Tamperelaisten lähipalvelujen puolesta

Kunnilla on perinteisesti ollut keskeinen osuus jokaiselle kuuluvien perusoikeuksien ja palvelujen tuottamisessa. Nyt kunta- ja palvelurakenteiden muutoshanke ja Tampereen toimintamallin muuttaminen myllertävät hyvinvointimalliamme.

Kyse on siitä supistuvatko lähipalvelut, kilpailutetaanko ja yksityistetäänkö kunnallisia palveluja ja keskitetäänkö päätösvaltaa entistä pienempään piiriin? Vai kehitetäänkö julkisia palveluja kuntalaisten tarpeiden mukaan ja lisätäänkö kaupunkilaisten vaikuttamismahdollisuuksia?

Tampereesta on tehty ns. toimintamallin muuttamisen seurauksena eräänlaista suurta yritystä, joka järjestää palveluja markkinaehtoisesti ja tilaa palveluja yksityisiltä markkinoilta. Tämä tarkoittaa bisnesmaailmasta omaksutun tilaaja-tuottaja -mallin käyttöönottoa, kilpailuttamista, yhtiöittämistä ja yksityistämistä. Palvelujen eriarvoisuus lisääntyy, kun raha ratkaisee yhä enemmän. Kaupunkilaisten, kaupungin työntekijöiden, kaupunginvaltuutettujen ja muiden luottamushenkilöiden vaikutusmahdollisuudet vähenevät. Sitä vastoin bisnesmiesten, erilaisten konsulttien ja tilaajapuolen valta kasvaa.

Suuri osa tamperelaisista haluaa toisenlaista kehitystä, jossa kaupunki tuottaa peruspalvelut pääsääntöisesti itse julkisina palveluina. Pormestariehdokkaana haluan avata lisää vaikuttamisen väyliä juuri näille kaupunkilaisten vaatimuksille.

Hyvinvointipalveluissa irti tiltusta

En ole hyväksynyt Tampereella tehtyä sitoutumista markkinavetoiseen ”New Public Management” -ajatteluun (”uusi julkinen johtaminen”). Tämä toimintatapa on tärkeä osa ns. uusliberalistista politiikkaa. Sille on ominaista bisnes -tyylinen johtaminen. Yrityksistä tutut liiketaloudelliset johtamisideat tuodaan vähä vähältä kaupungin sisälle. Tilaaja-tuottaja -malli edustaa tyypillisimmällään ”uutta julkista johtamista”. Siinä kaikki palvelut tuotteistetaan, samalla kun mallilla pyritään edistämään markkinamekanismien käyttöä, palvelujen kilpailuttamista ja laajenevien palvelumarkkinoiden syntymistä.

Tällainen uuteen julkiseen johtamiseen nivoutuva markkina-ajattelu ei sovi kaupungin peruspalveluihin. Julkisista hyvinvointipalveluista ei koskaan voi tehdä puhtaasti kauppatavaroita, joita ns. aktiivit kuluttajat omien tarpeidensa ja varojensa mukaisesti kuluttavat.

Tavoitteeni on, että Tampereen kaupunki luopuu tilaaja-tuottaja -mallista hyvinvointipalvelujen osalta (sosiaali- ja terveyspalvelut ja koulutuspalvelut) seuraavan vaalikauden aikana.

Päätöksenteon demokraattisuus

Tampereen visiossa sanotaan, että ”Tampere on hyvien palvelujen, osaamisen ja luovuuden kansainvälinen kasvukeskus”. Miten tämän vision toteuttamisen laita mahtaa olla? Tähtääkö kaupunkimme kunnallispoliittinen linja tasapuolisesti kaikille suunnattuihin hyviin palveluihin? Näin ei voi sanoa. Pikemminkin kaupungin ns. jättihankkeet on suunnattu kokonaan muualle. Tarkoitan ennen muuta kolmea suurta rakennushanketta: Rantaväylän tunnelia, 900-paikkaista P-Hämppiä Hämeenkadun alle ja monitoimihallia. Kaikki nämä hankkeet ovat mittavia ja kalliita. Lisäksi näillä kaikilla kolmella hankkeella on yksi yhteinen yhdistävä tekijä: YIT. Miten mahtaa kunnallisdemokratian käydä, kun liike-elämän ja kunnallispolitiikan sisäpiirin lonkerot kietoutuvat näin vahvasti toisiinsa kuten em. hankkeiden kohdalla on Tampereella jo tapahtunut?

Tavoitteena Tampereella tulee olla aikaisempaa avoimempi päätöksentekokulttuuri. Kunnallisdemokratian toimivuudelle on olennaista, että kaikkia valtuustoryhmiä kuunnellaan ennen päätöksentekoa ja itse päätösten tekeminen on avointa ja demokraattista, keskustelua ja vuorovaikutusta sietävää. Samalla kun demokratia laajenee, myös valtuustoryhmien oma aloitteellisuus kasvaa. Yhä enemmän asioita pitäisi tulla suoraan valtuustoryhmiltä ja kaupunkilaisilta keskusteluihin ja suunnitelmiin. Peruslinja on tämä: kaupunkilaiset ja valtuustoryhmät esittävät ajatuksia ja ideoita, joiden pohjalta virkamiehet tekevät vaihtoehtoisia suunnitelmia keskustelujen ja päätöksenteon pohjaksi. Tämä linjanveto on tärkeä myös kuntatalouden sekä suunnittelukysymysten ratkaisujen kannalta. Demokratia ja kansalaiskeskustelut ulottuvat myös näihin asioihin, investointeihin ja suuriin kehittämiskohteisiin sekä kaavoitukseen.

Tärkeää on ottaa kaupunkilaiset yhä laajemmin mukaan päätöksentekoon. Tietyissä suurissa asioissa myös kuntalain tuntema neuvoa antava kansanäänestys tulisi olla olennainen osa kunnallisen demokratian kehittämistä.

Ikäihmisten palvelut sekä lasten ja nuorten palvelut

Ikäihmisten osuus kasvaa koko ajan Tampereella. Siksi erityisesti omaishoidon, kotipalvelujen sekä laitoshoidon kehittäminen on tulevaisuuden suuri palvelupoliittinen tehtävä. Kotihoidon kattavuuden parantaminen on aivan perusasioita ikäihmisten palvelujen kehittämisessä samoin kuin Koukkuniemen henkilöstömitoitusten saaminen hyvän hoidon tasolle. Tältä osin on harkittava terveydenhuollon hoitotakuun kaltaisen hoivatakuun käyttöönottoa ikäihmisten palveluissa.

Erityisen tärkeätä on kuunnella kaupungin omia työntekijöitä, ikä-ihmisiä itseään ja heidän omaisiaan. Vain näin voidaan rakentaa hyvä ja toimiva ikäihmisten palvelukokonaisuus ja vastata tulevaisuuden mittaviin haasteisiin niin palvelujen laadun kuin niiden riittävyydenkin osalta. Ikäihmisten palveluissa tarvitaan tekeviä käsiä, ei hallinnon paperin pyörittäjiä.

Toinen tärkeä painopistealue ikäihmisten asioiden ohella on ilman muuta lasten ja nuorten asiat. Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut Tampereella hälyttävästi. Tämä on vakava haaste, johon on puututtava niin päivähoidossa, koulutuksessa kuin kaikessa muussakin kaupungin toiminnassa, ja palvelujen kehittämisessä. Ennaltaehkäisevien palvelujen kehittäminen on erityisen tärkeätä. Tarvitaan toimivaa palvelukokonaisuutta, jonka pitäisi koostua perhe- ja hyvinvointineuvoloista, toimivasta kouluterveydenhuollosta, opintoneuvonnasta, monipuolisesta nuorisotyöstä ja myös ennalta ehkäisevästä toimeentulotuesta.

Kulttuuriin, koulutukseen ja osaamiseen tulee satsata vahvasti. Ketään ei tulisi jättää syrjäyttäviin kierteisiin, vaan tulisi huolehtia siitä että kaikki läpäisevät peruskoulun ja etenevät tästä vähintäänkin ammatilliseen oppiin.

Huono-osaisten kuuntelu ja heidän asioihinsa paneutuminen

Tampereella on eletty viime vuosina noususuhdanteen huipulla. Pitkän talouskasvun hedelmät ovat pääosin menneet kasvaneiden osinkotulojen myötä niille, jotka jo ennestään olivat kaikkein vauraimpia. Tampereella on edelleen 11 000 työtöntä. Paljon on myös osa-aikaisia ja pätkätyöläisiä. Pienituloisia alle 10 790 euroa vuodessa (eli 900 euroa/kk:ssa) ansaitsevia on noin 32 000. Toimeentulotukiasiakkaita on 18 500.

On huolehdittava siitä, että sosiaalityön henkilökuntamitoitukset ovat sellaisella tasolla, että toimeentulotukiasioissa noudatetaan lain asettamaa viikon käsittelyaikaa päätöksenteossa kaupungin kaikilla sosiaaliasemilla. Joukkoliikenteen lippu-uudistuksen yhteydessä selvitetään vähävaraisille tarkoitetun alennuslipun (aktiivipassi) käyttöönotto ja mahdollisuudet yhdistää se muihin joukkoliikenteen alennuslippuihin. Seuraavalla vaalikaudella pienituloisten aktiivipassi (10 euroa/kk:ssa) otetaan käyttöön.

Tampereella toteutetaan kaupunkiköyhyyteen paneutuva tutkimus- ja kehittämishanke, jonka pohjalta rakennetaan Tampereelle sopiva köyhyyden vastainen toimintamalli. Tältä osin Tampereesta rakennetaan mallikaupunki Suomen muille kunnille.

Näen Tampereen tulevaisuuden niin, että monenlaisen kansalaisvaikuttamisen merkitys tulee yhteiskunnassamme lisääntymään. Toimivaa hyvinvointikuntaa ei nykyisellään voi ajatella ilman tällaista laajaa kansalaisvaikuttamista, aktiivisten kansalaisten jokapäiväistä vaikuttamista alhaalta ylös. Juuri tällä kentällä haluan olla aktiivinen toimija, ihmisten kumppani ja äänitorvi – suora kanava päätöksentekoon. Haluan olla avaamassa vaikuttamisen väyliä niille, jotka nyt on syrjäytetty vallankäytön ytimien ulkopuolelle.

Jari Heinonen, punavihreä pormestariehdokas Tampereella 22.10.08: