Puhe Tiedonantajan 40-vuotisjuhlassa
Tiedonantajan merkitys korostuu kapitalismin kriisin ja sen varjolla tapahtuvan ihmisten oikeuksien polkemisen oloissa, Suomen Natoon ujuttamisen oloissa, vaalirahoitusskandaalin paljastaman porvarillisen demokratian rappion oloissa ja suuren rahan mediavallan oloissa, totesi päätoimittaja Erkki Susi puheessaan Tiedonantaja-lehden 40-vuotisjuhlatapahtumassa.
Juhlapuhe
Hyvät toverit ja ystävät, arvoisat kutsuvieraat. Tässä Tiedonantajan 40-vuotisjuhlatapahtumassa on syytä muistaa kaikkia niitä lehden tukijoita, asiamiehiä, avustajia ja toimittajia, jotka eivät enää ole joukossamme. Lista olisi liian pitkä tässä lueteltavaksi, vaikkapa alkaen juuri edesmenneestä Veikko Porkkalasta. Hän olisi marraskuussa täyttänyt 101 vuotta. Toimittajista muistamme pitkäaikaista päätoimittajaa Urho Jokista sekä toimittajia Jarmo Vesteriä, Liisa Linsiötä, Pekka J. Virtasta ja Eino Kuokkasta. Ja tietenkin tämä tilaisuus on kiitoksen paikka teille kaikille, jotka nyt olette mukana arvokkaassa työssä maamme ainoan kommunistisen sanomalehden tukemiseksi, levittämiseksi ja avustamiseksi.
Rohkeasti vasemmalla
Tiedonantajalla on ollut monia tunnuslauseita. Ehkä kuuluisin niistä on Aulikki Oksasen ja Eero Ojasen tunnetusta laulusta lainattu: ”Ase taistelussamme on Tiedonantaja”. Se on edelleen hyvä ja osuva. Mutta tunnuslauseita ja samalla mainoslauseita on hyvä välillä vaihtaa. Niinpä tuorein tunnuslauseemme on: ”Rohkeasti vasemmalla Tiedonantaja”.
Mitä se tarkoittaa? Sitä voisi tarkastella laittamalla tuon sanan ”rohkeasti” tilalle jonkin muun sanan, esimerkiksi: Tiedonantaja häpeillen vasemmalla, vaieten vasemmalla, varovasti vasemmalla, hissun kissun vasemmalla, tuppisuuna vasemmalla, anteeksi pyydellen vasemmalla, myötäillen vasemmalla, mielin kielin vasemmalla, nahjusmaisesti vasemmalla, kontallaan vasemmalla tai istumajärjestyksen mukaan vasemmalla. Luetteloa voisi jatkaa.
Ei kelpaa meille. Meille kelpaa tuo rohkeasti vasemmalla. Mutta mitä tarkoittaa ”vasemmalla” ja ”rohkeasti vasemmalla”?
Ensiksikin: Kommunistisena sanomalehtenä ja SKP:n äänenkannattajana Tiedonantaja ei ole pelkkä järjestölehti eikä jäsentiedote, vaan joukoille, kaikille työtätekeville ja edistyksellisille ihmisille suunnattu lehti. Siksi sitä on myös rohkeasti levitettävä ja tehtävä tunnetuksi.
Toiseksi: Tämä ei sulje pois, vaan pitää sisällään sen, että Tiedonantaja palvelee SKP:n järjestöllistä työtä ja poliittista toimintaa, toimii kommunistien aatteellisen tietoisuuden kasvattajana, on puolueen ja jokaisen kommunistin ulospäin suuntautuvan toiminnan kokonaisvaltainen väline, puolueen kasvot ulospäin. Eli kuten Lenin kommunistista sanomalehteä luonnehti, se on sekä puolueen että laajojen joukkojen kollektiivinen agitaattori, propagandisti ja organisaattori.
Kolmanneksi: Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan näkökulman asioihin tulee olla työväenluokan, marxilaisuuden ja kommunistisen puolueen näkökulman tavoin laajin mahdollinen näkökulma yhteiskuntaan ja yhteiskunnalliseen taisteluun. Käytännössä se tarkoittaa, että meillä, kuten Marx ja Engels Kommunistisen puolueen manifestissa tähdentävät, ei ole mitään työtätekevien ja edistyksen eduista poikkeavia etuja. Tiedonantajan on oltava kaikille työtätekeville ja edistyksellisille voimille ja ajatuksille avoin foorumi, joka kokoaa ja suuntaa niiden taistelua yhdistävien tavoitteiden pohjalta eteenpäin. Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan on tarkasteltava asioita paitsi puolueen myös koko työväenliikkeen, ay-liikkeen, kansalaisliikkeiden ja kansalaistoiminnan näkökulmasta.
Neljänneksi: Samalla Tiedonantajalla on kuitenkin oltava oma identiteetti: marxilaisuus, luokkanäkökulma, puoluekantaisuus, kansainvälisyys, vallankumouksellisuus, sosialismin ja kommunismin perspektiivi. Tämä ei ole ristiriidassa edellä mainitun avoimuuden ja laajuuden kanssa, vaan päinvastoin sen välttämätön edellytys.
Viidenneksi: Kommunistisen sanomalehtenä Tiedonantaja ei voi suuntautua työväenliikkeen yhteisiä järjestöjä, kansalaisjärjestöjä ja kansalaisliikkeitä vastaan, vaan kritiikkiä esittäessään tekee aina eron niiden johdon mahdollisen kielteisen toiminnan ja itse järjestöjen ja jäsenistön välillä.
Kuudenneksi: Ollessaan kommunistisen puolueen lehti Tiedonantaja ei tietenkään pelaa kilpailevien puolueiden eikä niiden johtavien edustajien ja, kun vaaleista on kyse, niiden ehdokkaiden pussiin, vaikka pyrkiikin vaikuttamaan myönteisesti koko muuhun puoluekenttään. Se tekee eri kamppailukysymysten ja teemojen yhteydessä tunnetuksi kommunisteja aktiivisina, uhrautuvina ja asiantuntevina toimijoina ihmisten etujen ja oikeuksien puolesta.
Seitsemänneksi: Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan ei pidä olla ”yhden asian” lehti, ei myöskään ahtaassa mielessä läpipoliittinen tai pelkästään ”kovan politiikan” lehti, vaan sen pitää ottaa resurssiensa mukaan huomioon koko ihmiselämän ja ihmisyyden kirjo, olla ihmisyyden, ihmisten henkisesti rikkaan elämän, humanismin ja kulttuurin asialla.
Ja kahdeksanneksi: Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan ei pidä – Engelsin sanoja mukaillen – vetistellä, vätystellä eikä pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Vallanpitäjien yhdestä iskusta sen on annettava kaksi takaisin. Sen ei pidä käpertyä nurkkaan, vaan sen on hyökättävä, mutta asiallisesti, taitavasti, turhaan siltoja polttamatta ja pitäen aina päällimmäisenä mielessä sen, miten vaikutetaan optimaalisen myönteisesti tavallisten ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Sen toimintaperiaatteena ei voi olla ”ken ei ole puolellamme, on meitä vastaan”, vaan ”ken ei ole meitä vastaan, on meidän ainakin potentiaalinen ja kenties tuleva ystävämme ja yhteistyökumppanimme”.
Tiedonantaja-yhteisö
Kuten huomaamme, tällaisen kommunistisen sanomalehden, tällaisen Tiedonantajan tekeminen on vaativaa, tai kuten nykyinen muotihokema kuuluu, haastavaa. Sitäkin haastavampaa, kun emme saa suuria valtiontukia emmekä juurikaan mainosrahoja. Se ei onnistu ilman yhteisöllisyyttä ja interaktiivisuutta.
Siksi ihmiset, me täällä ja muut, eivät voi olla pelkkiä lehden tilaajia ja lukijoita, pelkkää kohdeyleisöä, vaan tavalla tai toisella myös lehden tekijöitä, avustajia, juttuvinkkien ja palautteen antajia, levikkityöntekijöitä, vappu- ja uudenvuodentervehdysten kerääjiä ja niin edelleen. Tällaista Tiedonantaja-yhteisöä pitää jatkuvasti rakentaa ja pyrkiä luomaan uudelleen se menneiltä vuosikymmeniltä kuuluisa Tiedonantaja-henki.
Väitän, että nykyisen kapitalismin kriisin ja sen varjolla tapahtuvan ihmisten etujen ja oikeuksien polkemisen oloissa, Suomen Natoon ujuttamisen oloissa, vaalirahoitusskandaalin paljastaman porvarillisen demokratian rappion oloissa ja suuren rahan mediavallan oloissa Tiedonantajan merkitys ja vastuu ja samalla sen markkinarako korostuu.
Tehkäämme tästä Tiedonantajan 40-vuotisjuhlatapahtumasta uusi merkkipaalu poliittisen kamppailun ja Tiedonantaja-työn voimistamiseksi.
Erkki Susi Tampereella 26.9.09: