Ympäristökriisi vaatii toimia kunnilta

Suomen kunnissa tarvitaan punaista ympäristönsuojelua, joukkoliikennettä ja ekologisesti kestävää kaupunkisuunnittelua.

Suomen luontoa ja koko maapallon elinkelpoisuutta uhkaa käynnissä oleva ekokatastrofi, jossa monikansalliset suuryritykset tahkoavat voittoa ympäristön, eläinten ja ihmisten kustannuksella. Konkreettisia esimerkkejä ovat Talvivaaran kaivoksen aiheuttamat ympäristötuhot ja paikallisten asukkaiden inhimilliset kärsimykset.

Suomessa yksityistä kaivostoimintaa ollaan lisäämässä varoittavista esimerkeistä huolimatta. SKP:n mielestä kaikki maaperän mineraalivarat on säädettävä yhteiseksi valtion omaisuudeksi. Lupa tiukkoja ympäristönormeja noudattavaan kaivostoimintaan voidaan antaa vain, kun toiminnasta aiheutuvat hyödyt yhteiskunnalle todetaan huolellisen harkinnan jälkeen selvästi suuremmiksi kuin kaivoksesta aiheutuvat haitat.

Kuntatasolla kunnilla ja kuntalaisilla on oltava oikeus päättää kaavoituksella, että kaivostoiminta ei ole mahdollista kunnassa tai kunnan tietyllä alueella. Malminetsintä ei voi koskea aluetta, jolle kunnan maankäytöllisissä ohjeissa tai kunnan valtuuston hyväksymässä strategiatavoitteessa on kirjattu elinkeinojen yhteensovittamiseksi asetettu rajoite tai ristiriita malminetsinnälle tai kaivostoiminnalle, taikka muutoin kaava tai kaavoituksen tavoitteet on osoitettu siten, että niiden voidaan arvioida olevan kaivostoiminnan kanssa ristiriidassa. Kunta voi samaten todeta malminetsinnän olevan sen strategisten tavoitteiden kanssa ristiriidassa.

Vaikka vesistöjen tila on parantunut osittain, kärsii esimerkiksi Itämeri myös Suomen rannikoilla muun muassa maatalouden tehotuotannon aiheuttamasta kuormituksesta. Ekologisesti kestämätön metsäpolitiikka on johtanut luonnon monimuotoisuuden vaarantumiseen. Myös kunnissa on säästettävä luonnon monimuotoisuuden ja asukkaiden hyvinvoinnin kannalta tärkeitä metsiä ja muita viheralueita rakentamiselta.

Energiantuotannossa Suomen tulisi päättää energiaomavaraisuudesta ja luopua uusiutumattoman energian, myös turpeen, käytöstä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Energian kulutukseen on puututtava myös esimerkiksi verotuksella. Kuntien ei pidä myydä ympäristön kannalta tärkeitä energia-, vesi- ja joukkoliikenneyhtiöitä yksityisille.

Kunnissa on kehitettävä joukkoliikennettä itse tuotettuna palveluna. SKP on tehnyt useissa kunnissa aloitteita joukkoliikenteen muuttamisesta maksuttomaksi. Maksuton joukkoliikenne vahvistaa asukkaiden yhtäläisiä oikeuksia päästä palvelujen ja töiden äärelle, sekä vähentää yksityisautoilun tarvetta.

Kaupunkisuunnittelussa on tehtävä yksityisautoilua vähentäviä ratkaisuja, kuten kehitettävä kevyen liikenteen väyliä, kävelykatuja ja älykästä liikenneverkkoa. Liikennettä voidaan vähentää myös yhteiskäyttöautoja suosimalla ja pitämällä palvelut sekä työpaikat lähellä.

Kaupunkiluontoa on suojeltava, eikä kaupunkeja saa rakentaa liian tiiviisti. Pienetkin viheralueet ja metsiköt ovat tärkeää lähiluontoa asukkaille, eikä niitä saa myydä asukkaiden hyvinvoinnin kustannuksella.

Kuntien on suosittava paikallisia tuottajia esimerkiksi keskittämällä oman ateriantuotannon hankintoja mahdollisimman paljon lähituotantoon. Tämä vähentää ilmastopäästöjä kuljetustarpeen vähentyessä. Kasvisruokaa on suosittava lihantuotantoa eettisempänä sekä energiaa ja vettä vähemmän kuluttavana vaihtoehtona. Siirtyminen kasvisruokaan vapauttaisi myös tilaa alkuperäiselle luonnolle ja tukisi biodiversiteettiä. Kunnissa on opetettava ympäristökasvatusta ja omavaraisuutta.

Kunnissa on käytävä enemmän dialogia a ympäristöliikkeiden, erityisesti nuorten ympäristöliikkeen kanssa. Ympäristöliikkeelle on tarjottava enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä kuten toimitiloja. Kunnan toimielimiin kuten valtuustoon on saatava puhujalavan ja vaikuttamisen paikkoja nuorille ympäristöaktivisteille.

Nämä kaikki keinot torjuvat osaltaan ympäristökriisiä ja ilmastonmuutosta.