Vanhustenhoito kuntoon
Laitoshoidon purku viime vuosikymmeninä on johtanut siihen, että moni vanhus on täysin heitteillä omassa kodissaan. Vaikka vanhusten määrä kasvaa, valtion ja kuntien rahoitusta on leikattu. Vanhuspalveluihin käytettävien menojen osuus bruttokansantuotteesta ja myös vanhuspalveluiden henkilöstömäärä on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin.
”Vanhusten on parasta asua kotona”-mantraan tukeutuen apua tarvitseville vanhuksille tarjotaan kotihoitoa, jonka määrä on tarpeeseen nähden riittämätöntä. Tämä johtaa siihen, että työntekijät uupuvat venyessään jaksamisensa äärirajoille yrittäessään antaa vanhuksille heidän tarvitsemansa tuen ja avun. Tämä johtaa myös siihen, että työntekijöitä, edes sijaisia vanhustyöhön on vaikea saada. Tutkimusten mukaan suomalaisen kotihoidon työntekijöiden työpaine on Pohjoismaiden korkein. SKP vaatii, että vanhusten kotihoitoon tulee laatia hoitajamitoitus ja sitä varten kunnille on varmistettava lisärahoitus valtion budjetista.
Hoitotyön kuormittavuuden korjaamiseksi ja samalla palkkatason nostamiseksi vaadimme, että kunnissa tulee järjestää kokeiluja 6 tunnin työajasta ansiotasoa alentamatta. Näin hoitoalan vetovoima saataisiin palautumaan ja sille hakeuduttaisiin useammin. Muualle työllistyneet alan ammattilaiset palaisivat takaisin ja myös sijaisia olisi helpompi saada. Kaikkien, mutta varsinkin ikääntyvien työssäjaksaminen paranee, työtapaturmat ja sairastavuus vähenevät. Nämä kaikki ovat työnantajan kannalta edullisia asioita, ja ennen muuta hoidon laatu paranee.
Kotihoidossa hoidetaan tällä hetkellä liian raskashoitoisia vanhuksia, koska pitkäaikaishoidon paikkoja on liian vähän. Tällainen on epäinhimillistä niin vanhuksen, hoitajien kuin tilanteesta huolissaan olevien omaistenkin kannalta. Tarvitaan tuntuvasti lisää laadukasta ympärivuorokautista hoitoa tarjoavia paikkoja.
Vanhuspalvelulain muutoksella säädettiin vähimmäishenkilöstömäärästä vanhusten tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa. On arvioitu, että pelkästään välittömään hoivaan tarvitaan lähivuosina 4 500 työntekijää lisää. Tämä kasvattaa kuntien kustannuksia ja jo nyt on nähtävissä, että kunnat katsovat tarkkaan, ketä ohjataan rahaa vievään tehostettuun hoivaan. Hoitajamitoituksen tarkoituksellinen väärinkäyttö on estettävä. Tämä vaatii riittävästi valvontaa.
Valinnanvapauden nimiin vannoessaan kunnat myöntävät vanhuksille palveluseteleitä esim. kotihoitoon. Palveluntuottajalistasta palvelun valitseminen on useimmille vanhuksille tehtävä, johon heillä ei ole oikeasti mahdollisuutta, koska heiltä puuttuvat riittävät tiedot palveluista ja kyky vertailla niitä keskenään. Vanhusten hoivakriisi keväällä 2019 nosti esiin räikeitä epäkohtia etenkin yksityisissä hoivakodeissa.
Julkinen sektori on kaiken aikaa vähentänyt omaa palvelutuotantoaan myös vanhuspalveluissa. Tähän on saatava aikaan suunnan muutos!
Väestön ikääntyessä on huolehdittava siitä, että asunnot ovat riittävän edullisia, esteettömiä, tilavia, sekä varustettavissa tarpeellisilla apuvälineillä. Nämä asunnot palvelevat myös esimerkiksi lapsiperheiden ja vammaisten asumista.
Nykypäivän vanhus ei aina tarvitse raskaita vanhuspalveluja. Mutta pysyäkseen virkeänä hänelle ovat tärkeitä erilaiset ennalta ehkäisevät palvelut, päiväkeskukset ym. Vaikka ne eivät ole lakisääteisiä, on kuntien järkevää ja taloudellista panostaa niihin.
