Poliisin valta ja vastuu
Lauantaina Helsingin poliisi päätti käyttää kaikkea kalustoaan rauhallista mielenosoitusta vastaan. Samaan aikaan Turussa annettiin väliaikaisesti kielletyn Pohjoismaisen vastarintaliikkeen vapaasti esitellä lippujaan ja jakaa esitteitään.
Tässä viikonlopussa kiteytyy valitettavan selvästi se, miksi luottamus poliisiin ei aktiivisten kansalaisten keskuudessa ole erityisen suurta. Toistuvasti tapahtuu sekä selkeitä ali- että ylilyöntejä. Ne jakautuvat lähes poikkeuksetta kuten lauantaina. Maahanmuuttajat ja mielenosoittajat saavat luokituksen turvallisuusuhaksi samaan aikaan kun kielletty järjestö ja tuomitut väkivaltarikolliset saavat toimia vapaasti.
Poliisi on yhteiskunnassa erityinen toimija. Viime kädessä poliisin tehtävänä on ylläpitää vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ja suojella omaisuutta, sekä valtaapitäviä. Tästä näkökulmasta on helppo ymmärtää miksi sekä meillä että maailmalla poliisin voimankäyttö mielenosoittajia vastaan karkaa helposti käsistä. Tämä on uhka, joka on Suomessakin otettava todesta.
Olen itse ollut järjestämässä, järjestyksenvalvojana ja osallistujana vaikka kuinka monessa mielenosoituksessa. Poikkeuksetta parhaiten ovat sujuneet ne, joissa poliisilla on ollut selvä halu etukäteen sopia ja neuvotella järjestelyistä. Silloin on ratkottu ne ongelmat, joista olisi voinut seurata samanlainen vääntö kuin lauantaina soundiautosta. Siinä ei ole koskaan tarvittu voimakeinoja, enkä ymmärrä miksi ne olisivat olleet tarpeen myöskään lauantaina, ellei tätä etukäteisneuvottelua laiminlyöty poliisin taholta.
En usko, että poliisin toiminnan muuttamiseen riittää ratkaisuksi sisäministeri Maria Ohisalolta tuleva selvityspyyntö. Poliisi varmasti osaa vastata tähän ja perustella toimintansa aukottomasti omasta näkökulmastaan käsin. Tarvittaisiin selkeitä ohjeita ja toimenpiteitä toimintatapojen muutokseen. Meillä on jo pitkään ollut käynnissä kehitys, jossa poliisia on varustettu ja koulutettu hallitsemaan mielenosoittajia joukkojenhallinnan nimissä. Kun uhkakuva on luotu ja aseet jaettu, on niitä helppo käyttää.
Poliisin yhteiskunnallinen rooli ei kuitenkaan suoraan selitä sitä, miksi myös äärioikeiston uhkaan ei suhtauduta vakavasti. Kun Poliisilla on yhteiskunnassa sekä valtaa ja voimaa että äärimmäisen vahva auktoriteetti, tulisi sen kiinnittää toiminnassaan erityistä huomiota tasapuolisuuteen ja omiin asenteisiinsa. Valitettavasti tällä hetkellä näin ei ole.
Rasismia esiintyy poliisin piirissä yleisesti, eikä siihen puuttumista katsota hyvällä. Juuri tähän voisi nyt sisäministeri Ohisalo toimintatapojen tarkastelun ohessa reippaasti tarttua. Asian luulisi olevan Vihreillä varsin korkealla prioriteeteissa. Jos kunnollisia perusteita natsijärjestön suojelemiseen ja kohtuuttomaan voimankäyttöön maahanmuuttajia kohtaan ei löydy, jää jäljelle vain se ikävin selitys, että tässäkin ihonväri lopulta ratkaisee. Se on ruma lopputulema, mutta se pitää juuri siksi kohdata suoraan ja ryhtyä toimeen sen korjaamiseksi. Muu ratkaisu olisi äärimmäisen vakava virhe.
Kirjoittaja
Suomen kommunistinen puolue
