Aamu sarastaa Euroopassa

Viime viikolla minulla oli ilo palata tutulle Brysselin juna-asemalle osana vaihtoehtoisen huippukokouksen suomalaista ryhmää. Rutiininomaisen konferenssin sijaan löysimme itsemme keskeltä uudenlaista poliittista tilannetta. Tunnelma salissa yltyi usein sähköiseksi, kun vasemmistovoimat Euroopassa ottivat rohkeasti yhteisiä askelia eteenpäin.

Pääosaan nousivat odotetusti kreikkalaisten puheenvuorot, joissa EU:n politiikka ammuttiin alas tylyjen faktojen sarjatulella. Sanankäänteet heijastelivat tilanteen vakavuutta. - Kreikassa me todistamme demokratian kuolemaa, tiivisti sanoman eräs nuori ay-aktiivi. - Jos annatte tämän tapahtua nyt meille, se tulee varmuudella tapahtumaan myös teidän maassanne.

Yhä syvenevästä kriisistä oli selvästi myös tehty johtopäätöksiä. Maasta riippumatta pidettiin itsestäänselvyytenä, että hajanaisen vasemmiston on kyettävä muodostamaan yhteinen taistelurintama nimenomaan EU:n kurjistamispolitiikkaa vastaan, demokratian puolesta.

Siitä nähtiin myös esimerkkejä. Kreikan demaripuolue PASOKista erotetut kansanedustajat liittoutuvat vasemmiston kanssa ja kutsuvat mukaansa kommunisteja. Ranskassa radikaalivasemmisto asettuu yhteisen presidenttiehdokkaansa taakse. Espanja marssii yleislakossa ja Italiassa valmistaudutaan Firenzen foorumiin.

Kaiken tämän keskellä pohjoismaisen vasemmiston hiljaisuus oli leimallista. Ellen olisi napannut puheenvuoroa aivan kokouksen loppupuolella, ei kahden päivän aikana olisi kuultu kertaakaan pohjoisesta. Aivan kuin asia ei kuuluisikaan meille.

Ay-johtajien, kansanedustajien ja ex-ministerien joukossa osakseni jäi edustaa ruohonjuuritasoa. Lyhyessä puheessani linjasin, että pohjoismaisen ay-liikkeen ja vasemmiston on yksiselitteisesti lopetettava veljeily oikeiston kanssa ja liityttävä taisteluun. Nyt me esiinnymme häpeällisesti Euroopan rikkureina. Toisekseen nostin torikokousten toimintapäivän 12.5. yhdeksi mahdolliseksi hetkeksi, jolloin laaja yhteinen liike demokratian puolesta Euroopassa voisi mobilisoida rivinsä.

- Me elämme pimeitä aikoja, toverit, päätti puheenvuoronsa nuori kreikkalainen. - Historia tarkkailee meitä. Me emme tiedä mitä huomenna tulee tapahtumaan, mutta me tiedämme tämän: pimein hetki lyö juuri ennen aamunkoittoa.
Tänä vuonna arabikevään sijaan saamme ehkä todistaa eurooppalaista kevättä.

SIPPO KÄHMI
Kriittisen ay-verkoston aktiivi
Videokooste keskusteluista Brysselissä

SippoBryssel.jpg