EU:n kriisi, kurjistamispolitiikka ja vaihtoehto

Tällä hetkellä elämme Ranskassa keskellä vaalikampanjaa, jonka seuraukset ovat meille erittäin tärkeät. Presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestetään 22.huhtikuuta, toinen kierros 6. toukokuuta ja kansalliskokouksen kansanedustajien vaalit kesäkuussa. Tämä on erittäin jännittävä taistelu, koska Vasemmistorintama käymää kampanjan vaikutus kansaan kasvaa jatkuvasti ja – ja samalla se on hyvin kiehtova kampanja, jolla on vaikutuksia kaikkien ajankäyttöön…

Minua pyydettiin lyhyesti kertomaan Euroopan unionin nykytilanteesta, sekä vastarinnasta ja vaihtoehdoista.

Mercozy-kurisopimus

Tämän hetkiselle tilanteelle on ominaista uusien mekanismien suunnittelu ja niiden nopeutettu toimeenpano, muun muassa euroalueella: Euroopan vakausmekanismi, sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta, eurooppalainen palomuuri…. nimet ovat barbaarisia, tekstit epäselviä, kaikki on tehty jotta kansat ja kansalaiset eivät ymmärtäisi.

Meidän täytyykin poikkeuksellisesti kiittää presidentti Sarkozyta, josta toki toivomme pääsevämme eroon muutaman viikon kuluttua, joka sanoi asiat paljon selvemmin: ”Nykymaailma, hän sanoi, antaa meille mahdollisuuden ryhtyä toimiin, joita ihmiset eivät olisi koskaan hyväksyneet kriisin ajan ulkopuolella. ”

Nämä toimenpiteet tarkoittavat seuraavaa: Euroopan unionin instituutiot tarkistavat jäsenvaltioiden talousarviot ennen kuin ne tulevat kansallisen parlamentin käsiteltäväksi; valtioiden talouspolitiikka alistetaan EU:n valvontaan ja määrätään automaattisia sanktioita; perustuslakeihin kirjoitetaan ”kultainen sääntö” velkaantuneisuuden rajoittamisesta. Säännöksistä ”joilla velkaantumista jarrutetaan” tehdään pakollisia, velkajarru ymmärretään finanssimarkkinoiden ja luottoluokituslaitosten näkemysten mukaisesti, ja tämä tarkoittaa yksityistämistä, paineita palkkoihin ja eläkkeisiin ja julkisten menojen jyrkkä vähentämistä kouluihin, terveyteen, asumiseen jne…

Toisin sanoen, kysymys on siitä että Euroopan kansat tuomitaan, yksi kerrallaan, loputtomiin leikkauksiin riistämällä heiltä valinnanvapaus. Juuri nämä ovat ne Sarcozyn mainitsemat ”toimenpiteet, joita ihmiset eivät koskaan olisi hyväksyneet”. Ja syy, joilla näitä toimenpiteitä yritetään legitimoida, on julkinen velka.

Uusliberalistisen mallin kriisi

Meillä selitetään, että jäsenvaltiot ovat tuhlanneet rahaa laskematta ja heille on kertynyt valtava velka, joka asettaa heidät lähellä konkurssia. On vain yksi ratkaisu välttää konkurssi, ja se on myydä kansallista omaisuutta ja vähentää julkisia menoja.

Ne, jotka esittävät tällaisia ajatuksia väittävät pakkomielteisesti, että julkiset menot ovat paisuneet liikaa. Mutta he unohtavat systemaattisesti puhua julkisten tulojen vakavista puutteista, tai rahoitusmarkkinoiden kaikkivaltiudesta kansojen vahingoksi, ja hirviömäisestä lahjotuksesta pääoman hyväksi ja työn kustannuksella.

Juuri tämä uusliberalistinen talous- ja rahoitusmalli, joka hallitsee Euroopan unionia ja kapitalistista globalisaatiota, on tullut kriisin: se sai alkunsa USA:ssa ns. subprime-lainojen romahtamisesta, sitten tuli pankkikriisi, rahoituskriisi, julkisen velkaantumisen kriisi, talouskriisi, euron kriisi ja kriisi Euroopan unionissa. Jos tätä mallia ei kyseenalaisteta ja jos annetaan rahoitusmarkkinoille lisää valtaa ja tuomitaan Euroopan kansat loputtomiin uhrauksiin, kriisiä ei ratkaista, vaan se tulee syvenemään.

Kreikan tilanne kertoo kaiken: se helvetillinen tilanne, johon Kreikan kanssa syöstiin, on kaksinkertaistanut Kreikan velan! Ja aikaisemmin tällä viikolla, osakemarkkinat jälleen hermostuivat.

Tie ulos kriisistä

Tämän päivän kysymys on: mikä on tie ulos kriisistä. Ratkaisua ei löydy jatkamalla samaa logiikkaa, täytyy olla rohkeutta muutokseen.

Tämä on mahdollista, kolmen muutoksen kautta:

– Ensinnäkin leikkausten kieltäminen. Leikkaukset eivät ole parannuskeino, vaan myrkkyä, sillä aiheuttamalla työttömyyttä, turvattomuutta, ja massaköyhyyttä, leikkaukset eivät ole ainoastaan inhimillisesti kestämättömiä vaan ne syöksevät talouden taantumaan. On aika kääntää tätä logiikkaa, asettamalla etusijalle sosiaalinen kehitys, luomalla yhteiskunnalle hyödyllisiä ja ympäristöystävällisiä työpaikkoja.

– Toiseksi, voidakseen rahoittaa sosiaalista kehitystä, täytyy katkaista riippuvuus rahoitusmarkkinoista. Kaksi viikkoa sitten EU-maiden valtiovarainministerit ovat hyväksyneet sopimuksen, jota he kutsuvat ”Euroopan palomuuriksi”: 940 miljardia euroa varmistaakseen pankkien ja rahoituslaitosten saatavia. Jokin aika sitten Euroopan keskuspankki lainasi 1000 miljardia Euroa pankeille. Yhteensä siis 2000 miljardia euroa, jotka hävisivät finanssipiirien läpinäkymättömiin kiemuroihin.

Tulee rikkoa tämä logiikka: ei rahoiteta enää markkinoita, vaan ohjataan rahat hyödyllisiin menoihin alkaen työllisyyden hoitamisesta ja julkisista palveluista, muuttamalla Euroopan keskuspankin ja koko Euroopan keskuspankkijärjestelmän tavoitteet ja säännöt. EKP:lla on lähes rajaton valta luoda rahaa turvautumatta rahoitusmarkkinoihin. Se voi siis lainata rahaa ilmaiseksi jäsenvaltioille rahoittaakseen julkisia sosiaalisen kehityksen ja työllisyyden kannalta merkityksellisiä investointeja.

– Kolmas muutos: meidän täytyy voittaa ihmisille ja työntekijöille lisää valtaoikeuksia; työntekijöille oikeuksia päätöksentekoon yrityksissä, kansalaisille päätöksentekosoikeus yhteiskunnallisissa asioissa ja edustajillemme valituissa elimissä. Yleisemmin, demokraattinen Eurooppa tarkoittaa että ihmisiä ei enää syrjitä ja että Euroopan valtioiden ja kansojen välinen armoton kilpailu lopetetaan. Yhteistyönvastaiset asenteet (verokilpailu, kilpailu markkina-asemasta, sosiaalinen polkumyynti,…) on kiellettävä. Jäsenmaiden väliset suhteet eivät saa enää perustua Merkel-Sarkozy johtajuuteen, vaan maiden yhteiseen kehitykseen, solidaarisuuteen ja yhtäläisiin oikeuksiin.

Vastarinnan ja vaihtoehdon voimat

Tänään päivänä Euroopassa vielä hallitsee konsensus uusliberalistisista ratkaisuista. Euroopan poliittisten voimien osalta, se suuri koalitio jota luotiin Maastrichtin sopimuksen aikoina oikeiston ja sosiaali-liberalismin välillä on edelleen olemassa. Esimerkiksi viime helmikuussa myönteinen äänestys Euroopan taloussopimuksesta syntyy päätöslauselmalla, jonka takana seisoivat Euroopan kansanpuolue (konservatiivit), liberaali puolue, sosiaalidemokraattinen puolue ja Euroopan vihreä puolue.

Mutta vastarinnan ja vaihtoehdon voimat voimistuvat.

Kreikan, Belgian, Espanjan ja Portugalin viime viikkojen yleislakot olivat massiivisia. Irlannin kansanäänestys ja vaalit Kreikassa ja Ranskassa ovat ratkaisevia Ranskan ja Kreikan ja myös muille Euroopan kansoille, sillä voimasuhteiden muutos näissä maissa olisi suuri toivon tekijä koko mantereella.

”Euroopan vaihtoehtoinen huippukokous”, joka pidettiin Euroopan Vasemmiston kutsusta 30. ja 31. maaliskuuta Brysselissä, on tuonut jotain uutta Euroopan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen maisemaan.

Kyse oli kahdesta sadasta poliittisten puolueiden, ammattiliittojen, ja erilaisten yhteiskunnallisten liikkeiden edustajista jotka osallistuivat huippukokouksen keskusteluun. Tämä tapaaminen seuraa toista ”huippukokousta”, joka luotiin Eurooppa sosiaalifoorumissa, eli Joint Social Conference, johon kutsuttiin myös Pierre Laurent, Euroopan Vasemmiston puheenjohtaja.

Tulos osoittaa että näiden voimien välillä on laaja yhteisymmärrys kriisin analyysista, voimakaan vastarinnan välttämättömyydestä ja vaihtoehtojen esittämisestä. Tänään päivänä on mahdollista tiivistää yhteistyötä poliittisten puolueiden, ammattiliittojen, ja eurooppalaisten kansalaisliikkeiden välillä. Kuten Joint Social Conference edustaja totesi: ”Kukaan ei tavoittele hegemoniaa itselleen, vaan jokainen tekee työtä sen eteen että yhdessä nujerramme uusliberalismin.”

Huippukokouksen avauksessa Pierre Laurent esitti tämän ajatuksen ”yhteisestä tilasta, jossa käydään vuoropuhelua, tehdään työtä ja järjestetään toiminta”, ja monet puhujat yhtyvät ajatukseen. Lopuksi hän totesi: ”Me tarvitsemme tällaista tilaa, jossa syntyy rakentava prosessi ja jonka avulla voimme yhdessä luoda vaihtoehtoa jonka tavoitteena on poliittinen muutos Euroopan unionisissa. Minä olen sitoutunut tähän prosessiin.”

On totta, että kaikki näihin kahteen kokouksiin kutsutut voimat eivät vielä ole valmiita tähän. Tällainen prosessi ei synny käskemällä, ja sen rakentaminen vaatii huomattavia ponnisteluja pelkojen ja ennakkoluulojen voittamiseksi. Mutta ensimmäiset askeleet on otettu. Ne osoittavat tietä kohti sellaista liikettä, jossa yhdistyvät sosiaaliset ja poliittiset taistelut, vaalikampanjat ja parlamentaariset pyrkimykset, kansalliset ja yleiseurooppalaiset taistelut, jotka tähtäävät Euroopan unionin uudelleensuuntaamiseen kansojen hyväksi.

Eurooppalainen kansalaisaloite

Euroopan vasemmiston ehdotus käyttää hyväksi uutta EU-säännöstä, eurooppalaista kansalaisaloitetta, on osa tätä taistelua. Sen avulla kansalaiset voivat esittää komissiolle ehdotuksia ja jos se ehdotusta tukee miljoona allekirjoittanutta, on avattava julkinen keskustelu ja se voi parhaimmassa tapauksessa aloitteen hyväksymiseen EU:ssa.

Asia ei ole itsestään selvä. Euroopan unionin instituutiot eivät kannata suoraa demokratiaa, joten kansalaisaloitteen läpivieminen on tarkkaan säännöstelty ja raamitettu. Tärkeintä on tietysti saada kansalaiset liikkeelle, näkemään tämä mahdollisuus Euroopan tasolla ja se painostus, jota tämä kansalaisaloitteen vaatimus voisi synnytä.

Näemme sen kuuluvan paitsi Euroopan vasemmistopuolueelle myös kaikille muille jotka julkistamishetkellä päättävät tulla tukemaan aloitetta. Ja tietysti se kuuluu kaikille Euroopan kansalaisille, jotka omalle allekirjoituksella vievät sitä eteenpäin.

Tavoitteenamme on, että ehdotukseen voivat yhtyä kaikki, jotka vastustavat leikkauspolitiikkaa ja etsivät muita ratkaisuja kriisiin. Olemme siksi ehdottaneet kansalaisaloitteeksi Eurooppalaisen sosiaalisen ja ekologisen kehityksen ja solidaarisuuden rahaston luomista. Tämän rahaston tarkoituksena olisi yksinomaan helpottaa julkisia investointeja sosiaaliseen ja ekologiseen kehitykseen, julkisten palvelujen edistämiseen, terveeseen talouskasvuun. Lyhyesti sanottuna kaikki se, mikä tänään on maillemme elintärkeää!

Tähän rahastoon ei haettaisi varoja finanssimarkkinoilta vaan kyseenalaistettaisiin niiden ylivalta. Rahoitus turvattaisiin finanssiverolla, yhteisön budjettirahoilla ja matalakorkoisilla lainoilla Euroopan keskuspankilta. Rahasto voisi näin olleen hyvin edullisin ehdoin antaa lainaa jäsenvaltioille, yksinomaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Mitä suurempia vaikeuksia jäsenmaalla on, sitä enemmän se voi vaatia tätä tukea.

Aloite ja ensimmäiset allekirjoitukset on tarkoitus lanseerata alkukesällä, ja tämän jälkeen vuoden kestävä kansalaisten allekirjoitusten kerääminen alkaisi syyskuussa.

Euroopan kansat elävät hyvin vaikeita aikoja, mutta kansat löytävät solidaarisuuden tien, he vaativat välttämättömiä muutoksia ja luovat uutta toivoa.

Jean-Francois Gau