipääoman vallan rajoittamista ja finanssikapitalismin ideologian murtamista. Kansantaloudet on vapautettava uusliberalistisen eurokurin, pankkivallan ja rahaliiton kahleista kehittämällä kauppaa ja muuta yhteistyötä niin, että kunkin maan erityiset tarpeet ja kehityksen erot voidaan ottaa joustavasti huomioon myös raha- ja valuuttapolitiikassa. Kapitalistisen voitontavoittelun sijasta on asetettava tärkeimmäksi tavoitteeksi ihmisten ja luonnon hyvinvointi.
SKP toimii ja taistelee toisenlaisen, ihmisille paremman Euroopan luomiseksi. Siihen tarvitaan työväenliikkeen kansainvälisyyttä ja uusliberalismia vastustavien edistyksellisten voimien yhteistyötä. Tähän toimintaan me kommunistit osallistumme ammattiyhdistysliikkeessä, kansalaisjärjestöissä, Euroopan vasemmiston puitteissa ja kommunististen puolueiden kansainvälisessä yhteistyössä. Pidämme välttämättömänä, että nykyinen tuhoisa kehityksen suunta kyetään kääntämään, ja siihen tarvitaan yhteistä voimaa: kansainvälistä luokkataistelua.
SKP:n edustajakokous