Jiri Mäntysalo: EU:n suunnitelma 800 miljardin sotilasmenoista on kohtuuton ja vaarallinen

SKP:n varapuheenjohtaja Jiri Mäntysalo piti puheen Euroopan militarisointia vastustaneessa StopReArmEurope-mielenosoituksessa Helsingissä 14.6. Samana päivänä Brysselissä pidettiin 12 000 osallistujan kansainvälinen mielenosoitus samasta aiheesta, jota muun muassa Euroopan vasemmisto oli tukemassa.

---

Hyvät rauhanystävät,  

Euroopassa on nyt rahahanat auki. Jaossa ei ole pikkurahoja vaan nyt puhutaan 12-numeroisista summista. Euroopan maat yhdistävät voimiaan raapiessaan kasaan kipeästi tarvittuja yhteisiä rahoja. 800 miljardia euroa. 

Hienoa! Nyt me voimme viimein panostaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen, kulttuuriin ja ilmastotekoihin.  

Tai ehkei sittenkään. Mikäli joku erehtyi näin luulemaan, niin EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja muu EU-eliitti on valmis jyräämään nämä haaveet panssarivaunulla yli. 

800 miljardia ei ole kansoja varten. Ne suunnataan asehankintoihin. Von der Leyenin ja muun Euroopan poliittisen eliitin viesti vaikuttaa olevan, että eurooppalainen köyhä ei ole vielä tarpeeksi köyhä, jotta häneltä ei voitaisi viedä vielä lisää toimeentulosta ja leivänsyrjästä. Työpaikoilla ei mene vielä tarpeeksi huonosti, etteikö työntekijän asemaa voitaisi taloudellisista syistä vieläkin heikentää. Heidän mielestään ympäristökriisin torjuntaa voidaan vielä lykätä, sillä eihän luonnolla ole edes ääntä.  

Sodan uhan torjuminen on parasta turvallisuustyötä. Sotaan valmistautuminen johtaa kilpavarusteluun, joka johtaa uusiin sotiin.

Euroopan unionia on aikoinaan perusteltu rauhanprojektina. Onko rauhanprojekti sellainen, joka tukee sotaa? Joka palvelee yhden suurvallan ja sen sotilaallisen allianssin Naton intressiä ilman itsenäistä ulkopolitiikkaa? Joka antaa aktiivisen tuen palestiinalaisten kansanmurhalle ja Marokon laittomalle miehitykselle Länsi-Saharassa? 

Nykymuotoinen Euroopan unioni edustaa kammottavaa maailmaa. Se on kaikkea sitä vastaan, mitä ihmisyys edustaa.  

Mutta eihän aseet välitä ihmisyydestä. Aseethan tehdään tappamaan. Niiden lähtökohtainen tarkoitus on maksimaalinen tuhovoima ja kuoleman levittäminen. Tämä on tärkeä muistaa, sillä päättäjien yleiset poliittiset puheet asemenoista häivyttävät tätä tosiasiaa tarkoituksella. 

Puhutaan hetki turvallisuudesta. Se on jokaiselle kuuluva perusoikeus, jota sota loukkaa perustavanlaatuisesti. Siksi sodan uhan torjuminen on parasta turvallisuustyötä. Puhuivatpa ministerit ja kenraalit mitä tahansa, niin sotaan valmistautuminen johtaa kilpavarusteluun, joka johtaa uusiin sotiin. Jos haluamme rauhaa, meidän on valmistauduttava rauhaan.  

58 prosenttia suomalaisista vastustaa ydinaseiden sijoittamista Suomen maaperälle.

Turvallisuus ei ole koskaan ollut kysymys sotilaallisesta pelotteesta. Mikäli turvallisuudessa keskitytään vain rajoihin ja väkivallan voimaan ja samalla laiminlyödään kansan hyvinvointi, mitkä ovat ne arvot ja kysymykset, mitä oikeastaan puolustaa? 

Meidän työväenluokkaisten ihmisten elämässä turvallisuus tarkoittaa varmuutta siitä, että apua saa sairastuessaan. Se tarkoittaa koulutusta, toimeentuloa, toimivia julkisia palveluita ja luottamusta siihen, että tulevaisuus voi olla nykyhetkeä parempi. 

Haluaisin tietää, miten nämä tavoitteet edistyvät tilanteessa, jossa 800 miljardia euroa aiotaan suunnata asevarusteluun samaan aikaan kun lukuisissa Euroopan maissa on jo pitkään tehty leikkauksia arjen turvaan, julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Jos rahaa löytyy lähes rajattomasti asehankintoihin, ihmisillä on oikeus kysyä, miksi samoja mahdollisuuksia ei nähdä silloin, kun kyse on kouluista, terveydenhuollosta, asumisesta tai ilmastotoimista. 

800 miljardia euroa kertoo ennen kaikkea poliittisista prioriteeteista ja valinnoista. Kansallisista budjeteista lohkaistava aseiden lisärahoitus on rahaa, jota voidaan halutessaan käyttää mihin tahansa muuhun. 

Samaan aikaan sodan ja militarismin todelliset kustannukset maksavat työväenluokkaiset ihmiset. Ne näkyvät korkeina elinkustannuksina ja tuhoutuneena tai laiminlyötynä infrastruktuurina.

Sota ei ole pelkästään valtioiden tai muiden osapuolten välisiä konflikteja. Siihen liittyy aina myös taloudellisia intressejä. Kun Euroopassa valmistellaan satojen miljardien eurojen asehankintoja, aseteollisuuden osakkeet nousevat kohisten. On kuitenkin syytä huomioida, että aseostojen tuottavuus kansantaloudelle on olematon.  

Samaan aikaan sodan ja militarismin todelliset kustannukset maksavat työväenluokkaiset ihmiset. Ne näkyvät menetettyinä ihmishenkinä, pakolaisuutena, sukupolvien mittaisina traumoina. Ne näkyvät korkeina elinkustannuksina ja tuhoutuneena tai laiminlyötynä infrastruktuurina. Siksi on vaarallista, jos yhteiskunta alkaa pitää militarisaatiota luonnollisena tai väistämättömänä kehityssuuntana. 

Vastustan ReArmEurope-suunnitelmaa ja sen edustamaa ajattelua. Euroopan militarisointi lisää jännitteitä, eskalaatioita ja vähentää diplomatian voimaa. Uskottava puolustus on mahdollista toteuttaa kohtuullisilla asemenoilla. Meidän tulee edistää diplomatiaa, tukea yhteistyötä ja dialogia, rakentaa arjen turvaa sekä vahvistaa turvaverkkoja. 

Meidän on entistä tiukemmin kysyttävä kansanedustajilta ja europarlamentaarikoilta: Haluammeko maanosan, joka käyttää yhä suuremman osan yhteisistä voimavaroistaan tappokoneisiin? Vai maanosan, joka tunnetaan koulutuksesta, tutkimuksesta, hyvinvoinnista, ilmastovastuusta ja rauhantyöstä? 

Tähän kysymykseen on vastattava nyt.  

Tämä on myös demokratiakysymys. Esimerkiksi juuri valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan 58 prosenttia suomalaisista vastustaa ydinaseiden sijoittamista Suomen maaperälle. Tätä on kunnioitettava. 

Hyvät ystävät, rauha on mahdollista rakentaa tässä ja nyt, kun me yhdessä järjestäydymme. 

Kiitos. 

Jiri Mäntysalo
SKP:n varapuheenjohtaja