Jari Karttunen: Työläisen ja pääoman edut eivät ole edelleenkään yhteiset

SKP:n poliittisen toimikunnan jäsen Jari Karttunen haastaa vappupuheessaan löytämään uudestaan sen aatteen palon ja toiminnan voiman, joka suomalaisella työväenliikkeellä kerran oli. Karttunen puhuu vappuna Karkkilassa.

***

Hyvät toverit, arvoisa yleisö,

on ilo olla täällä Karkkilassa jälleen, toista kertaa puhumassa teille Suomen kommunistisen puolueen edustajana. 

Mutta sanon tämän heti alkuun: kuten viimeksikin, tulen puhumaan teille ikävistä asioista. Pyydän sitä jo etukäteen anteeksi – mutta huonot asiat eivät valitettavasti muutu paremmiksi, vaikka ne jättäisi kertomatta. Päinvastoin, ne usein pahenevat kaunistelun ja välinpitämättömyyden kautta. 

Meidän maamme tilanne, erityisesti tavallisen työtätekevän kansan tilanne, on heikentynyt. Oikeistohallitus on leikannut rajusti ja säälimättömästi rikkonut täysin tarkoituksella kaikkia niitä rakenteita, joiden varaan hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu. Hallitus on  potkinut työläisiä, julkisia palveluja, koulutusta, työelämää ja järjestökenttää. Se on vainonnut köyhiä, työttömiä, vammaisia ja muita heikoimmassa asemassa olevia, ei siksi että siitä olisi yhteistä hyötyä vaan siksi että he ovat helppoja kohteita. 

Samaan aikaan taloudelliselle eliitille on tarjottu veronalennuksia ja helpotuksia. Toisin sanoen: niille, joilla jo on, annetaan lisää – ja niiltä, joilla on vähiten, otetaan pois. 

Eikä tässä vielä kaikki. Hallitus on osoittautunut kyvyttömäksi jopa niissä asioissa, joita se itse lupasi. Velkaantumista piti hillitä – mutta sitä ei ole taitettu. Miksi? Koska veronalennukset rikkaille maksavat, ja koska sotilaalliset menot kasvavat jatkuvasti. Ja kun katsomme maailmanpoliittista tilannetta, sen sekasortoisuutta näemme, ketkä ovat sen keskeisiä ajajia, aivan kapitalistit sekä heitä tukeva oikeisto. Trump on kapitalisti, Putin on nationalisti ja Netanjahu on oikeistolainen, siinä teille syyllisiä. Orpo ja Purra ovat samaa joukkoa, vain vähäisempiä ja säälittävämpiä. 

Oikeiston ja porvariston toiminta on vastenmielistä – mutta ei yllättävää. Se on täysin odotettavaa. 

Mutta kysymys kuuluu: miten tähän on päästy? 

Jokainen työväenluokan edustaja, joka viime vaaleissa äänesti porvaripuolueita, tuli petetyksi. Kaikki merkit olivat ilmassa. Kaikki varoitukset annettiin. 

Silti hyvin monet äänestivät porvariston puolueita: kokoomusta, perussuomalaisia, RKP:tä, kristillisiä. 

Äänestivät oikeistolaisimman hallituksen valtaan aikakausiin, aikana jona koko vitun maailma hukkuu heidän ja heidänlaistensa aikaansaannoksiin. 

Tässäkin yleisössä saattaa olla joku. Kehtaako kukaan tunnustaa? 

Ei se mitään. En minä teitä syytä. 

Elämme aikaa, jolloin luokkatietoisuus on heikkoa ja järjestäytyminen olematonta. Moni työläinen kuvittelee jakavansa yhteisen edun pääoman kanssa. Mutta se ei pidä paikkaansa – eikä ole koskaan pitänyt. Mutta  tämä harhakäsitys on palvellut kapitalisteja erinomaisesti. 

Porvaristo käy omaa luokkataisteluaan määrätietoisesti – ja me olemme liian usein katsoneet sivusta. 

Ja siksi sanon jotain vielä vaikeampaa: 

Todellinen syyllinen nykyiseen tilanteeseen ei ole vain ”he” – vaan myös ”me”, – erityisesti ME. 

Suomalainen vasemmisto, ay-liike ja työväenluokka ovat olleet liian passiivisia. Porvaristo käy omaa luokkataisteluaan määrätietoisesti – ja me olemme liian usein katsoneet sivusta. 

Hyvät toverit, 

tällä tiellä voimme lopulta syyttää vain itseämme. 

Jos emme löydä uudelleen sitä kamppailuhenkeä, sitä aatteen paloa ja toiminnan voimaa, joka suomalaisella työväenliikkeellä kerran oli – olemme ansainneet sen, mitä meille tapahtuu. 

Meidän on muistettava tämä: 

Hyvinvointivaltio ei syntynyt neuvottelupöydässä hyvässä hengessä. Se syntyi, koska työväenluokka vaati sitä. Se syntyi, koska oltiin valmiita taistelemaan sen puolesta. 

Työläisten oikeudet eivät tulleet lahjana. Ne syntyivät verenvuodatuksen, hävittyjen sotien ja epätoivoisten kamppailujen kautta – vasta silloin, kun porvaristo ymmärsi, että vastustaminen tulee kalliimmaksi kuin myöntyminen. 

Tämä on se asenne, jonka meidän on löydettävä uudelleen. 

Myös tekemättömyys on valinta – ja sen seuraukset eivät palvele meitä, vaan niitä, jotka ovat jo valmiiksi vallassa. 

Ja siksi sanon: 

Vappu ei ole vain simaa, serpentiiniä ja juhlapuheita. Vappu on muistutus. Muistutus taistelusta, solidaarisuudesta ja yhtenäisyydestä. 

Työväenluokka voi halutessaan päättää, millaisessa yhteiskunnassa elämme. 

Mutta se vaatii tekoja ja se vaatii valintoja. 

Sillä myös tekemättömyys on valinta – ja sen seuraukset eivät palvele meitä, vaan niitä, jotka ovat jo valmiiksi vallassa. 

Hyvää vappua. 

Tehkää valintoja – tai ne tehdään teitä vastaan.

Jari Karttunen
SKP:n poliittisen toimikunnan jäsen
1.5.2026