Oikeus liikkua ei voi riippua kunnan taloudesta

Ministeri Bernerin aloitteesta, taksiliikenne vapautuu säätelystä 1.7.2018. Mikään taho ei ole vielä kertonut miten esimerkiksi vammaisten ja liikuntarajoitteisten tarvitsemat taksikuljetukset tulevat järjestymään jatkossa. Kela on esittänyt vaatimuksen, että autojen joilla ajetaan heidän kyytejään, pitää olla tietyllä tapaa esteettömiä. Se ei kuitenkaan ole vaatimassa kuljettajilta riittävää apuvälineiden käsittelytaitoa tai kielitaitoa asiakkaiden palvelemiseen.

Kelan taksikyyteihin oikeutetut ovat niin aikuisia kuin lapsiakin. Heistä osa tarvitsee paljon hyvin perehtyneen kuljettajan apua. Ongelmana on myös se, ettei tällä hetkellä turvata näiden erityispalveluiden saatavuutta kaikkialla. Kela ottaa tälläkin hetkellä yhteistyökumppaneikseen myös muita autoilijoita, mutta myös jatkossa enemmistön pitäisi olla esteettömiä autoja. Tämä aiheuttaa lisäkustannuksia autoilijoille tai vastaavasti ansiomenetyksiä, jos investointeihin ei kyetä,tai kuljetukset eivät kannata.

Kansalaiset ovat huolissaan erityispalveluiden saatavuudesta, koska päivystysvelvollisuudesta luovutaan. Miten taataan esimerkiksi Lapin alueen toimiva taksiliikenne tai pienten pitäjien taksitoiminta? Miten liikuntarajoitteiset, sairaat, raskaanaolevat äidit ja muut asiakaryhmät pääsevät esimerkiksi päivystykseen keskellä yötä, kun ambulanssi ei ota kyytiin kuin kiireelliset asiakkaat?

Liikenneministeriö ulkoistaa vastuun palveluiden järjestämisestä kunnille. Ministeriön mukaan on pitkälti kunnan itsensä päätettävissä, miten se haluaa palvelunsa jatkossa järjestää. Tämä noudattaa kunnallisen itsehallinnon periaatetta, johon laki liikenteen palveluista ei tuo muutosta.

Suomessa on kuitenkin paljon kuntia, joissa on tehty huomattavia leikkauksia palveluihin. On hyvin epätodennäköistä, että köyhät kunnat voisivat sopia riittäviä päivystysvuoroja autoilijoiden kanssa. Valtion on turvattava rahoituksella kansalaisten oikeuksien toteutuminen kaikissa kunnissa.

Asiassa on myös huomioitava suuret etäisyydet, esimerkiksi Lapissa. Siellä ei ole mahdollista keskittää palvelua muutamille toimijoille, kyytien kestot ovat hyvin pitkät ja kyky vastata akuutteihin kuljetustarpeisiin on matala. Kuntien talous on jo tiukalla ja niiden kyky tehdä riittävät taloudelliset panostukset ilman valtion apua on huono.

On nähtävissä, että ammattiautoilijoiden keskuuteen syntyy tulevina vuosina työttömyyttä samaan aikaan kun asiakkaat jäävät vaille riittävän laadukasta palvelua. Tämän ongelman ratkaisemiseen tarvitaan valtion toimia. Siksi vaadimme valtiolta toimenpiteitä myös kuljetuspalveluita tarvitsevien yhdenvertaisten palveluiden turvaamiseksi edelleen 1.7. jälkeenkin kaikkialla Suomessa.