Hjallis Harkimo maksamaan ruuantuotantomme
”Vuonna 2016 maa- ja puutarhataloudessa työskenteli 115 600 henkilöä, josta 31 900 oli lyhytaikaista työvoimaa. Työvoimasta viljelijöitä ja yhtymien osakkaita oli 46 500, perheenjäseniä 33 200 ja vakituisesti palkattua työvoimaa 4 000 henkilöä. Maa- ja puutarhatalouden työvoimasta viljelijöitä ja viljelijäperheiden jäseniä oli lähes 70 prosenttia. Ulkomaalaisten osuus maa- ja puutarhatalouden työvoimasta oli 13 prosenttia.” Ruokaja luonnonvaratilastojen e-vuosikirja 2017 Tilastoja maataloudesta, metsäsektorilta sekä kala- ja riistataloudesta, LUKE
Kun Hjallis Harkimo hätääntyi siitä, saadaanko kaikille heidän jokapäiväiset takeaway-annoksensa. Hän oli oikeilla jäljillä. Kun koronaviruksen aiheuttaman epidemian takia on nyt jouduttu sulkemaan rajat, jää meille saapumatta 15 000 kausi ja muuta työntekijää, joiden panos maataloustoutannossa on monilla aloilla ratkaiseva.
Harkimo on ytimiään myöten oikeistolainen, joten hänen ratkaisunsa asiaan oli sama, jota oikeiston ollut tapana viljellä jatkuvasti. (bun intended) Hän haluaa pakottaa maatalouteen töihin opiskelijat, varusmiehet ja tietenkin myös työttömät, vaikka ei sitä nyt sanoanutkaan. Palkkaa näille ei tietenkään maksettaisi tai se olisi minimaalinen.
Kun kyseessä on yhteiskuntamme selviytymisen kannalta yksi tärkeimmistä tehtävistä, eli ruuantuotanto, ei sitä pidä edes ajatella ratkaistavan orjatyöllä. Oikea tapa on nostaa tällä sektorilla työskentelevien palkat tasolle, joka vastaa työn tärkeyttä ja fyysistä vaativuutta. Kun maatalouden piirissä työskentelevien palkat ovat, etenkin kausityöntekijöillä, yleensä alle 2000 euron, on palkkatasoa varaa korottaa merkittävästi. Korkeampaa palkkaa puoltaisi myös se, että kausiluontoisia töitä tekeville kertyy myös usein työttömyysjaksoja.
Mikäli palkkataso nousisi 3000 euron yläpuolelle, se lisäisi alalle hakeutuvien motivoituneiden työntekijöiden määrää. Motivoitumattomat pakkotyöläiset ovat viimeinen asia, jota maatalousyrittäjät haluavat. Sellaisista on hyvin vähän hyötyä kiireisen sesongin aikana.
Poikkeustila pakottaa ajattelemaan poikkeuksellisesti. Nyt se kiinnittää huomiomme siihen, miten pienillä palkoilla ruokamme tuotetaan ja se on meidän kaikkien hyvä tiedostaa. On myös hyvä ymmärtää, että noin 115 000 ihmisen palkankorotus valtion varoilla ei merkittävästi vaikuta Suomen talouteen, mutta ratkaisee osaltaan elintärkeän ruokatuotannon säilymisen häiriöttä.
Tätä ajattelua ei toki tarvitse jättää pellon pientareelle. Aivan samalla tavalla ratkaisevia ovat myös ne työntekijät, jotka jatkavat ruokaketjun pöytään asti. Tai siivoojat, bussikuskit, kaupan kassat, terveydenhuollon henkilökunta ja muut, joiden palkkoja ei muka ennen koronaviruksen ilmaantumista ollut varaa korottaa. Nyt on vähän pakko, koska juuri nämä työt ovat yhteiskunnan selviytymisen kannalta keskeisiä.
Keneltä sitten voisi ottaa rahoitusta tähän, jotta oikeiston ei tarvitsisi kantaa niin suurta huolta valtiontalouden kehityksestä? Ihan ensimmäisenä sitä voisi ottaa niiltä, jotka ovat keränneet sitä yli oman tarpeensa. Esimerkiksi Hjallis Harkimo varmasti mielellään maksaa progresiivisen kuntaveron myös pääomatuloistaan tukeakseen suomalaista ruuantuotantoa ja pitää jatkossa huolen siitä, ettei harrasta agressiivista verosuunnittelua, vaikka mieli toki tekee, vaan maksaa joakisen sentin kiltisti ajatellen meidän kaikkien takeaway-annoksia. Se olisi sellaista kunnollista vastuunkantoa.
