SKP:n esitys laiksi yleisen työajan lyhentämisestä
Tämä on lakialoitteen vanha versio - huhtikuussa 2024 päivitetty lakialoite löytyy täältä!
SKP:n aloite uudeksi työaikalaiksi:
Työaikaa lyhentämällä uudet normit työelämään
Lyhentämällä työaikaa ansiotasoa alentamatta siten, että yleinen päivittäinen työaika on kuusi tuntia ja viikkotyöaika
30 tuntia, luodaan uudet työntekijöiden oikeudet paremmin turvaavat normit työelämään. Uudistus voidaan ja se on välttämätöntä toteuttaa työnantajia velvoittavalla lainsäädännöllä. Työajan lyhentämiselle voidaan avata tietä myös ay-liikkeen sopimuspolitiikalla.
Tässä esitetyn aloitteen perusteluissa on osoitettu, että työajan lyhentämisellä saataisiin aikaan huomattava tulonsiirto palkansaajien hyväksi. Esitetty uudistus korjaisi voittojen ja palkkojen välisen tulonjakosuhteen Suomessa pitkän aikavälin keskiarvon mukaiseksi. Työllisyyttä työajan lyhentäminen kohentaisi merkittävästi. Palkkaamalla lisää työvoimaa voidaan työllistää 250 000 - 300 000 henkilöä.
Tämä edellyttää, että ay-liikkeelle ja työntekijöille luodaan edellytykset valvoa tehokkaasti lain toteuttamista.
Ranskan kokemus osoittaa, että työaikaa voidaan lyhentää ansiotasoa alentamatta ja että sillä on myös työllisyyteen ja talouteen positiivisia vaikutuksia.
Yhä tärkeämmiksi perusteluiksi työajan lyhentämisen toteuttamiseksi ovat nousseet työelämän pahoinvoinnin jatkuvaan lisääntymiseen ja perhepolitiikkaan liittyvät syyt. Hiostaminen ja myös työajan pitkälle viedyt joustot ovat kasvattaneet stressin ja työuupumuksen kestämättömiin mittoihin. Tämä näkyy erittäin vahvasti myös perheiden kasvavana pahoinvointina. Työelämän palauttaminen säännönmukaisiin uomiin ja lisäajan antaminen lapsille, perheille ja ystäville on turvattavissa vain lakiteitse työaikaa lyhentämällä. Stressistä vapaa aika lasten kanssa olisi avokas lahja monille perheille.
Hyvinvoinnin kannalta keskeistä on myös se miten julkiset palvelut toimivat ja miten niitä on saatavissa. Tämänkin ongelman ratkaisemisessa työajan lyhentämisellä on erittäin suuri merkitys. Ensinnäkin; työajan lyhentämisen puitteissa voidaan parantaa palvelujen laatua ja saatavuutta palkkaamalla lisää työvoimaa ja toteuttamalla palvelutuotannossa esimerkiksi 6+6 työaikavuoroja. Toiseksi; julkisten palvelujen rahoituspohja parantuu, kun verotulot kasvavat työttömyyskulujen vähentyessä ja tulonjaon muuttuessa oikeudenmukaisemmaksi. Näin voidaan siirtyä leikkauslinjalta palvelujen kehittämisen tielle.
Suomen kommunistinen puolue jätti syksyllä 1998 eduskuntaryhmille, työministeriölle, SAK:lle, STTK:lle, Akavalle ja Työttömien Valtakunnalliselle Yhteistoimintajärjestölle lakiesityksen työajan lyhentämiseksi. Ennen muuta työnantajapiirien ja hallituspuolueiden vastustuksen takia työajan lyhentämisessä ei ole kuitenkaan edetty. SKP onkin käynnistänyt kansalaisaloitteiden kampanjan ja esittää kaikille asiasta kiinnostuneille yhteistyötä vaatimusliikkeen voimistamiseksi työajan lyhentämisen puolesta.
Tässä julkaistaan perusteluiltaan ajankohtaistettu SKP:n esitys laiksi työajan lyhentämisestä. Siinä on täsmennetty myös siirtymäkauden toimenpiteitä edellisen aloitteen herättämän keskustelun ja kommenttien pohjalta.
* * *
Esitys lakialoitteeksi työajan lyhentämisestä kuuteen tuntiin päivässä ja 30 tuntiin viikossa ansiotasoa alentamatta
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Lakialoitteessa ehdotetaan yleisen työajan lyhentämistä kuuteen tuntiin vuorokaudessa ja 30 tuntiin viikossa ansiotasoa alentamatta. Ehdotukseen liittyy aloite laiksi ansiotason säilyttämisestä yleistä työaikaa lyhennettäessä. Uusien työpaikkojen syntymisen edistämiseksi aloitteeseen liittyvät erilliset esitykset laiksi kunnille työajan lyhentämisen vuoksi maksettavista korvauksista sekä laiksi työajan lyhentämiseen liittyvistä huojennuksista työnantajille. Esitykseen liittyy myös ehdotus koulutusmäärärahojen osoittamisesta työttömien ammattikoulutuksen järjestämiseen valmiuksien lisäämiseksi työajan lyhentämisen seurauksena avautuvien työpaikkojen vastaanottamiseen.
PERUSTELUT
Suurtyöttömyys ei ole sanottavammin hellittänyt vaikka talouden kasvu on maassamme ollut viimeisten 7-8 vuoden aikana ennätyksellisen voimakasta. Työvoimaviranomaisten käyttämien laskentakriteereiden mukaan työttömiä on vuoden 2001 aikana ollut yli 400 000. Todellinen työttömien määrä on edelleen noin puoli miljoonaa.
Työaikojen joustot, joita on tarjottu erääksi työttömyyden vähentämisen keinoksi, ovat johtaneet lisääntyvästi epätyypillisten työsuhteiden käyttöön, ylitöiden tekemiseen ja keskimääräisen viikoittaisen työajan pidentymiseen. Työssä olevat nääntyvät työtaakan alla ja toisaalla työttömät syrjäytyvät koko yhteiskunnasta.
Työttömyyden poistaminen ja työhyvinvoinnin parantaminen edellyttävät radikaaleja yhteiskunnallisia uudistuksia, kuten uuden teknologian ja työn tuottavuuden kasvun tulosten jakamista tasaisemmin lyhentämällä yleistä työaikaa ansiotasoa alentamatta.
1. Inhimilliset perustelut
Työajan lyhentäminen tarjoaa mahdollisuuksia vähentää työuupumusta ja parantaa työssä jaksamista. Työntekijöille jäisi enemmän vapaa-aikaa, mahdollisuuksia sivistää itseään, harrastaa sekä parantaa ja monipuolistaa myös ammattitaistoaan. Tämä on tärkeää mm. siksi, että nykyisin useimmat ammatit vaativat jatkuvaa lisä- ja uudelleenkoulutusta. Työaikaa lyhentämällä voidaan antaa enemmän aikaa perheelle, lapsille ja ystäville. Se auttaa vähentämään monia perhe-, nuoriso-, sosiaalisia ongelmia.
Uusimman tiedon mukaan todellinen työaika on Suomessa Euroopan pisimpiä. Euroopan elin- ja työolojen tutkimussäätiön äskettäin julkaiseman vertailun mukaan keskimääräinen todellinen viikkotyöaika on Suomessa nyt 41 tuntia. Tätä pidempää viikkotyöaikaa tehdään EU-maista vain Kreikassa. Tässä vertailussa työajan käytössä on otettu huomioon myös ylityöt. Suomen pitkä viikkotyöaika johtuu vertailun mukaan siitä, että Suomessa tehdään ylitöitä enemmän kuin muualla ja että myös suomalaisten lomat ovat lyhyempiä kuin muissa EU-maissa keskimäärin.
Yleistä työaikaa lyhentämällä monien nykyisin erilaisissa epätyypillisissä ja alipalkatuissa työsuhteissa olevien asemaa voidaan parantaa soveltamalla lyhennetyn työpäivän normeja yleisten työehtojen tason kohottamiseen. Myös demokratian, työntekijöiden ja ay-liikkeen vaikutusmahdollisuuksien kannalta siirtyminen kuuden tunnin työpäivään ja 30 tunnin työviikkoon olisi tärkeä edistysaskel. Siihen loppuisi se kiristysvaltti, joka perustuu suurtyöttömyyden aiheuttamaan epävarmuuteen. Tämä hyödyttäisi sekä työssä olevia että työttömiä.
Työajan lyhentäminen parantaisi edellytyksiä ympäristöä säästäville ratkaisuille. Muun muassa joukkoliikenteen palvelujen käyttöä voitaisiin kehittää tasaisemmin. Erilaisten investointien käyttöaikaa voitaisiin myös lisätä ja hyödyntää tehokkaammin.
2. Teknologian kehityksestä johtuvat perustelut
Verrattuna tuotannon kasvuun työpaikkojen määrä kasvoi koko kansantaloudessa 1980-luvun aikana enää varsin vähän. Vuosina 1980-1989 kokonaistuotanto kasvoi yli 40 % mutta työpaikkojen määrä vain 9 %. Työpaikkojen määrä kasvoi 1980-luvulla merkittävässä määrin vain julkisella sektorilla; siellä työpaikkojen lisäys oli 140 000. Sen sijaan tehdasteollisuudesta poistui samaan aikaan 42 000 työpaikkaa
Tuotanto (v. 1995 hinnoin) ja työlliset vuosina 1979-1989
koko kansantalous tehdasteollisuus
vuosi tuotanto työlliset tuotanto työlliset
milj.mk henkeä milj.mk henkeä
1979 349521 2 289700 76894 556900
1989 444946 2 364400 113206 514700
muutos 1980-1989
+147 567 +199 300 +36 308 -42 200
% + 42,2 + 8,7 + 47,2 - 7,6
Tietolähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus
Vuonna 2000 kansantalouden kokonaistuotanto oli jo 24 prosenttia (135 mrd. markkaa v. 1995 hinnoin) suurempi kuin ennen lamaa vuonna 1990, mutta sen aikaansaamiseen käytettiin työvoimaa 194 200 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1990. Vuonna 1990 kokonaistuotantotuotanto oli 202 000 mk (vuoden 1995 hinnoin) henkilöä kohti mutta vuonna 2000 jo 278 200 mk. Tuotannon määrä oli henkilöä kohti laskettuna viime vuonna 40 % suurempi kuin vuonna 1990.
Teollisuustuotanto oli vuonna 2000 peräti 70 % suurempi kuin ennen lamaa. Tämän tuotannon aikaansaamiseen teollisuus käytti työvoimaa 45 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1990. Teollisuustuotanto oli vuonna 1990 noin 224 000 mk henkilöä kohti mutta vuonna 2000 jo 413 800 mk/henkilö. Henkilöä kohti laskettuna teollisuustuotanto oli viime vuonna siten peräti 85 % suurempi kuin ennen lamaa.
Tuotanto (v. 1995 hinnoin) ja työlliset vuosina 1990-2000
koko kansantalous tehdasteollisuus
vuosi tuotanto työlliset tuotanto työlliset
milj.mk henkeä milj.mk henkeä 1990 500 587 2 475600 112 628 503 900
2000 634 781 2 281400 189 970 459 100
muutos 1991-2000
+ 134194 - 194200 + 77342 - 44800
% + 26,8 - 7,8 + 68,7 - 8,9
Tietolähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus
Edellä kuvatut luvut kertovat, että työn tuottavuus on kasvanut viime vuosina hurjaa vauhtia etenkin teollisuudessa. Koko kansantaloudessa työn tuottavuus kasvoi vuosina 1976-2000 keskimäärin 3,3 % vuodessa ja teollisuudessa lähes 6 % vuosivauhdilla. Samaan aikaan kuitenkin reaaliansiot kasvoivat koko kansantaloudessa vain 1,5 % vuosivauhdilla ja tehdasteollisuudessakin vain 1,7 %:n vuosivauhdilla.
Työn tuottavuus voi kasvaa useasta eri syystä. Syynä voi olla yksinkertaisesti työntekijöiden hiostuksen lisääminen. Laman aikana pelkkä työttömyyden uhka tarjoaa otollisen maaperän hiostuksen lisäämiselle ja siihen alistumiselle.
Työntekijöiden osaamisen ja uuden teknologian kehitys ovat kuitenkin tärkein syy työn tuottavuuden voimakkaaseen kasvuun. Kun uuden teknologian käyttöönotto saa aikaan joukkotyöttömyyden, kysymys on yksinkertaisesti siitä, että uutta teknologiaa otetaan käyttöön hallitsemattomalla tavalla: ilman, että työn tuottavuuden kasvun aiheuttamaa "jakovaraa" käytetään palkkojen ja hyvinvoinnin parantamiseen tai työajan lyhentämiseen tai molempiin.
Yleisen työajan lyhentämisestä saataisiin merkittäviä säästöjä myös tuotannossa ja palveluissa, koska yhä useampi työntekijä käyttäisi samoja koneita, laitteita ja työtiloja. Tällöin tarpeet sijoittaa varoja pysyvään pääomaan vähenisivät. Näin vapautuisi varoja työllistämiseen ja hyvinvointiin. Toisaalta työn tuottavuuden kasvu korostaa sosiaalisesti ja ekologisesti mielekkään työn sekä luonnonvarojen säästämisen merkitystä.
3. Tulonjakoon liittyvät perustelut
Edellä todetun perusteella on välttämätöntä, että työtä jaetaan uudelleen ja että myös tuloja jaetaan uudelleen. Toisin sanoen: työaikaa on lyhennettävä palkkatasoa alentamatta. Ellei näin menetellä, talouteen aiheutetaan pahoja vaurioita eikä työllisyys parane toivotulla tavalla.
Tuotannon pääomavaltaistuminen ja siitä seurannut joukkotyöttömyys ja työn tuottavuuden kasvu huomattavasti reaalipalkkoja nopeammin ovat kääntäneet yhteiskunnallista tulonjakoa voimakkaasti pääomatulojen hyväksi palkkatulojen kustannuksella. Esimerkiksi vuonna 1975 palkkojen osuus bruttokansantuotteesta oli 47 prosenttia. Vuonna 2000 se oli enää 37 prosenttia. Pitkän ajan keskiarvo ennen lamaa oli 44 prosenttia. Siihen verrattuna palkkoja maksettiin vuonna 2000 noin 56 mrd.mk liian vähän. Voittojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 1975 noin 20 prosenttia ja pitkän ajan keskiarvo ennen lamaa oli lähes samaa luokkaa. Viime vuonna voittoihin suunnattiin kuitenkin jo yli 25 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on pitkän ajan keskiarvoon verrattuna noin 53 miljardia enemmän.
Työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta tervehdyttäisi tulonjakoa niin, että palkkatulojen osuus kasvaa ja pääomatulojen osuus pienentyy. Tämä lisää ostovoimaa ja verotuloja. Näin myös hyvinvointipalvelujen turvaamiseen ja parantamiseen saadaan lisää varoja. Kansainvälisen talouskehityksen epävarmuus korostaa kotimarkkinoiden vahvistamisen merkitystä.
4. Kansainväliset kokemukset
Ranskassa on säädetty laki yleisen työajan lyhentämisestä 39 viikkotunnista 35 tuntiin ansioita alentamatta. Vaikka sen toteuttaminen on vielä kesken, on sen seurauksena syntynyt jo 265 000 uutta työpaikkaa. Työajan lyhentäminen on ollut esillä myös monissa muissa maissa - esimerkiksi Japanissa, Australiassa, Italiassa, Hollannissa ja muissa pohjoismaissa.
Ammattiyhdistysliike on asettanut työajan lyhentämisen kansainvälisesti keskeiseksi tavoitteeksi. Esimerkiksi Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestö on toiminut 35 tunnin työviikon toteuttamiseksi koko eurooppalaisessa metalliteollisuudessa. Se on perustellut asiaa työelämän inhimillistämisellä, demokratisoimisella ja muuttamisella innovoivammaksi. Erityisesti se on korostanut, että työajan lyhentäminen on tehokas ase työttömyyttä vastaan. Saksan metallityöväen liitto on ajanut läpi 35-tuntisen työviikon ansioita alentamatta ja pyrkii seuraavaksi 30-tuntiseen työviikkoon.
Suomessa SAK on edustajakokouksessaan asettanut tavoitteeksi 30 tunnin työviikon ja työajan lyhentämisen Euroopan etummaisten maiden tahtiin. STTK on esittänyt työajan lyhentämistä keskimäärin 12,5 prosenttia viikossa. Työttömien liike on nostanut asian tärkeälle sijalle. Se on myös naisliikkeessä kansainvälisesti esillä tärkeänä keinona edistää tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa
5. Historiaa, kokeiluja, tutkimuksia
Kahdeksan tunnin työpäivään siirryttiin Suomessa vuosisadan alussa suurlakon tuloksena lainsäädäntöteitse. Viikkotyöajaksi tuli 48 tuntia. Työaikaa lyhennettiin ansiotasoa alentamatta. Tuolloin olivat käytössä pääosin päivä- ja viikkopalkkajärjestelmät.
Seuraava mittavampi työaikaa lyhentävä ratkaisu syntyi 1960-luvun jälkipuoliskolla ay-liikkeen aloittaman laajan kampanjan seurauksena. Lauantaipäivästä tuli asteittain vapaapäivä. Työviikosta tuli 40-tuntinen. Sittemmin se kirjattiin myös lainsäädäntöön. Palkkataso korjattiin osittain lainsäädännöllä ja asteittain myös työehtosopimuksilla ja työpaikkakohtaisilla ns. liukumilla.
1980-luvun lopulla työaikaa lyhennettiin tulopoliittisella sopimuksella, jolloin ns. pekkaspäiviksi nimetyillä ylimääräisillä vapaapäivillä lyhennettiin vuotuista työaikaa. Pekkaspäivistä sovittiin työehtosopimuksilla maksettavaksi erillinen korvaus. Lisäksi vuotuista työaikaa on lyhennetty vuosilomalailla ja vuosilomista tehdyillä sopimuksilla. Työllisyyteen on vaikuttanut myönteisesti myös varhais- ja työttömyyseläkeiän alentaminen.
1990-luvulla kuuden tunnin työpäivää kokeiltiin kunnissa ja monissa teollisuusyrityksissä kunnes työministeriö käytännössä lakkautti nämä kokeilut. Nämä kokeilut osittivat, että työajan lyhentäminen on mahdollista toteuttaa ja niistä oli pelkkiä myönteisiä tuloksia sekä työntekijöille että monessa suhteessa myös työnantajille.
Työajan lyhentämisen vaikutuksia on tutkittu sekä Suomessa että kansainvälisesti. Useimmissa tutkimuksissa on päädytty siihen, että työajan lyhentäminen on uuden teknologian oloissa tärkeä keino jakaa töitä ja tuloja yhteiskunnassa tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin. Työajan lyhentäminen on todettu vaikuttavan myönteisesti myös moniin työelämää, hyvinvointia ja tasa-arvoa koskeviin asioihin.
6. Eräitä yksityiskohtaisia perusteluja
Tässä esityksessä on nojauduttu pääosin voimassa olevaan työaikalakiin esittämällä sitä muutettavaksi työajan pituutta koskevilta osilta.
Lähinnä eräiden työaikajoustojen ja ylityötä koskevien normien osalta esitetään lisäksi eräitä muutoksia, koska nykyisen lain soveltaminen on johtanut monilla aloilla työntekijöiden ja työllisyyden kannalta kielteisiin seurauksiin mm. työajan pidentymiseen ja ylitöiden lisääntymiseen.
TALOUDELLISET VAIKUTUKSET
Siirtyminen kuuden tunnin työpäivään ja 30 tunnin työviikkoon lisäisi työpaikkoja varovaisen arvion mukaan noin
250 000-300 000. Työllisyysvaikutukset riippuvat paljon siitä, miten laajasti työntekijät ja ay-liike voivat vaikuttaa töiden organisointiin, miten estetään hiostus ja miten turvataan ansiotaso. Näistäkin syistä on tärkeää kuulla tätä lakia valmisteltaessa työmarkkinajärjestöjä.
Kun työajan lyhentäminen toteutetaan ansiotasoa alentamatta ja uusia työpaikkoja luoden, kansantalouden palkkasumma kasvaisi noin 54-64 miljardilla markalla. Se on suunnilleen sama määrä, jolla palkkojen osuutta kansantuotteesta olisi vuonna 2000 pitänyt nostaa pitkän ajan keskiarvoon pääsemiseksi. Pitkällä aikavälillä kansantalouden palkkasumma on ollut 44 prosenttia bruttokansantuotteesta; vuonna 2000 osuus oli enää 37 prosenttia.
Edellä esitetyn kaltainen palkkasumman kasvu ja tulonjaon muutos pääomatuloista palkkatulojen suuntaan lisäisi julkisen sektorin verotuloja 16-19 miljardia markkaa vuodessa. Kun joukkotyöttömyys tulisi käytännöllisesti katsoen poistetuksi, julkisen sektorin ei enää tarvitsisi maksaa juuri lainkaan työttömyysturvamenoja.
Esitys työaikalain muuttamisesta
Lakialoite 9.8.1996 annetun työaikalain muuttamisesta alla esitetyiltä osiltaan niin, että toteutetaan kuuden tunnin työpäivä ja 30 tunnin työviikko. Lisäksi esitetään säädettäväksi lait ansiotason säilyttämisestä työaikaa lyhennettäessä, korvauksista kunnille työajan lyhentämisen ja lisätyövoiman palkkaamisen hyvittämisestä sekä eräistä työajan lyhentämisen yhteydessä annettavista huojennuksista.
3. luku. Säännöllinen työaika
6 §. Yleissäännös
Säännöllinen työaika on enintään kuusi tuntia vuorokaudessa ja 30 tuntia viikossa.
Viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 30 tunniksi enintään 9 viikon ajanjakson aikana. Tällöin vuorokautinen työaika ei saa kuitenkaan olla yli 9 tuntia eikä viikkotyöaika yli 45 tuntia.
7 §. Jaksotyöaika
Säännöllinen työaika saadaan 6 pykälässä säädetystä poiketen järjestää niin, että se on kolmen viikon ajanjaksona enintään 90 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 60 tuntia:
1) poliisi-, tulli-, posti-, tele-, puhelin- ja radiolaitoksissa, ei kuitenkaan näiden laitosten kone- ja korjauspajoissa eikä rakennustöissä;
2) sairaaloissa, terveyskeskuksissa, koko vuorokauden toimivissa lasten päiväkodeissa, kesäsiirtoloissa, huolto-, ja muissa vastaavissa laitoksissa sekä vankiloissa;
3) henkilö- ja tavarakuljetuksissa, kanavilla, kääntösilloilla ja losseilla;
4) aluksen ja rautatievaunun lastaus- ja purkutyössä;
5) alusten koeajon aikana tehtävässä työssä;
6) maastossa tehtävässä koneellisessa metsä-, metsänparannus- ja puutavaran lähikuljetustyössä;
7) kotitaloustyössä;
8) vartiointityössä
9) meijeriliikkeissä;
10) majoitus- ja ravitsemusliikkeissä; sekä
11) taide- ja huvittelulaitoksissa sekä elokuvien valmistamossa ja tarkastamossa, ei kuitenkaan näiden laitosten työpajoissa.
Työntekijöille epätarkoituksenmukaisten työvuorojen välttämiseksi voidaan säännöllinen työaika 1 momentissa säädetystä poiketen järjestää niin, että se on kahden toisiaan seuraavan kolmen viikon ajanjakson aikana tai kolmen toisiaan seuraavan kahden viikon ajanjakson aikana enintään 180 tuntia. Säännöllinen työaika ei saa kummankaan kolmen viikon ajanjakson aikana ylittää 95 tuntia eikä yhdenkään kahden viikon ajanjakson aikana 65 tuntia.
8 §. Moottoriajoneuvon kuljettajan työaika
Moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautinen työaika saa olla enintään 11 tuntia vuorokausilepoa seuraavan 24 tunnin yhtäjaksoisen ajanjakson aikana.
9 §. Työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika
Työnantaja tai sellainen työnantajien yhdistys, jonka toimintapiiri käsittää koko maan, sekä työntekijöiden yhdistys, jonka toimintapiiri käsittää koko maan, voivat työehtosopimuksessa sopia säännöllisestä työajasta 6-8 pykälien säännöksistä poiketen. Työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 30 tuntia viikossa enintään 9 viikon ajanjakson aikana.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuja työehtosopimuksen määräyksiä työnantaja saa soveltaa niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja mutta työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Edellä tarkoitettuja määräyksiä saadaan noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon saakka niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa. Jos uutta työehtosopimusta ei tehdä kuuden kuukauden kuluessa edellisen lakkaamisesta, molemmilla sopijapuolilla on oikeus ilmoittaa, että työehtosopimuksen edellä tarkoitettujen määräysten soveltaminen on lopetettava tuolloin kuluvan tasoittumisjakson päättyessä. Ilmoitus on tehtävä vähintään kaksi viikkoa ennen kuluvan tasoittumisjakson päättymistä.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään työnantajasta sekä työnantajan yhdistyksestä, jonka toimintapiiri käsittää koko maan, sovelletaan vastaavasti asianomaisen valtion sopimusviranomaiseen, kuntaan, kuntayhteisöön, kunnalliseen työmarkkinalaitokseen, evankelisluterilaiseen kirkkoon ja ortodoksiseen kirkkokuntaan, seurakuntaan, seurakuntaliittoon ja muuhun seurakuntien yhtymään sekä Ahvenanmaan maakunnan maakuntahallitukseen ja Ahvenanmaan maakunnalliseen sopimusvaltuuskuntaan.
12 §. Lakiin perustuva paikallinen sopimus säännöllisestä työajasta
Jollei työehtosopimuksesta muuta johdu, työnantaja ja työntekijä voivat sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä tunnilla. Säännöllisen työajan tulee tällöin tasoittua keskimäärin 30 tunniksi viikossa enintään neljän viikon ajanjakson aikana. Viikoittainen työaika saa olla enintään 35 tuntia.
Maataloustyössä säännöllisen työajan tulee tasoittua keskimäärin 30 tuntiin viikossa enintään kolmen kuukauden ajanjaksossa.
13 §. Liukuva työaika
Työnantaja ja työntekijä voivat 6 pykälän 1 momentista sekä työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Sovittaessa liukuvasta työajasta on sovittava ainakin kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta, lepoaikojen sijoittamisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä.
Liukuvassa työajassa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää liukuma-aika, joka voi olla enintään kolme tuntia. Viikoittainen säännöllinen työaika on keskimäärin enintään 30 tuntia. Edellä 1 momentissa mainittu enimmäiskertymä saa olla enintään 30 tuntia.
Työnantajan on korvattava työajan kertymä ylityöstä säädetyllä tavalla tai sovittava työntekijän kanssa, että kertymää vähennetään työntekijälle annetavalla vapaa-ajalla.
15 §. Lyhennetty työaika
Työntekijän oikeudesta osittaiseen hoitovapaaseen säädetään työsopimuslain 4 luvun 4 - 5 pykälissä. Jos työntekijä haluaa muista sosiaalisista tai terveydellisistä syistä tehdä työtä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä.
Työnantajan ja työntekijän on tehtävä 1 momentissa tarkoitetusta osa-aikatyöstä määräaikainen enintään 26 viikkoa kerrallaan voimassa oleva sopimus, josta käy ilmi ainakin vuorokautisen ja viikoittaisen työajan pituus.
Milloin työ on tehtävissä säännöllisen työajan puitteissa ei työnantaja saa ilman erityistä syytä osa-aikaistaa työsuhdetta.
16 §. Vuorokauden ja viikon vaihtuminen
Vuorokautena ja viikkona noudatetaan kalenterivuorokautta ja -viikkoa.
4 luku. Säännöllisen työajan ylittäminen
19 §. Ylityön enimmäismäärät
Ylityötä saadaan teettää enintään 100 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 200 tuntia kalenterivuodessa.
23 §. Lisä- ja ylityökorvaus vapaa-aikana
Lisä- tai ylityöstä maksettava palkka voidaan sopia vaihdettavaksi osaksi tai kokonaan vastaavaan vapaa-aikaan työntekijän säännöllisenä työaikana. Ylityötä vastaavaan vapaa-ajan pituus lasketaan soveltuvin osin, mitä 22 pykälässä säädetään.
Vapaa-aika on annettava kuuden kuukauden kuluessa lisä- tai ylityön tekemisestä, jollei toisin sovita. Työnantaja ja työntekijä sopivat vapaa-ajan ajankohdasta, jollei työntekijä vaadi korvauksen suorittamista rahassa.
Työnantaja ja työntekijä voivat 1 ja 2 momentissa säädetystä poiketen sopia, että lisä- ja ylityöstä korvauksena annettava vapaa-aika yhdistetään vuosilomalain 4 a pykälässä tarkoitettuun säästövapaaseen. Vapaa-ajasta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä vuosilomalaissa säädetään säästövapaasta.
24 §. Työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson
Jos työaika on tämän lain nojalla määrätty tai sovittu keskimääräiseksi tai jos on sovittu liukuvasta työajasta ja työsuhde päättyy ennen kuin työaika on tasoittunut keskimäärin 30 tuntiin viikossa, lasketaan kuinka monta tuntia keskimääräinen työaika on viikkoa kohti 30 tuntia pidempi, ja tämän tuntimäärän ylittäviltä tunneilta maksetaan kuten ylityöstä on tässä laissa määrätty korvattavan.
Edellä 1 momentissa säädetyllä tavalla on vastaavasti korvattava myös lisätyö.
25 §. Lisä- ja ylityökorvauksen perusosan laskeminen
Jos työntekijän palkka määräytyy tuntia pidemmältä ajalta, lasketaan tunnilta suoritettava palkka jakamalla sopimuksen mukainen palkka säännöllisen työajan mukaisella tuntimäärällä. Suorituspalkalla tehtävässä työssä tuntipalkka lasketaan jakamalla suorituspalkka työn suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä.
Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, voitto- tai muita vastaavia palkkioita, ne otetaan huomioon tässä pykälässä tarkoitettua palkkaa laskettaessa.
Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen voidaan sopia tunnilta suoritettavan palkan laskemisesta siten, että säännöllisen työajan ansio jaetaan vuotuisella säännöllisestä työajasta lasketulla keskimääräisellä jakajalla, joka keskimäärin vastaa 1 momentissa säädettyjä perusteita.
5 luku. Yö- ja vuorotyö
26 §. Yötyö
Työ, jota tehdään klo 21:n ja 6:n välisenä aikana, on yötyötä. Työnantajan on työsuojeluviranomaisten pyynnöstä ilmoitettava tälle säännöllisesti teettämästään yötyöstä. Yötyötä saa teettää:
1) jaksotyössä;
2) työssä, joka on järjestetty kolmeen tai useampaan vuoroon;
3) työssä, joka on järjestetty kahteen vuoroon, kuitenkin enintään kello 1:een saakka;
4) yleisten teiden, katujen ja lentokenttien kunnossapito- ja puhtaanpitotyössä;
5) apteekeissa;
6) sanoma- ja aikakauslehdissä, uutis- ja kuvatoimistoissa sekä muissa tiedotusvälineissä tehtävässä työssä ja sanomalehtien jakelutyössä;
7) sellaisissa huolto- ja korjaustöissä, jotka ovat välttämättömiä yrityksissä, yhteisöissä tai säätiöissä suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi tai töissä, joita ei voi suorittaa samanaikaisesti työpaikalla tehtävän säännöllisen työn kanssa tai jotka ovat välttämättömiä vahinkojen estämiseksi tai niiden rajoittamiseksi;
8) turvetyömailla turpeen nostokautena;
9) sahalaitosten kuivaamoissa;
10) kasvihuoneiden ja kuivauslaitosten lämmityksessä;
11) työntekijän suostumuksella kiireellisessä kylvö- ja sadonkorjuutyössä, välittömästi kotieläinten poikimiseen ja sairauden hoitoon liittyvässä työssä sekä muussa sellaisessa maataloustyössä, jonka tekemistä ei sen luonteen vuoksi voida siirtää myöhemmäksi;
12) työntekijän suostumuksella leipomossa; kello 5:n ja 6:n välisenä aikana tehtävään työhön suostumusta ei kuitenkaan tarvita;
13) työssä, jota sen luonteen vuoksi tehdään lähes yksinomaan yöllä; sekä
14) työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaoston luvalla ja sen määräämin ehdoin työssä, jossa työn tekemisen laatu tai muut erityiset syyt sitä vaativat.
Asetuksella säädettävissä tai 40 pykälän 1 momentissa tarkoitetulla työehtosopimuksella sovituissa erityisen vaarallisissa tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavissa töissä työaika saa olla enintään kuusi tuntia vuorokaudessa, jos työ tehdään yötyönä.
27 §. Vuorotyö ja yövuoro jaksotyössä
Vuorotyössä vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ja muututtava ennakolta sovituin ajanjaksoin. Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuoro jatkuu enintään yhden tunnin yhdessä työhön tulleen vuoron kanssa tai kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika. Työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto voi myöntää luvan poiketa siitä, mitä tämän momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetään.
Jaksotyössä työntekijällä saa työvuoroluettelon mukaan teettää peräkkäin enintään seitsemän työvuoroa yötyötä. Yövuorolla tarkoitetaan vuoroa, josta vähintään kolme tuntia sijoittuu kello 21:n ja 6:n väliseen aikaan.
8 luku. Erinäisiä määräyksiä
40 § poistetaan.
(Tämä pykälä sisältää mahdollisuuden sopia työntekijän kannalta lakia huonommista työaikaratkaisuista.)
9 luku. Lain voimaantulo ja siirtymäsäännökset
45 §. Voimaantulo
Tämä laki astuu voimaan kolme vuotta sen hyväksymisen jälkeen. Tänä siirtymäaikana voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Lain 47 pykälä astuu voimaan kuitenkin vuotta aikaisemmin.
46 §. Kumottavat lait
Tällä lailla kumotaan:
1) 9.8.1996 annetun työaikalain 6, 7, 8, 9, 12, 13, 15, 16, 19, 23, 24, 25 ,26 ,27 ,40, 45 ja 47 pykälät.
47 §. Siirtymäsäännös
Tämän lain tarkoittamia työaikamääräyksiä voidaan ryhtyä toteuttamaan siirtymäaikana 9. pykälän tarkoittamien työmarkkinajärjestöjen välisillä sopimuksilla.
Työehtosopimuksilla tai paikallisesti sovitut työajat ovat voimassa sopimuskauden loppuun. Sen jälkeen voidaan ryhtyä noudattamaan tätä lakia, jota on noudatettava viimeistään lain tullessa voimaan.
Mikäli työnantaja toteuttaa työajan tässä laissa tarkoitetun työajan lyhentämisen lain voimaantuloa, työntekijän palkkaukseen ja siihen liittyviin maksuihin ja työnantajavelvoitteisiin sovelletaan, mitä laeissa työajan lyhentämiseen liittyvissä huojennuksista yrityksiä ja hyvityksistä kuntia koskien on säädetty.
Laki ansiotason säilyttämisestä työaikaa lyhennettäessä
1 §. Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan lyhennettäessä työaikaa työaikalain perusteella.
Tätä lakia sovelletaan myös lyhennettäessä työaikaa sopimuksella.
2 §. Palkka työajan lyhennyksen osalta
Työnantajan on maksettava lyhennetyltä työajalta saman suuruinen veron ennakonpidätystä vastaavalla määrällä vähennetty palkka ja muu vastike, kuin mitä olisi tullut maksaa, jos työntekijä olisi tehnyt työtä kyseisen ajan tai olisi muuten siihen oikeutettu.
Kyseistä palkkaa laskettaessa käytetään soveltuvin osin mitä on määrätty työaikalain 25 pykälässä lisä- ja ylityökorvauksen laskemisesta.
3 §. Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan samanaikaisesti työaikalain muutoksiin sisältyvän siirtymäsäännöksen kanssa.
Laki korvauksista kunnille työajan lyhentämisen ja lisätyövoiman palkkaamisen hyvittämiseksi
1 §. Soveltamisala
Tämä laki koskee työaikalain perusteella toteutetun työajan lyhentämisen ja lisätyövoiman palkkaamisen johdosta kunnalle, kuntayhteisölle ja kunnalliselle laitokselle aiheutuvien lisäkustannusten hyvittämistä valtion varoin.
2 §. Valtion korvaukset
Toteutettaessa työaikalain mukainen työajan lyhentäminen valtio korvaa sen johdosta palkatun lisätyövoiman palkkakustannuksista 80 prosenttia.
3 §. Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan samanaikaisesti työaikalain muutoksiin sisältyvän siirtymäsäännöksen kanssa.
Laki eräistä työajan lyhentämisen yhteydessä annettavista huojennuksista
1 §. Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan siirtymäkautena toteutettaessa työajan lyhentäminen työaikalain perusteella ja palkattaessa lisätyövoimaa muissa kuin julkisyhteisöiksi luettavissa yrityksissä, joiden työntekijämäärä ei ylitä 250.
2 §. Yrityksille työajan lyhentämisen yhteydessä annettava huojennus
Tässä laissa tarkoitetulle työnantajalle, joka toteuttaa työaikalain mukaisen työajan lyhentämisen ja palkkaa samalla lisätyövoimaa, myönnetään valtion varoista tukea työaikalain ensimmäisen voimassaolo vuoden loppuun. Tuen määrä on 2000 markkaa kuukaudessa jokaista sellaista työntekijää kohden, joka on palkattu työajan lyhentämisen seurauksena ja jolle työnantaja antaa ammatillista koulutusta.
3 §. Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan samanaikaisesti työaikalain muutoksiin sisältyvän siirtymäsäännöksen kanssa.
Esitys koulutusmäärärahojen ottamisesta valtion budjettiin työttömien ammattitaidon parantamiseksi ja työllistämiseksi
Työajan lyhentämisen johdosta avautuvien työpaikkojen täyttämisen helpottamiseksi valtion budjettiin otetaan erityismääräraha työttömien ammatillisen, jatko- ja täydennyskoulutuksen edistämiseksi työaikalain siirtymäaikana ja voimaan astuessa.
(Julkistettu 5.11.2001)