”Tervehdin ilolla sitä, kun hallituksen politiikkaa ei hyväksytä”

Heikki Ketoharjun puhe 27.1.2018 SKP:n Helsingin piirin kunniakäynnillä punaisten haudalla

Hyvät toverit,

Suomi on nyt satavuotias. Menneenä vuonna juhli voittajien Suomi. Työväenliikkeelle ei virallisissa juhlallisuuksissa painoa pantu.

Lehdestä luin, että me nuoremmat ikäluokat puhumme nykyään sisällissodasta. Se on hyvä, neutraali nimi, mutta minä muistutan, että kyseessä oli myös työväen vallankumous. Sodat syttyvät syystä.

Liikkeelle ei lähdetty huvikseen, vaan pakon edessä. Maattomat halusivat oikeutta. Nälkää oli nähty. Entä Itsenäisyys?

Puolta vuotta aiemmin kesällä 1917 vain työväenliike oli sitä kannattanut. Porvaristo torjui suunnitelmat, ja kannatti Venäjän vallan alla jatkamista aina lokakuun vallankumoukseen saakka.

Vaihtoehdot olivat siis työväellä vähissä. Nykyään on hankala hahmottaa heidän kurjuuttaan. Punakaartilaisen päiväkirjassa Viljo Sohkanen kertoo, kuinka kartanoita kierrellyt kaarti ihmetteli sen elämäntavan loistoa: erilliset huoneet sängyille, eikä kukaan näyttänyt nukkuvan lattialla!

Moni asia on sadassa vuodessa muuttunut, mutta kaikki ei. Vieläkin sivuutetaan työläisten oikeutetut vaatimukset. Nyt myös elämme aikaa, jolloin köyhistä saa sanoa melkein mitä hyvänsä. Voittajien aikaa.

Siksi tervehdin ilolla sitä, kun hallituksen politiikkaa ei hyväksytä. On syntynyt poikkeuksellinen solidaarisuuden aalto, kun kaikki ovat yhdessä nousseet vastustamaan niin kutsuttua “aktiivimallia”.

Hallitus tekee vanhanaikaista luokkapolitiikkaa. Marx jo aikoinaan kirjoitti työttömien vara-armeijasta, ja juuri sen kasvattamisesta on kyse. Siksi meidän kaikkien tulee olla solidaarisia työttömille. Torilla tavataan ensi perjantaina. Moni myös lopettaa työt: Teollisuusliitto, työläiset rakennuksilla… Se on oikein.

Hyvät toverit, meillä on tässä ajassa tärkeä rooli. Historian toisten puolien muistuttaminen ja yleensäkin työväestön sekä köyhien, opiskelijoiden ja eläkeläisten asiasta puhuminen. Heidän puolestaan kamppaileminen ja heidän asiansa muistaminen. Siis oman asiamme muistaminen. Omista eduistamme kamppaileminen.

Laskemme nyt kukat aatteensa puolesta taistelleiden muistolle.