Etusivu >> Artikkelit >> Alas ympäristöä tuhoava kapitalismi

Alas ympäristöä tuhoava kapitalismi

02.05.2019 - 15:15
  • SKP, vappu, Jiri Mäntysalo, Pori, Turku
Suomen kommunistisen puoluee europralamenttivaaliehdokas Jiri Mäntysalo puhui Vappuna Turussa

Hyvät toverit, 

oikein hyvää vappua! 

  

On todellakin ilo olla täällä viettämässä tätä toukokuun ensimmäistä ja olla mukana jatkamassa perinteikästä juhlaa, joka on edelleen maailman työläisten oma juhlapäivä. Ympäri maailmaa vappuna nostetaan esille varsinkin työväenluokan saavutuksia ja vaaditaan parempia elinoloja, työolosuhteita ja työehtoja sekä esitetään kärkevää kritiikkiä porvaripolitiikkaa kohtaan. 

  

Kun Suomen tilannetta seuraa vuonna 2019, niin on todettava, että vapun merkitystä ei sovi unohtaa. Yhteiskuntamme on nimittäin monella tapaa tilanteessa, jossa meillä on kaksi suuntaa. Joko otamme yhteiskuntana askeleita kohti oikeudenmukaisuutta, sivistystä, kehitystä ja eettisyyttä tai sen tuhoutuminen jatkuu leikkauspolitiikalla, epäluuloilla ja jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten kurjuuttamisella. On varmaan sanomattakin selvää, kumpaa tietä on Suomessa poliittisen eliitin johdolla kuljettu jo aivan liian pitkään. 

  

Kovalla työllä ja taistelulla rakennetusta hyvinvointiyhteiskunnasta on jäljellä se, mitä vallan johtavassa kahvassa viimeiset vuosikymmenet keikkunut porvaristo ei ole ehtinyt hävittämään tai myymään. Hyvinvointiyhteiskunta, jonka näkyvin osa eli sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko haastaviin elämäntilanteisiin on ollut järjestelmällisten ideologisten hyökkäysten kohteena, kun sitä on pala palalta erilaisissa hallituskokoonpanoissa romutettu. Sen seuraukset näkevät ja kokevat monet ihmiset jokapäiväisessä arjessaan. Tämän päivän Suomessa yli 800 000 ihmistä elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. 

  

Suomalaista yhteiskuntaa kuvaavia lukuja voitaisiin esittää vielä runsaasti lisää, ja ne kaikki kertovat oikeistopolitiikan tuhoisista jäljistä. Kommunistien ja muun vasemmiston kritiikki varsinkin edellistä hallitusta kohtaan oli kovaa – ja ihan aiheesta. 

  

Maamme asioihin vaikuttaa keskeisesti myös Euroopan unioni. Tänä päivänä EU edustaa sitä samaa uusliberalistista politiikkaa, jonka avulla myös porvaristo on pitänyt huolen, etteivät luokkaerot kapene liikaa. EU:sta on tullut portinvartija, joka huolehtii pääomien sujuvasta liikkumisesta ja niiden kasautumisesta pienen joukon käsiin. EU pohjaa politiikkansa markkinatalouden lainalaisuuksille, jotka aiheuttavat ristiriidan ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin täysimääräiselle toteutumiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että ne, jotka ovat avun tarpeessa ja ne, jotka eivät ole rahankiilto silmissä kiitävien mielestä tarpeeksi tuottavia, ne jäävät järjestelmän jalkoihin. Esimerkkejä tästä on monia: pk-yritysten sijaan suositaan suuryrityksiä. Maataloustukijärjestelmä tukee pääasiassa suurtilallisia ja heitä, joilla on eniten viljelyalaa. EU haluaa koota itselleen omaa armeijaa, ja noudattaa lähes kaikessa ulkopolitiikassaan samaa linjaa kuin Yhdysvallat. Unionin politiikkaa talouskriisiä potevissa maissa on ollut pelastaa pankit, mutta määrätä leikkaamaan kansalta palkkoja, eläkkeitä, palveluita ja sosiaaliturvaa. 

  

Juuri näiden markkinatalouden lainalaisuuksien vuoksi olemme ajautuneet tähän nykyiseen ilmastokriisiin. EU on kykenemätön vastaamaan ilmastonmuutoksen asettamaan haasteeseen niin kauan, kun jatkuvaan voitontavoitteluun sekä tarpeettoman materian ylituotantoon perustuvaa markkinataloutta ja kapitalismia ei kyseenalaisteta. Niin kauan, kun ympäristö nähdään ensisijaisesti kauppatavarana ja voiton tahkoamisen välineenä, niin emme kykene torjumaan ilmastonmuutosta riittävän tehokkaasti. 

  

Me tarvitsemme systeeminmuutoksen. Se on välttämätöntä, jotta onnistumme säilyttämään planeettamme elinkelpoisena. Pelkästään pienet lakimuutokset ja luottaminen tulevaisuuden innovaatioihin ei enää riitä, vaan vanha rahavalta pitää heittää romukoppaan. Markkinat eivät ole missään vaiheessa olleet johtoasemassa rakentamassa hyvinvointivaltiota, vaan se on rakennettu kovan poliittisen taistelun ja vahvan julkisen sektorin voimin. Me emme voi nytkään luottaa, että markkinat pelastaisivat maailman, vaan se työ on tehtävä priorisoimalla ihmisten hyvinvointi ja peruspalvelut ennen markkinoita. 

  

Meidän on paitsi vaadittava päättäjiltä toimia, niin myös toimittava itse ja harjoitettava arjen aktivismia. Haastettava vanhoja ajatustapoja ja nostettava ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu puheenaiheeksi työpaikoilla, kouluissa, valtuustoissa, ammattiosastoissa ja taloyhtiön kokouksissa sekä pohdittava yhdessä, mitä me voimme ilmaston ja ympäristön hyväksi tehdä. Vaadittava ilmastomarsseilla ja mielenosoituksissa: ”Alas ympäristöä tuhoava kapitalismi!” 

  

Vaikka mikään arjen ilmastofiksu teko ei ole liian pieni toteutettavaksi, niin siihen en kuitenkaan suostu, että koko homma jätetään yksilöiden vastuulle. Suuret monikansalliset yhtiöt aiheuttavat mittavia päästöjä ja turmelevat muutenkin luontoa toiminnallaan. Ympäristöpolitiikka tulisi perustua siihen periaatteeseen, että ne, jotka tuhoavat, vastuutetaan myös korjaamaan tuhonsa. Toistaiseksi Euroopan unioni ei ole tähän asiaan ryhtynyt, sillä suuryritykset sanelevat unionin suunnan. 

  

En sano, etteikö EU:ssa olisi hyviäkin puolia. Ihmisten vapaa liikkuvuus Schengenin alueella on helpottanut muun muassa työn tekemistä toisissa Euroopan maassa sekä erilaisilla direktiiveillä on saatu aikaan parannuksia moniin asioihin. Nämä ovat kuitenkin kaikki sellaisia asioita, joihin ei EU:ta tarvita. Ihmisten vapaa liikkuvuus voidaan toteuttaa myös ilman EU-jäsenyyttä sekä lainsäädäntö hoitaa kansallisesti tai Euroopan laajuisilla ja kansainvälisillä sopimuksilla. EU:n haitat ovat suuremmat kuin sen hyödyt, sillä vika on rakenteissa, jotka pohjaavat markkinatalouteen ja kapitalismiin. Tämän vuoksi raha arvotetaan aina kaikkien muiden asioiden edelle. 

  

Rahan ylivalta ja riisto aiheuttavat eriarvoisuutta ja tyytymättömyyttä. Tämä tyytymättömyys on valitettavasti kääntänyt työväenluokkaisia ihmisiä toisiaan vastaan, sillä rasismi on lisääntynyt Suomessa ja Euroopassa. Suomessa fasistien on jopa annettu marssia meidän kaduilla eikä poliisi ole tehnyt yhteiskunnallista tehtäväänsä ja suojellut ihmisiä ja yhteisiä julkisia paikkoja. Kaupunkiemme suojeleminen on siis jäänyt meidän antifasistien tehtäväksi. Muuallakin Euroopassa fasismia liehittelevät oikeistopopulistit ovat nostaneet kannatustaan. Osassa Euroopan maita on johdossa jopa fasismiin myötämielisesti suhtautuvia hallituksia. Tämä kaikki kertoo siitä, mihin kurjuuttaminen on johtanut. Surullisinta on se, että nämä ihmiset ovat menettäneet luokkatietoisuutensa. He eivät tiedosta, että eri kansallisuuksia edustavia duunareita ei ole mitään järkeä laittaa toisiaan vastaan, sillä työväenluokan vastakkainasettelusta hyötyy vain porvaristo. 

  

Selvää kuitenkin on, että rasistinen ihminen ei voi hyvin. Pahoinvointi on johtanut katkeruuteen ja vihaan sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole edesauttaneet kasvavaa eriarvoisuutta millään tavalla. 

  

Juuri siksi, ja etenkin juuri siksi hyvät toverit, pitää olla vastavoima. Sellainen vastavoima, joka sanoutuu irti sekä porvarillisesta kuripolitiikasta että myös sen jälkituotteesta eli nurkkakuntaisesta ja demokratiaa halventavasta nationalismista. Ja mistä muualta tämä vastavoima voisi löytyä muuta kuin vasemmistosta. 

  

Olen EU-kriittinen vasemmistolainen. Korostan vasemmistolaisuuttani etenkin siksi, että en halua Suomea irti EU:sta laittaakseni rajoja kiinni. Haluan Suomen irti EU:sta, koska sitä unionia ei ole luotu kansaa varten. EU:sta irtautuminen ei pidä tarkoittaa eristäytymistä, vaan sen sijaan entistä laajempaa yhteistyötä kansojen välillä niin hallitustenvälisesti, mutta myös etenkin kansalaisjärjestöjen kesken. Ihmisoikeuksien, rauhan, eläinten oikeuksien ja ympäristönsuojelun parissa työskentelevät järjestöt ja joukkoliikkeet tekevät jo nyt paljon työtä ja toimivat sekä Euroopassa että kansainvälisestikin muun muassa laatien vetoomuksia ja aloitteita sekä järjestäen mielenosoituksia. Kansalaisjärjestöillä on myös paljon sanottavaa lainsäädäntöön. Järjestötoiminta on monella tapaa hyvin tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa. Siirtymällä kansojen ja kansalaisjärjestöjen väliseen yhteistyöhön, ihmiset saavat suorempaa vaikutusvaltaa päätöksentekoon. Yhteistyö toimii myös täten demokraattisemmalla pohjalla kuin nykyinen keskusjohtoinen Euroopan unioni, jossa valta keskittyy vielä kaiken lisäksi muutamalle harvalla jäsenmaalle. 

  

Vaikka en puolla EU:ta, olen silti ehdolla EU-vaaleissa. Ehdokkuudellani osoitan sen, että ehdokkaana voi esittää vaihtoehdon. Vaihtoehdon EU:ta vastaan demokratian puolesta. Rasismia, fasismia ja nationalismia vastaan yhtäläisen ihmisarvon, suvaitsevaisuuden ja solidaarisuuden puolesta. 

  

Siksi Suomen kommunistisen puolueen tunnus näissä EU-vaaleissa on osuva ja ajankohtainen: ”Kansainvälisen Euroopan puolesta – irti EU:sta ja nationalismista”. 

  

Hyvät toverit, 

pidetään mielessä, että mitä yhtenäisempi työväenluokka, sitä varmempi on muutos.

Oikein ihanaa vappua kaikille!

Kirjoittajan artikkelit

Ajankohtaista