Kamppailu koronaa vastaan

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on varoittanut historiallisen syvästä taantumasta. Maailmantalous voi vajota tänä vuonna (2020) pahimpaan taantumaan sitten 1930-luvun laman.

Pandemia iskee armottomalla voimalla ja suoranaisella salamasotataktiikalla. Juuri kun pohditaan ja pelätään seuraavaa iskua, tuo isku onkin jo päällä ja vyöry jatkuu. Saadaan kuulla uskomattomia asioita, kuten että USA:ssa on työttömien määrä lisääntynyt viiden viikon sisällä 26 miljoonalla ja työttömyyskorvauksia on maassa hakenut 10 miljoonaa ihmistä. Kuullaan jälleen kerran, että USA:ssa ei ole julkista sairausvakuutusjärjestelmää. Ranskassa on koronan aikana työttömien määrä lisääntynyt 10 miljoonalla.

Löytyykö selitystä

Vaikuttaa ensi silmäyksellä siltä kuin tämänhetkisen koronapandemian taloudellisille vaikutuksille ei löytyisi selitystä oikein mistään talousteoriasta eikä edes kaikista talousteorioista yhdessä. Vai miten lienee? Miksi marxilainen talous- ja yhteiskuntateoria loistaa edelleen poissaolollaan talousviisaiden tapaamisissa?

Kulutuskysynnän jyrkän supistumisen ja sitä seuranneiden joukkoirtisanomisten ja ennen näkemättömän suurten työttömyyslukujen oloissa syntyy arvio, että taloudessa on menty pahasti vikaan. Ikään kuin jossakin olisi tapahtunut pahanlainen yhteentörmäys.

Epätavallinen kriisi

Nyt ei enää ole kyse jostakin ”normaalista” kapitalistisen talouden kriisistä, jollaisia on maailmanlaajuisesti nähty 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kyse saattaa olla sellaisesta historiallisesta vaiheesta, jossa kapitalistinen talousjärjestelmä osoittautuu toimintakyvyttömäksi ja päiväjärjestykseen tulee välttämättömyys luoda uusi talous- ja yhteiskuntajärjestelmä.

Tuotantovoimien ja omistussuhteiden ristiriita

Marxilaisen talousteorian näkökulmasta ensimmäinen ja perustavanlaatuisin kysymys koskee 1) tuotantovoimien ja 2) tuotanto- eli omistussuhteiden välistä problematiikkaa. Noiden mainittujen suhteiden kautta ratkeavat viime kädessä suuret maailmanhistorialliset kehityslinjat.

Marx ja Engels totesivat jo vuonna 1848 yhdessä julkaisemassaan Kommunistisen puolueen manifestissa, että talousjärjestelmän maailmanhistoriallinen muutos tulee mahdolliseksi ja välttämättömäksi silloin kun yhteiskunnan tuotantovoimat ja tuotantovoimien omistussuhteet muuttuvat toisiinsa nähden yhteen sopimattomiksi toisin sanoen kun tuotantovoimat eivät enää ”mahdu” vallitsevien omistussuhteiden puitteisiin.

Joutuessaan ratkaisevasti ristiriitaan keskenään nuo suhteet ”saattavat koko porvarillisen yhteiskunnan sekasortoon” ja yhteiskunta alkaa muistuttaa ”taikuria, joka ei enää kykene hallitsemaan esiin manaamiaan maanalaisia voimia” (Marx – Engels, Valitut teokset 2, 1978 s. 341).

Tuotantovoimat ja tuotantosuhteet

Vuonna 1859 julkaisemassaan ”Kansantaloustieteen arvostelua” – teoksessa Marx täsmensi arviotaan tavalla, jota voidaan luonnehtia tuotantosuhteiden ja tuotantovoimien luonteen vastaavuuden laiksi (ks. Marx 1970, s. 10).

”Yhteiskunnan aineelliset tuotantovoimat joutuvat tietyssä kehitysvaiheessaan ristiriitaan siihenastisten tuotantosuhteiden kanssa – tai omistussuhteiden, mikä on vain oikeudellinen ilmaus samalle asialle. Tähän asti tuotantovoimat ovat pysytelleet näiden vallitsevien tuotantosuhteiden puitteissa. Tuotantovoimien kehitysmuodoista nämä suhteet muuttuvat niiden kahleiksi. Seuraa yhteiskunnallisen vallankumouksen aikakausi. Taloudellisen perustan muuttuessa mullistuu koko valtaisa päällysrakenne hitaammin tai nopeammin” (Marx 1970, 17).

Tuotantovoimien hävittämisprosessi

Marxin ja Engelsin mukaan yhteiskunnan tuotantovoimien ja omistussuhteiden väliseen ristiriitaan liittyy erityisesti talouspulien kautta tuotantovoimien laaja hävittämisprosessi juuri siksi, että nuo voimat saataisiin kutistettuina edelleen ”mahtumaan” vallitsevien kapitalististen omistussuhteiden puitteisiin.

Silmiemme edessä olevassa koronapandemiassa kyse on tuotantovoimien valtavasta tuhoamisprosessista, jonka uusin dramaattinen vaihe on, että tuhoaminen on edennyt koskemaan laajamittaisesti myös talouselämän terveitä osia eli taloudellisesti menestyviä ja voittoa tuottavia yrityksiä.

Suomen talous käännekohdassa

Työelämäprofessori Vesa Vihriälän johtaman työryhmän raportin mukaan maamme bruttokansantuote kutistuu tänä vuonna arvioista riippuen 5–13 prosenttia. Vvm:n ennusteessa Suomen talouden lähitulevaisuuden kehityksestä on esitetty kaksi vaihtoehtoa.

Ensimmäinen eli optimistisempi rakentuu oletukselle, että koronavirusepidemia kestäisi kolme kuukautta. Muodostuisi niin sanottu V-käyrä eli ensin mentäisiin kolmen kuukauden ajan jyrkästi alaspäin ja sen jälkeen noustaisiin suunnilleen samaa tahtia ylös.

Pidemmät rajoitukset, jotka kestäisivät vaikkapa puoli vuotta, johtaisivat pysyväisluonteisiin vahinkoihin, mm. julkinen velkamme nousisi vastaamaan bruttokansantuotteen määrää eli oltaisiin Huittisten hullun miehen taloudessa jossa syödään enemmän kuin tienataan. Ensiksi mainittu optimistisempi näkymä näyttää ajan kuluessa sekin yhä epätodennäköisemmältä.

Mäkihyppy avuksi

Suomen mäkihyppyä ei viime aikoina ole V-tyylillä eikä millään tyylillä kohotettu kolmessa kuukaudessa maailman huipulle ja talous tuntuu olevan vielä raskaampi kohotettava. Pidempi eli Huittisten velkarahalla parempiin välineisiin nojaava liian voimakas etunoja puolestaan saattaa johtaa siihen, että hyppääjä savolaisittain tuiskahtaa turvalleen tai sitten ponnistaa pidemmälle kuin mihin alastulorinne ulottuu ja seuraukset ovat hyppääjälle katastrofaaliset.

Mäkihypyn nuoruusharrastusteni suurimmassa mäessä, Varaslahden hyppyrimäessä keskisessä Suomessa oli juuri tuo viimeksi mainittu ongelma. Kriittinen piste tuossa mäessä oli 23-24 metrin kohdalla ja tuohon pisteeseen minäkin harakoin tavallisilla Järvisen hiihtosuksilla lennon aikana vuoron perään etu- ja takanojaa tavoitellen tai niitä vältellen.

Tuo pituus oli siinä mielessä kriittinen, että se sijaitsi kohdassa, jossa alastulorinne päättyi ja Varaslahden jään pinta välittömästi alkoi 90 asteen kulmassa. Urheilijaystäväni Pauli kaatui mäkisuksilla pahasti tuossa mäessä ja se taisi olla viimeinen varoittava merkki minullekin olla menemättä enää mäkeen.

Reaalitalouden ja kuvitteellisen talouden ristiriita

Puhuin edellä marxilaisesta teoriasta jonka mukaan tuotantovoimat joutuvat tietyssä kehitysvaiheessaan ristiriitaan siihenastisten tuotantosuhteiden kanssa. Tämä voisi tarkoittaa nykytilanteessa sitä, että tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden (omistussuhteiden) välinen ristiriita esiintyy nimenomaan reaalitalouden ja kuvitteellisen talouden välisenä ristiriitana.

Jos annetaan hiukan tilaa mielikuvitukselle niin hyppyrimäen alastulorinne voisi edustaa reaalitaloutta (sitä alustaa mitä on tarjolla ilmasta tulevalle hyppääjälle) ja vauhdinottotorni puolestaan edustaisi vauhtia, joka siivittää hyppääjän lentoon.

Rahakauppiaat omalla asiallaan

Kapitalistisesti johdetun perustuotannon eli reaalitalouden ”päälle” on synnytetty valtavan laaja kuvitteellisen pääoman alue. Sen piirissä ja puitteissa liikkuvat tähtitieteellisen suuret rahasummat.

Marxin mukaan kuvitteellinen pääoma, fiktives Kapital, syntyy historiallisesti ”rahakauppiaiden” ammattikunnan ilmaantumisen myötä.

Tuon ammattikunnan tuntomerkki on, että se ei sijoita tuotantoprosessiin lainkaan omaa rahaansa, vaan operoi täydellisesti vieraalla pääomalla.

Tämän seurauksena tuotannon uusintamisprosessi kiihdytetään äärimmilleen ja ”kiihdytetään siksi, että yhteiskunnallisen pääoman suurta osaa käyttävät ei-omistajat , jotka tämän vuoksi panevat aivan toisella tavalla toimeksi kuin omistaja, joka … punnitsee arasti yksityispääomansa rajoitettuja mahdollisuuksia” (Marx, Pääoma 3.osa. suom. 2015, 437).

Talouselämän hyppyrimäki

Talouselämän nykyiseen hyppyrimäkeen siirryttäessä näemme siis seuraavaa: Alastulorinne eli reaalitalous pysyy muuttumattomana ja ilmeisesti kriittinen piste hypyille on saavutettu. Vauhdinottotornissa puolestaan hyppääjän vauhti kasvaa ja siivittyy lisääntyvän kuvitteellisen pääoman ansiosta. Onko nykytaloudessa vauhdinotto liian kova verrattuna reaalitalouden kykyyn ja laajuuteen ottaa hyppääjä (sijoittaja) vastaan?

Kuvitteellinen rahatalous irtoaa yhä enemmän reaalitaloudesta. Siitä ei ole apua reaalitalouden ongelmiin, vaan kuvitteellinen talous pikemminkin lisää reaalitalouden ongelmia. Kuvitteellinen talous on ristiriidassa reaalitalouteen nähden. ”Pääoman” kolmannessa kirjassa Marx toteaa, että osakejärjestelmä (Aktienwesen) ”hävittää yksityisteollisuuden sitä mukaa kuin se leviää ja ottaa hallintaansa uusia tuotannon aloja” (Marx 1904, Erster Abschnitt, 426; 1976, s. 435).

Mitä koronataloudessa on tapahtunut ja tapahtuu?

Eräs vastaus tuohon on, että nyt on saavuttu vaiheeseen, jossa reaalitalous on saanut mittansa täyteen eli alastulorinne ei voi ottaa vastaan vauhdilla yhä pidemmälle pyrkiviä hyppääjiä. Seuraus on että tornista laskevat hyppääjät joutuvat pahimmassa tapauksessa lentämään alastulorinteen eli reaalitalouden yli. ”Yksi lensi yli käen pesän”.

Vastaava tilanne on lentoliikenteessä, jossa reaalitalouden laskeutumiskentän pituus ei riitä. Lentoliikenteessä muita aloja enemmän kiusaava ongelma on pysyvän pääomanosan ( tuotantovälineet eli koneet ja raaka-aineet) epäsuhtaisen suuri osuus muihin tuotannontekijöihin eli työvoiman arvoon ja yrittäjän voittoon verraten.

Seurauksena on muita tuotannonaloja suurempi voiton keskimääräisen suhdeluvun alenemistendenssi, mikä Marxin mukaan aiheuttaa ”kouristuksia” kapitalistisessa tuotannossa. Poikkeuksellista nykytilanteessa on, että vaikka raakaöljyn hinta on viime aikoina jyrkästi laskenut, sekään ei riitä pysähdyttämään eikä ilmeisesti edes hidastamaan voiton suhdeluvun laskutendenssiä.

Mitä tapahtuu kun vastaanottoalusta ei riitä?

Syntyy täydellinen sekasorto. Herra Reaalitalous ei enää hyväksy sitä, että sen pankkikorttia käytetään suurempiin hankintoihin ja manöövereihin kuin mihin sen reaalinen maksukyky riittää. Reaalitalouden tyly viesti on, että nyt on pantava suu säkkiä myöten.

Edellä sanottu voidaan liittää myös filosofiseen kysymykseen materialistisen ja idealistisen maailmankatsomuksen suhteesta. Idealistisen näkemyksen mukaan ratkaiseva lähtökohta on ajattelu ja henki, materialistisen lähtökohta on materia. Marxin mukaan Hegelin objektiivinen idealismi on päälaelleen käännettyä materialismia.

Talouselämään siirrettynä kuvitteellinen pääoma edustaa lopulta idealismia, ajatusta, että reaalitaloutta voitaisiin hallita suureksi osaksi mielikuvituksen voimalla synnytetyistä pääomista käsin.

On varoitettu

Edellinen vakava varoitus siitä, että kuvitteellisen pääoman kasaaminen ei voi jatkua ilman seurauksia loputtomiin koettiin runsas kymmenen vuotta sitten.

Yhdysvaltain asuntolainamarkkinoilta syyskesällä 2007 liikkeelle lähtenyt ns, finanssimarkkinoiden kriisi siirtyi dramaattisesti syvenevään vaiheeseensa vuoden 2008 syyskuun puolivälissä, jolloin jättimäinen yhdysvaltalainen investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssiin.

Kriisi levisi hämmästyttävällä nopeudella Aasiaan, Eurooppaan ja koko maailmaan. Valtavilla tukipaketeilla ja rahastoilla yritettiin kautta maailman pelastaa pankkeja, mutta kriisi levisi täydellä voimalla reaalitalouteen.

Suomessa tästä olivat osoituksena sellu- ja paperitehtaiden sulkemiset sekä kaikkialla maassa pitkään ja keskeytymättä jatkuneet ja lähes päivittäisiksi muuttuneet YT-neuvottelut, joiden seurauksena kymmeniä tuhansia työntekijöitä lomautettiin tai irtisanottiin.

Nyt tämä painajainen on jälleen päällä ja tällä kertaa ehkä vakavammassa muodossa kuin aikaisemmi

Kirjoittaja

Suomen kommunistinen puolue