”Ihmisten tappaminen ei voi ratkaista mitään ongelmaa”

SKP:n keskuskomitean jäsen Liisa Taskinen piti puheen Kansainvälisessä antifasistisessa foorumissa Moskovassa, Venäjällä 24.5.2026. Foorumin järjestäjänä toimi Venäjän federaation kommunistinen puolue.

”Suomella on sotaisa yli 700 vuoden historia Ruotsin ja Venäjän välillä Ruotsin itäisenä maakuntana. Siirtyminen Venäjän imperiumin yhteyteen vuonna 1809 toi yli sadan vuoden rauhan. Itsenäistyminen vuonna 1917 sulki rajan Neuvosto-Venäjään ja lähensi oikeistohallitusta Saksaan, erityisesti 1930-luvulla, jolloin kommunistit olivat vankiloissa ja maan alla.

Liittolaisuus natsi-Saksan kanssa ja yhteinen hyökkäys Suomen rajan yli Neuvostoliittoon kesällä 1941 johtivat maallemme katastrofiin. Hävittyjen sotien ja alueluovutusten jälkeen oli aika muuttaa linjaa.

Silloinen presidentti Paasikivi totesi, että Suomen täytyy olla hyvissä väleissä Neuvostoliiton ja kaikkien naapurimaidensa kanssa. Suomen on annettava takeet siitä, ettei maatamme käytetä missään olosuhteissa hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Presidentti Urho Kekkonen jatkoi samalla linjalla. Hän oli pitkäaikainen presidenttimme, kansamme, Neuvostoliiton ja lännen kunnioittama. Hänen aikanaan maidemme suhteista tuli taloudellisesti ja kulttuurisesti merkittäviä. Kokemustensa jälkeen presidentti Kekkonen oli rauhan mies: ”Suomi on puolueeton ja sotilaallisesti liittoutumaton, mutta sodan ja rauhan kysymyksissä olemme rauhan puolella sotaa vastaan.”

Vähitellen kaiken Venäjä-yhteyden katkaiseminen saa maassamme yhä enemmän kritiikkiä.

Nyt Suomi on Naton jäsen. Suomen kommunistinen puolue vastusti jäsenyyttä ja puolustusyhteistyösopimusta Yhdysvaltojen kanssa. On ymmärrettävää, että Venäjä kokee Suomen uhkana ja pitää Suomea epäystävällisenä maana. Suomi on sulkenut itärajan, ja kaikki yhteydet maiden välillä on katkaistu. Eivät edes postikortit ylitä rajaa. Vähitellen kaiken Venäjä-yhteyden katkaiseminen saa maassamme yhä enemmän kritiikkiä.

Myös rauhanomainen Suomi on kokenut poliittista terrorismia. Kun Suomi oli autonominen osa Venäjän imperiumia ja Venäjän kenraalikuvernööri käytti ylintä valtaa, tsaarin hallinto aloitti ei-venäläisiin kansallisuuksiin kohdistuneen sortopolitiikan. Vuonna 1904 kenraalikuvernööri Bobrikov murhattiin protestina. Mutta uusi kenraalikuvernööri nimitettiin välittömästi.

1920-luvulla äärioikeistolainen terrorismi liberaaleja poliitikkoja vastaan loi pelon ilmapiiriä. Vuonna 1922 sisäministeri Heikki Ritavuori murhattiin, koska hän esti suomalaisia nationalisteja puuttumasta nationalistiseen kapinaan Neuvosto-Karjalassa aivan Suomen rajan tuntumassa. Silloinen presidentti Ståhlberg määräsi hänet pysäyttämään nationalistit. Myöhemmin, vuonna 1930, eläkkeellä ollut presidentti ja hänen hyvin suosittu puolisonsa kaapattiin ja kuljetettiin kauas kotoaan ennen kuin heidät vapautettiin. Tämän jälkeen ääriliike menetti lopullisesti suosionsa.

Vuonna 1977 uusnatsit polttivat kommunistisen kirjapainon. Viime vappuna, vain neljä viikkoa sitten, Tampereella nähtiin väkivaltaa. Naamioituneet äärioikeistoaktivistit hyökkäsivät ainakin kolmen heidän marssiaan rauhanomaisesti vastustaneen ihmisen kimppuun.

Niin kauan kuin yksikin maa on turvaton, yksikään maa ei ole turvassa.

Terrorismi – olipa kyse pienryhmien toiminnasta tai maailman voimakkaimpien sotilasmahtien teoista – ei johda hyvään lopputulokseen, vaan luo uusia ja entistä vaikeampia ongelmia. Ihmisten tappaminen ei voi ratkaista mitään ongelmaa.

Siksi Suomen kommunistinen puolue kannattaa yhteistä, kollektiivista turvallisuusjärjestelmää, joka ottaa huomioon kaikkien edut ja tarpeet – ei järjestelmää, joka perustuu sotilaalliseen voimaan ja asevarusteluun. Niin kauan kuin yksikin maa on turvaton, yksikään maa ei ole turvassa.”

Liisa Taskinen
Suomen kommunistinen puolue